Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri ei jätä rauhaan
04.11.2019 |
Yksi mun kavereista (sovitaan hänen nimeksi vaikka Martta) ei jätä mua ikinä koulussa rauhaan. Ollaan siis oltu samalla luokalla tää syksy, eikä tunneta entuudestaan. Hän roikkuu aina mun seurassa, vaikkapa silloin, kun menen toisella luokalla olevien hyvien lapsuudenkavereideni kanssa syömään. Hän myös haluaa aina kulkea mun kanssa matkan koululta kotiin.
Martta harrastaa ratsastusta ja selittää mulle kaikista heppajutuista ihan päivittäin. Sen lisäksi hän näki monta viikkoa sitten jonkun pojan kanssa yhden kerran, mutta poika ei halunnut jatkaa tapailua sen jälkeen. Sen jälkeen, kun Martta siis sai pakit tältä pohjalta, hän on alkanut puhumaan minulle jatkuvasti, kuinka haluaa kuolla ja jäädä auton alle ja että elämä on paskaa jnejne. Kun kysyin kerran että johtuuko se siitä pojan antamista pakeista niin kuulemma pääosin kyllä. Saan kuunnella valitusta kaiken maailman asioista ihan koko ajan. (ja myös sitä kuinka ihana tämä kyseinen poika on ja olisipa hän suostunut näkemään vielä yms)
Mulla on elämässä omiakin ongelmia, jotka kylläkin tuntuvat paljon suuremmilta ja isommilta kuin kaverillani (sanon näin koska muiden ongelmiahan ei saisi vähätellä ;) ). Kaveriporukastamme kahdella muulla on oikeasti diagnosoitu masennus, joten näiden itsemurhapuheiden kuunteleminen alkaa heillekin riittää.
KYSYMYS:
Miten voin olla rauhassa ilman tätä raskasta kaveriani, kun ei hänen seuransa millään tavalla kiinnosta?? En kuitenkaan kehtaa päin naamaakaan sanoa, että menetkös siitä v***uun jo. Hänellä ei oikeastaan ole muita, joiden kanssa olla joten olisi aika törkeää jättää hänet täysin yksin.
Ps. olen 16v
Kommentit (14)
Ei täällä ole asiantuntemusta tuohon ja vaikea heitellä mitään kun ei ole ihmisiä tavannut. Itse varmaan en ainakaan nyt ihan kokonaan jättäis, mut omakin elämä pitäs olla. Kokeile saada hänet puhumaan jollekkin keneltä niitä diagnooseja saa. Liian moni nuori jää yksin mutta ei se sinun kantamus ole ja vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne. Voisitko joskus ohjata häntä muuhun seuraan, esim. "mene sinä juttelemaan noiden tyyppien kanssa niin minä menen vessaan/tekemään läksyjä tms. Tai voisitko tutustuttaa häntä muihin kavereihisi?
Sano että menee puhuun terkkarille tai kuraattorille. Ja on ihan okei sanoa kamulle että haluaisin tänään syödä/olla kaksisteen mun toisen kaverin kanssa.
Voisit mennä puhumaan Mariasta myös koulusi terveydenhoitajalle tai psykologille. Kertoisit heille Martan puheista. Ja pyytäisit heitä keskustelemaan Martan kanssa.
Anna roikkua mukana, kyllä se joskus lopettaa tai löytää uuden ”uhrin”. Voit myös nätisti kertoa ettei sinua kiinnosta puhua hevosista ja ohjata keskustelua johonkin muuhun.
Kannattaa sanoa sille suoraan, että nw jutut ahdistaa sua. Jos hän vaikka lopettaisi? Koita olla suorapuheinen, mutta säilytä ystävällisyys ja aito välittäminen. Kerro että hänen pitäisi kertoa noi jutut ammattilaiselle, ei sinulle. Muista että jos kylmästi hylkäät hänet kokonaan nyt syystä x ja siirryt coolimpien kavereiden joukkoon, voit myöhemmkn katua sitä miten kohtelit toista oman imagosi kärsimisen vuoksi. Mutta jos hänen jutut ahdistaa _sinua_, niin sulla on oikeus ja sun pitääkin saada hänet lopettamaan sulle avautuminen ja olisi hienoa kaikkien kannalta jos voisit olla hänelle se ystävä joka ohjaa puhumaan terapiaan. Siellä taustalla voi olla vaikka mitä mistä et tiedä, jos itsemurhasta puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellistä! Suorapuheisuus auttaa. Heppajutuista voit aivan vastaavalla tavalla kuin im-puheista sanoa, että sinusta on tylsää kuunnella niitä, koska et ole kiinnostunut hevosista. Jos suhtaudut häneen nuivasti ja vastaat aina vain yksitavuisesti, puhetta saattaa tulla vain enemmän, koska hän haluaa täyttää hiljaisuuden. Eli vuorovaikutus voi muuttua mielekkäämäksi, jos lätiset hänelle enemmän omista asioistasi. Tämä myös antaa hänelle mallia normaalista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
Toisaalta sinun ei tietenkään ole pakko hengailla hänen kanssaan, jos et halua. Aikuisten maailmassa tämä on itsestäänselvyys, mutta koulumaailmassa toisen yksin jättäminen tuntuu julmemmalta varsinkin jos on jotain itsemurhapuheita. Näin ollen yrittäisin ennemmin kouluttaa häntä kuin hylkäisin.
