Tietääkö kukaan sikiöiden osakeskeytyksestä?

Toki myöhäistä tähän tilanteeseen mutta ymmärtänet että tämän raskauden jälkeen sterilisaatio olisi oiva ehkäisykeino ei toivotuille lapsille.



Ymmärtänet ettet voi valita vastauksia ketjuihin ollaan sentään keskustelupalstalla.



Luomuraskaus tämä ilmeisesti on vai kuinka?

Hankala tilanne täytyy myöntää.

Mistä päättelet että ap ei halua enää lapsia? Ihan pöhköä mennä kirjoittamaan tuollaista ihmiselle, joka joutuu tekemään noin vaikean päästöksen. Eihän sitä voi etukäteen tietää, että jos tulee raskaaksi niin saa kolmoset!



Sikiön poistumisesta; Sikiö ei abortoidu, ei silloinkaan kun se kuolee itsekseen. Mitä aiemmin sikiö kuolee, sen paremmin se katoaa. Eli pusseineen kaikkineen kuihtuu pois, ja jos kuolee kovin aikaisin, ei jäljelle jääneen syntymän aikaan välttämättä ole enää mitään jäljellä. Luulisin että näin käy myös silloin, kun sikiö tapetaan. Anteeksi hurja ilmaisu, mutta niinhän se on.



En kyllä todellakaan haluaisi olla ap:n kengissä. Vähän kyseenalainen onni tässä on se, että nähdäkseni sinulla ei ole vaihtoehtoa, jos haluat edes jonkun noista kolmesta säilyvän hengissä. Mutta onko kaksosraskauskaan sinulle riskitön, jos jo edellisessäkin jouduit noin hurjaan lepoon?

raakaa peliä kaikissa tapauksissa



Hyvällä tuurilla kolmosraskaus sujuu hyvin

Tuosta vain päätätte, kuka lapsistanne saa elää ja kuka ei.



Kyllä ne kolmosraskaudet päättyvät yleensä ihan hyvin, Suomi ei sentään ole mikään kehitysmaa.

Olen pahoillani, että joudut päättämään noin suuresta asiasta.

Minä antaisin kaikille kolmelle mahdollisuuden, en pystyisi valitsemaan heistä yhtä enkä riskeeraamaan koko raskautta. Raskaushan voi kuitenkin mennä hyvin edellisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Varmasti sielläkin vähän kokemusta asiasta, mutta entä monikkosivustot tms. Niitä kokemuksia voisi löytyä.



Hurjaa, kun on ennenkin olllut ongelmia, tsemppiä!

JOs kuitenkin lukee ap:n historian ja faktaa kolmosraskauksista niin on kai jokaisen todettava että riskit siihen että kaikki ei menekään hyvin ovat aika suuret.



Ap, olen tosi pahoillani ja toivotan voimia. Nämä ovat niitä tilanteita että monen on helppo sanoa mitä tekisi, mutta oikeasti sellainen tilanne jota ei voi edes kuvitella.



Toivottavasti uusi lääkäriaikanne on pian (en muista kerroitko), että pääsette keskustelemaan asiasta lääkärinne kanssa.



Voimia!!! Ja älä syyllisty, olet todella kauheassa tilanteessa. Yritä jaksaa.

En nyt jaksa kaikkea kirjoitaa, mutta haluan sanoa vain sen, etten kaksosten jälkeen todellakaan halunnut laittaa putkia poikki. Luulimme että vain kaksosuuden takia raskaus oli niin rankka.



Yksöstä kun aloin odottamaan, kuvittelin sen olevan paljon helpompi homma kuin kaksosten, väärin luulin.



Niin.. Miksi ihmeessä sitten tätä " nelosta" sitten teimme, vaikka tiesimme kuinka siinä voi käydä. Oikeasti jotenkin vain työnsimme molemmat nämä riskit pois mielestämme ja päätimme " hänelle" luvan tulla.



Tämän kolmosuutisen jälkeen olen syyttänyt vain itseäni. Miksi olin niin tyhmä että suostuin tähän, miksi emme tyytyneet kolmeen terveeseen lapseen, miksi ihmeessä olimme niin ahneita... Joka kysymyksen kohdalla tunnen piston sydämmessäni.



Emme voineet hurjimmisssa kuvitelmissakaan kuvitella että meille tulisi kolmoset. Meillä ei ole tälläistä sukurasitettakaan, olemme ainuita joilla on edes kaksoset.

Emme todellakaan lähteneet tekemään kaksosia, saati kolmosia. Elämä tämän meille heitti päin naamaa, ja kuka uskoo että perheeseen jossa on kaksoset syntyy kolmoset????? Ei taida kovin montaa perhettä olla.



Tuntuu että elämä haluaa irvailla kustannuksellamme... Koetellaan ja koetellaan, kaksosten aikainen keskola aika oli kaameaa aikaa, kolmosen raskaus pelkoinen oli järkyttävää..



Niin, miksi...:`(

Jos taas haluat vähentää riskiä, niin kaksosraskaus on melkein yhtä iso riski sinulle kuin kolmosraskauskin.



Minä antaisin kyllä luonnon hoitaa tämän. Jos lapset saadaan edes viikolle 27-28, heillä on jo mahdollisuuksia.

