Lue keskustelun säännöt.
Onko kiinnipitäminen kuritusväkivaltaa?
28.10.2019 |
Minulla on erittäin kovapäinen, vilkas ja impulsiivinen poika, jota on haastavaa saada tottelemaan. Välillä myös kierrokset nousevat niin isoiksi että meno on pelkkää riehumista eikä lapseen saa edes kontaktia. Olen tälläisissä tilanteissa pitänyt lasta fyysisesti aloillaan, ihan sen takia että saisin hänet pysähtymään hetkeksi ja lopettamaan esimerkiksi tavaroiden heittelyn tms kielletyn toiminnan. Kiinnipitäminen tapahtuu aina rauhallisesti, en ole aggressiivinen tai vihainen, mutta ote voi olla aika tiukkakin ja sellainen ettei poika pysty liikkumaan kunnes rauhoittuu. Hän on alkanut itse pelkäämään tätä kiinnipitämistä, hän saattaa välillä peloissaan kysyä että ”ethän pidä minua kiinni” ja jos tälläinen kiinnipitotilanne tulee niin poika on selvästi ahdistunut. Kovin usein tätä voimakeinoa ei edes tarvitse käyttää sillä se on niin tehokas että uhkaaminenkin toimii, sanon vaan että jos et lopeta tekemistä x niin äidin on pakko pitää sinusta kiinni.
Haluan korostaa että tilanteisiin ei liity satuttamista tai huutamista tai sitä että olisin jotenkin menettänyt malttini tms, vaikka määrätietoisesti toki puhun ja toimin.
Onko tälläinen ok vaikka lapsi selvästi pelkää ja ahdistuu, ja jos ei, niin olisiko ehdottaa parempia tapoja?
Kommentit (7)
Ei nyt ole mitään korvaavaa antaa tilalle, mutta jos lapsi kokee sen väkivaltana niin silloin se hänen näkökulmastaan sitä on.
Aluksi ajattelin, että tottakai voi pitää kiinni jos tarve vaatii. Mutta jos se kiinnipito on lapselle ahdistavaa niin parempi koittaa keksiä muuta.
Mua on joskus pidetty kiinni ja taistelin kyllä sitä vastaan niin pitkään kuin fyysisesti pystyin ja jaksoin ja olen sitä mieltä, että tilanne olisi ollut nopeammin ohi, jos olisi päästetty irti aiemmin eikä vasta sitten kuin olen "rauhoittunut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ole mitään korvaavaa antaa tilalle, mutta jos lapsi kokee sen väkivaltana niin silloin se hänen näkökulmastaan sitä on.
Aluksi ajattelin, että tottakai voi pitää kiinni jos tarve vaatii. Mutta jos se kiinnipito on lapselle ahdistavaa niin parempi koittaa keksiä muuta.
Mua on joskus pidetty kiinni ja taistelin kyllä sitä vastaan niin pitkään kuin fyysisesti pystyin ja jaksoin ja olen sitä mieltä, että tilanne olisi ollut nopeammin ohi, jos olisi päästetty irti aiemmin eikä vasta sitten kuin olen "rauhoittunut".
Tuota minäkin mietin että vaikka varsinaista väkivaltaa ei ole, niin lapsi tuntuu reagoivan kiinnipitämiseen kuten väkivaltaan, joten hän varmasti kokee sen niin. Tilanteet ovat kyllä lyhyitä, 10-15 sekuntia kestää kiinnipito, ihan vaan sen ajan että kielletty tekeminen loppuu.
Kannattaa hakea apua lastenpsykiatrialta. Sielläkin pidetään tarpeen vaatiessa kiinni ja annetaan ohjausta kotiin.
Kiinnipitäminen on ok vain niin pitkään kuin se on tarpeen fyysisen vahingon ehkäisemiseksi.
Itse olen sitä mieltä että ruumiillinen koskemattomuus käy tavaran yli, eli jos lapsi on jotain särkeäkseen niin särkeköön.
Piteleminen kunnes rauhoittuu on provosoivaa alistamista, ei järkevää voimankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnipitäminen ei saa olla kuritusta tai rangaistusta. Sitä voi käyttää VAIN lapsen itsensä tai ympäristön suojelemiseen. Tällaisissa tilanteissa sitä on tietenkin pakko käyttää - muu olisi heitteillejättö. Silloinkin kiinnipidon pitää olla oikeantasoista, ei siis suojeluntarpeeseen näden kovempaa, pitempää tai syvempää kuin on ihan pakko.
Voisitko ottaa jo käyttöön jäähypenkin kiinni pitämisen tilalle?