Lue keskustelun säännöt.
Naapurista kuuluu joka ilta lasten valtava mesoaminen (huutamista, juoksemista ja riitelyä)
30.10.2019 |
Meillä on paksut seinät joten ei häiritse niin pahasti, mutta ihmettelen tuon perheen vanhempia että miten jaksavat tuota JOKA ILTA.
Kommentit (10)
Itsellä meinaa kyllä huumori välillä loppua, kun 2v ja 3v lapset aloittaa illalla riehumisen. Ei ole onneksi riitelyä, mutta älytöntä juoksentelua ja kiljumista. Silloin onkin hyvä aika lähteä hammaspesun kautta sänkyyn rauhottumaan unille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan elämiseksi ja elämisen ääniksi.
Minä jouduin kerran jo muuttamaan tuollaisen möykkäperheen takia. Lapset olivat aivan kurittomia, huusivat, itkivät, juoksivat ja riehuivat kaiken päivää ja iltaa iltamyöhään saakka. Teen töitä kotoa käsin eikä siinä metelissä pystynyt keskittymään edes korvatulppien kanssa.
Meillä lapset 2 ja 5. Nuorempi on koko ikänsä saanut ihan järkyttäviä raivareita ja huonona päivänä itkee enemmän kun leikkii. Millon sukka on huono, millon puree syödessä poskeensa ja itkee, leikit ei suju, äiti on tyhmä, veli on tyhmä, isi on väärään aikaan töissä, posti tuo väärää postia. Naapuri katsoo väärin, ulkona haukkuu koira, keittiön ovi aukeaa väärään suuntaan. Siis ihan kaikesta voi huutaa tai itkeä.
Ja joo, en todellakaan aina jaksaisi. Eikä muukaan perhe jaksaisi. Mutta on osa meidän perhettä ja meille rakas. Tää on meidän koti ja valitettavasti ääniä kuuluu kaikille naapureille asti. Toivottavasti tää tilanne tästä helpottaa.
Moni varmaan ajattelee, että lapsi on ihan heitteillä, mutta eihän ne kuule kun yritän lohduttaa tai muuten ratkaista kulloisenkin tilanteen "ongelmaa".
Ja ei oo diagnoosia eikä allergiaa. On vaan todella mielensä pahoittava luonne 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 2 ja 5. Nuorempi on koko ikänsä saanut ihan järkyttäviä raivareita ja huonona päivänä itkee enemmän kun leikkii. Millon sukka on huono, millon puree syödessä poskeensa ja itkee, leikit ei suju, äiti on tyhmä, veli on tyhmä, isi on väärään aikaan töissä, posti tuo väärää postia. Naapuri katsoo väärin, ulkona haukkuu koira, keittiön ovi aukeaa väärään suuntaan. Siis ihan kaikesta voi huutaa tai itkeä.
Ja joo, en todellakaan aina jaksaisi. Eikä muukaan perhe jaksaisi. Mutta on osa meidän perhettä ja meille rakas. Tää on meidän koti ja valitettavasti ääniä kuuluu kaikille naapureille asti. Toivottavasti tää tilanne tästä helpottaa.
Moni varmaan ajattelee, että lapsi on ihan heitteillä, mutta eihän ne kuule kun yritän lohduttaa tai muuten ratkaista kulloisenkin tilanteen "ongelmaa".Ja ei oo diagnoosia eikä allergiaa. On vaan todella mielensä pahoittava luonne 😂
Huh. Rankkaa teillä, otan osaa. Jos olet kotona, joudut olemaan se joka ottaa kaiken vastaan.
Ehkä hänellä on tavallista herkemmät aistit, tuolla pikkuisella. Helpottanee vanhemmiten?
Lapsenteon riskit realisoituneena tässä. Itse en uskaltanut altistua mahdollisuudelle, että jälkikasvulla on aina kaikki huonosti, ennemmin olen lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 2 ja 5. Nuorempi on koko ikänsä saanut ihan järkyttäviä raivareita ja huonona päivänä itkee enemmän kun leikkii. Millon sukka on huono, millon puree syödessä poskeensa ja itkee, leikit ei suju, äiti on tyhmä, veli on tyhmä, isi on väärään aikaan töissä, posti tuo väärää postia. Naapuri katsoo väärin, ulkona haukkuu koira, keittiön ovi aukeaa väärään suuntaan. Siis ihan kaikesta voi huutaa tai itkeä.