Ei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa.



Se, että teille suodaan kolmoset on jonkinlainen ihme, jos kerran suvussanne ei sellaisia ole entuudestaan.

Monikkoyhdistykseen voisit olla yhteydessä, vaikka olen melko varma, etteivät he voi auttaa. Aina kuitenkin kannattaa yrittää, ties vaikka jotain matskua heiltä löytyy.

Saat kuullostamaan asian aika yksinkertaiselle. Ensinnäkin JOS. Toisekseen vaikka tulisivatkin " vasta noilla viikoilla olisivat he pienempiä kuin " tavallinen" keskonen. Kolmanneksi tilanne tarkoittasi KOLMEA keskoslasta samassa perheessä. Neljänneksi, se ei tosiaankaan tarkoittaisi että he selviäisivät elämään terveinä.



Asia on kauhea ja tosiaan olen onnellinen etten ole ollut vastaavassa tilanteessa. HALUAISIN ajatella että itse en edes harkitsisi osakeskeytystä, mutta oikeasti, riskit ovat suuret.



Tuon lainaamani kommentin kirjoittajasta voisin arvella että hänellä on terve/terveet lapset. Pelkästään yhden sairaan lapsen hoito ja häönen kanssaan eläminen on koettelemus, saatika kolmen...

En tiedä mitä itse tekisin, mutta en ole tosiaan kertomasi valossa kovin vakuuttunut, että yhden vauvan keskeytys tuo asiaan parannusta. :o( Kahden ehkä... :o((

Toivottavasti saatte asiasta paljon lisää tietoa ja vaihtoehtoja! Vaikka oli Suomessa harvinaisempaa, niin kai maailmalla on asiasta tutkimustietoa? Amerikassa ainakin kun niin paljon hedelmöityshoidoissa " yliampuvat" ja siirtävät monia alkioita kerralla (en tiedä onko enää näin, mutta ennen ainakin).

Onko lainkaan puhuttu esim. totaalisesta vuodelevosta, kuten toisen raskautesi kohdalla? Rankka ajatus toki, mutta niin on toinenkin vaihtoehto. Voimia sinulle ja miehellesi.

tai deletoida kaikki.

En haluaisi että yhtään lasta abortoidaan. Teille on tarkoitettu nämä lapset ei ne muuten olisi tulollaan.



Luonto hoitaa osan pois itsestään jos niin hyväksi näkee.

Pakko purkaa nyt, anteeksi vain..



Tuntuu etten pystyisi keskeyttämään yhdenkään sikiön elämän alkua, saati sitten jos keskeytettäisiin kahden. Tuntuu etten voisi elää sen tiedon kanssa että otin riskin ja riskeerasin kaikkien elämän ja en antanut yhdelle/kahdelle edes mahdollisuutta.



Mutta sitten jos... Käykin niin että raskaus etenee ja syntyvät pieninä keskosina, vammat voivat olla suuret, välttämättä ei kaikki selviä edes hengissä. Voinko elää sittenkään vammaisen lapseni kanssa koko hänen elämäänsä ja miettiä että olisin voinut tehdä hänen elämästään parempaa. Tai käydä syntyneen lapseni haudalla.. No sitä ei tarvitse edes kertoa...



Kolmas vaihtoehto on se että kaikki meneekin hyvin... Sen selvittääkseni pitäisi ottaa riski ja luottaa vaan tulevaa..



Elämme mieheni kanssa päätöksiemme kanssa lopun elämäämme, teimme miten vaan, tuntuu ettei mikään ole oikea ratkaisu.



Synkkää on tekstini, mutta niin on mielenikin..

Jo lapsivesipunktiossa on korkea keskenmenon riski. Mitä olet valmis ottamaan tunnollesi?



Kaksospoikani syntyivät keskosina. Toinen heistä kuoli vakavan infektion seuraksiin. Tilanne ei ollut verrannollinen sinun raskauteesi, mutta mieluummin menetän lapseni luonnollisista syistä kuin omasta päätöksestäni!

Vierailija:

Ei meille anneta enempää kuin jaksamme kantaa.

Se, että teille suodaan kolmoset on jonkinlainen ihme, jos kerran suvussanne ei sellaisia ole entuudestaan.

Kuulostaa todella raskaalta tilanteelta. Voimia sinulle.

mutta melkein yhtä raskasta on kaksi keskoslasta.



Entä jos tuo yksönen onkin kaikkein elinkelpoisin?



Ongelma on siinä, että ap. ei tiedä kuinka tulee käymään. Entä jos hän vain luottaisi siihen, että käy miten käy eikä alkaisi kontrolloimaan etukäteen. Hänelle on nyt annettu tällainen risti kannettavaksi.

Sieltä en ole mitään edes kysellyt vielä, en tiedä kuinka voisivat sielläkään auttaa.. Ystäviänihän he ovat, siltä kantilta kyllä.



Mitä enemmän nyt asiaa mietin ja ulos kirjoitan, sitä enemmän tulee sellainen olo että antaa asian olla ja ensi perjantaina kontrollissa kun käymme, kuulemme varmasti asiasta uutta tietoa.



Mieheni tuli juuri ovesta sisään ja sano vain yhden asian, yritetään pitää lapset...