Jos siis haluat olla rauhassa ilman tätä raskasta kaveria, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: sanoa hänelle päin naamaa, ettet halua hengailla hänen kanssaan, tai savustaa hänet ulos seurastasi. Jälkimmäinen voi olla todella vaikeaa, jos hän sosiaalisesti kömpelö eikä tajua vihjeitä. Jos millään et pysty sanomaan suoraan eikä mikään verhottu ynseys auta, voit vaikka jäädä tahallasi kiinni siitä, että puhut hänestä selän takana pahaa. Voit tietenkin myös kirjoittaa hänelle viestin, jossa katkaiset ystävyyssuhteen.
Olisi kyllä ihan ystävällistä tehdä yllämainittu vasta sitten kun hänellä menee psyykkisesti vähän paremmin. Minun mielestäni hänen ongelmansa kuulostavat kyllä isoilta, toisin kuin sinusta. Siis ei se pakkien saaminen vaan masennus ja itsetuhoisuus. Hoidon piiriin ohjaaminen olisi todella iso apu hänelle. Voisit vaikka taluttaa hänet puoliväkisin terkkarille jos muu ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin ja edellinen vielä jatkaa. Vertasit ei-toivotun kaverisi ongelmia diagnosoituun masennukseen, joka on parilla kaverillasi. Tällä im-puhujalla ihan varmasti on myös masennus, johon hän saisi diagnoosin jos vaan hakisi hoitoa. Hän todennäköisesti hakee puheillaan huomiota, mutta se ei millään tavalla poissulje sitä, etteikö hänellä olisi oikeasti paha olla.
Älä jätä pois vielä mutta pikaista apua kaipaa hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Im-puheita on raskasta kuunnella eikä sinun pidä yksin kantaa tuollaista taakkaa. Käy vaikka koulun terkalla kysymässä apua. Voitko puhua vanhemmillesi? Tärkeintä on, ettet jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Sano että menee puhuun terkkarille tai kuraattorille.
Ajattelinkin hänelle ammattiapua ehdottaa, kun seuraavan kerran ottaa im aiheen puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja on ihan okei sanoa kamulle että haluaisin tänään syödä/olla kaksisteen mun toisen kaverin kanssa.
Mielelläni näin tekisinkin, mutta onko kuitenkaan kohtuullista jättää kaverini, kun hänellä ei ketään muuta ole, jonka kanssa syömään voisi mennä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlainen tilanne lukiossa. Yläasteen hylkiötyttö (omasta syystään) huomasi että olemme samassa lukiossa ja riemastui. Tarttui kiinni kuin takiainen, seurasi minua kuin koiranpentu paikasta toiseen vaikka mulla oli ihan oma kaveriporukka jo katsottuna.
Tämä tyyppi oli siis joka tavalla ahdistava. Oltaisiin totta kai otettu yksinäinen ihminen porukkaan, mutta kun ei sen juttuja jaksanut kukaan kuunnella. Se heilui aivan eri aaltopituuksilla kuin muut. Täydellinen kympin tyttö, siis koulun suhteen aivan pakkomielteinen. Kahvi on kamala huume, tupakasta puhumattakaan. Yritti ottaa porukkamme ns. haltuun; oli jatkuvasti pätemässä ja pämisemässä eri asioista. Äkkiä nyt, mennään luokkaan, tunti alkaa vartin päästä!! Ja me seisoimme oven vieressä.
Oli myös auttamattoman rakastunut muutaman kuukauden ajan yhteen vaihto-oppilaaseen. Oli kiusallista kuunnella sitä pakkomielteistä selitystä siitä, miten he ovat luodut toisilleen. Oltiin kuitenkin 17, ei 10-vuotiaita. Kerran oli nähnyt kun tämä kys. vaihto-oppilas oli polttanut sikaria kaupungilla. Siitä vasta alkoi tolkuton erodraama, mistä tietenkään tämä ihastuksen kohde ei taaskaan tiennyt mitään.
Kävi tuuri, kun tämä takiainen liimautui kuin huomaamatta toiseen porukkaan. Sain kuulla, että toinen porukka (leikillään) syytti minua siitä, että olin siirtänyt hänet heidän vaivoikseen.
Mulla siis tosiaan kävi hillomunkki, mutta ap, sulle annan neuvona että sano suoraan. Et ole velkaa mitään, sinä et ole vastuussa takiaisen kavereista. Eikä itsemurhapuheita tarvitse kenenkään kuunnella. Anna auttavan puhelimen numero käteen ja sano adios.
Alue: Aihe vapaa
it's just a phase