Ja joo, en todellakaan aina jaksaisi. Eikä muukaan perhe jaksaisi. Mutta on osa meidän perhettä ja meille rakas. Tää on meidän koti ja valitettavasti ääniä kuuluu kaikille naapureille asti. Toivottavasti tää tilanne tästä helpottaa.
Moni varmaan ajattelee, että lapsi on ihan heitteillä, mutta eihän ne kuule kun yritän lohduttaa tai muuten ratkaista kulloisenkin tilanteen "ongelmaa".Ja ei oo diagnoosia eikä allergiaa. On vaan todella mielensä pahoittava luonne 😂
Ei 2-vuotias vielä saakaan mitään diagnoosia mutta ehkä sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans, kuulosti vielä siltä että se äiti siellä vähän rääkkää niitä. Onneksi kävi toinen naapuri vähän juttelemassa, niinku naapurilta naapurille. Sen jälkeen on rauhoittunut meno. Kyllä kunnioitan naapuria joka kävi jutteleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 2 ja 5. Nuorempi on koko ikänsä saanut ihan järkyttäviä raivareita ja huonona päivänä itkee enemmän kun leikkii. Millon sukka on huono, millon puree syödessä poskeensa ja itkee, leikit ei suju, äiti on tyhmä, veli on tyhmä, isi on väärään aikaan töissä, posti tuo väärää postia. Naapuri katsoo väärin, ulkona haukkuu koira, keittiön ovi aukeaa väärään suuntaan. Siis ihan kaikesta voi huutaa tai itkeä.
Ja joo, en todellakaan aina jaksaisi. Eikä muukaan perhe jaksaisi. Mutta on osa meidän perhettä ja meille rakas. Tää on meidän koti ja valitettavasti ääniä kuuluu kaikille naapureille asti. Toivottavasti tää tilanne tästä helpottaa.
Moni varmaan ajattelee, että lapsi on ihan heitteillä, mutta eihän ne kuule kun yritän lohduttaa tai muuten ratkaista kulloisenkin tilanteen "ongelmaa".Ja ei oo diagnoosia eikä allergiaa. On vaan todella mielensä pahoittava luonne 😂
Huh. Rankkaa teillä, otan osaa. Jos olet kotona, joudut olemaan se joka ottaa kaiken vastaan.
Ehkä hänellä on tavallista herkemmät aistit, tuolla pikkuisella. Helpottanee vanhemmiten?
Lapsenteon riskit realisoituneena tässä. Itse en uskaltanut altistua mahdollisuudelle, että jälkikasvulla on aina kaikki huonosti, ennemmin olen lapseton.
Ihanat tsempit, kiitos sulle! Niitä tässä toisinaan tarvitaan ja paljon.
Ja joo, oon vielä kotona lasten kanssa muutamia kuukausia. Oon ajatellut näin järkevimmäksi kun toi nuorempi on tosiaan aika haaste ja muutokset ei siihen ainakaan auta. Kauhulla kyllä odotan mitä tuleva päivähoito tuo tullessaan 😅
Mun on kyllä pakko lisätä, että oon silti ihan aidosti onnellinen molemmista lapsistani ja oon kiitollinen, että nää tuli näin päin. Jos ensimmäinen olisi ollut näin "luulot pois" - tapaus ei meille toista olisi kyllä tullut. Mutta on tuo kiukkupussi sitten parhaimpina hetkinään niin ihana ja palkitseva, ettei voi edes kuvailla. Välillä on todella rankkaa, mutta ne hyvät hetket sitten tasoittaa uskomattoman paljon.
Toivotaan, että hänellä on sit rennonletkeä murkkuikä. (tai se myöhemmin saatu diagnoosi, mitä seuraava kommentoija oletteko)
No, jos teitä ei häiritse, miksi miettiä.
Vai häiritseekö sittenkin?