Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä miehestä ja lasten kasvatuksesta?
27.10.2019 |
Meillä tosi raskas tilanne miehen kanssa, tai itse ainakin olen aivan uupunut, kun lasten kasvatuksesta ei meinaa tulla mitään.
Kun itse olen yksin lasten kanssa, niin kaikki menee pääsääntöisesti ok, mutta kun mies kotona/vastuussaä, niin lasten riidat kärjistyvät tosi pahoiksi ja loppujenlopuksi koko perhe riidellään.
Ensimmäinen vaihtoehto on että mies ei puutu ollenkaan lasten riitoihin. Ei edes käännä katsettaan koneelta. Ja tämä ärsyttää minua, etenkin jos itse teen vaikkapa kotitöitä jossain eri puolella asuntoa ja mies lasten vieressä.
Toinen vaihtoehto on se, että mies sanoo lapsille, että älkää tapelko tms ja sitten kun eivät tottele kun ylimalkaisesti heille jotain sanoo, tulee minulle ikäänkuin ”kantelemaan” lapsista, ”ei ne taaskaan totelleet, ihan sama, hakatkoon vaikka toisiaan siellä”.
Kolmas vaihtoehto on se, että mies menee todella vihamielisesti retuuttamaan lapsia. Saattaa 9-vuotiasta vetää kovaa kädestä ja vetää toiselle puolelle asuntoa niin että lasta sattuu ja hän alkaa itkeä. Usein on lapset sanoneet että sattuu kun isä erottelee heitä riidoista, ja vaikka hän ei välttämättä näennäisesti kovakouraisesti lapsia kohtelisikaan, niin uhkuu vihaa ja se on mielestäni pelottavaa. Etenkin kun itse olen kokenut perheväkivaltaa lapsena. Mies tietää tämän ja tietää sen etten hyväksy sellaista, mutta silti käyttäytyy näin.
Jos sanon että et voi niin kovin ottein lapsia kohdella niin tietenkin suuttuu. Asia kääntyy niin, että kun hänen tapansa ei kelpaa niin saan itse hoitaa tilanteet, hän ei puutu.
Olen itse ihan poikki, jotenkin tuntuu siltä että tämä ei voi olla normaalia. Miehellä ei tunnu olevan minkäänlaisia työkaluja tai mielenkiintoa kasvattaa lapsia muuten kuin jättämällä ne oman onnensa nojaan tai sitten tuolla tavalla vihamielisesti. Mielipiteitä?
Kommentit (13)
Ylös, olisin tosi kiitollinen jos jollain olisi ajatuksia tähän liittyen. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko käyneet perheneuvolassa? Siitä voisi olla apua.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko käyneet perheneuvolassa? Siitä voisi olla apua.
Olemme käyneet joskus aikoinaan mutta eri syystä. En koe että olisimme saaneet sieltä kunnolla apua. Tosi vanhanaikaisia olivat neuvot esim koskien kotitöiden jakoa (joka silloin oli polttava aihe). Oletuksena oli että ovat naisen vastuulla ja on tosi hyvä jos mies auttaa jonkin verran. T. Ap
Suosittelen hakeutumaan perheneuvolaan.
Toiseksi tuon ikäisten lasten tappelusta saakin antaa jo ”kovaa” palautetta, esim lähettää yksin omaan huoneeseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan perheneuvolaan.
Toiseksi tuon ikäisten lasten tappelusta saakin antaa jo ”kovaa” palautetta, esim lähettää yksin omaan huoneeseen tms.
Kyllä lapset saavat kovaa palautetta, ei ole siitä kysymys, mutta ei päivät voi olla sitä että pelkästään saavat kovaa palautetta aamusta iltaan ja lisäksi välillä käydään ihan fyysisesti käsiksi. Kun miehellä ei ole mitään muita keinoja. Yritä siinä sitten yksin olla aikuinen ja oikeasti esim kuulla mitä lapsella on sanottavaa ja ottaa vastaan ne ikävätkin tunteet. T, Ap
Vaikutat itse kyllä tosi raskaalta. Ehkä olisi aika katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan perheneuvolaan.
Toiseksi tuon ikäisten lasten tappelusta saakin antaa jo ”kovaa” palautetta, esim lähettää yksin omaan huoneeseen tms.Kyllä lapset saavat kovaa palautetta, ei ole siitä kysymys, mutta ei päivät voi olla sitä että pelkästään saavat kovaa palautetta aamusta iltaan ja lisäksi välillä käydään ihan fyysisesti käsiksi. Kun miehellä ei ole mitään muita keinoja. Yritä siinä sitten yksin olla aikuinen ja oikeasti esim kuulla mitä lapsella on sanottavaa ja ottaa vastaan ne ikävätkin tunteet. T, Ap
Eikö kelpaa neuvo, että menkää perheneuvolaan?
Enemmän kuin miehen toiminta minua kiinnostaa se, miksi lapset ovat koko ajan toistensa kimpussa. Eikö teillä ole opeteltu olemaan yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin miehen toiminta minua kiinnostaa se, miksi lapset ovat koko ajan toistensa kimpussa. Eikö teillä ole opeteltu olemaan yhdessä?
Kuulostaako siltä että mies opettaa yhdessäolon taitoja? Mistä lie lapset saaneet negatiivisen mallin ratkoa erimielisyyksiä jos isän ensimmäinen reaktio "älkäähän nyt" muminan jälkeen on riuhtominen?
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin miehen toiminta minua kiinnostaa se, miksi lapset ovat koko ajan toistensa kimpussa. Eikö teillä ole opeteltu olemaan yhdessä?
Kyllä yritän parhaani mukaan opettaa, mutta kovin on vaikeaa kun mitään tukea en varsinaisesti mieheltä koe saavani, päinvastoin löydän usein itseni selvittämästä miehen ja lasten välisiä tappeluita. Se vasta turhauttavaa onkin!
Lapset osaavat välillä leikkiä kyllä nätistikin yhdessä, ja leikkivät erikseen, mutta riidat eskaloituvat helposti ja menevät tavaroiden paiskomiseksi ja fyysiseksi, kun niihin ei puututa, vaikka kaikki merkit olisivat ilmassa.
Itse kehun aina lapsia kun leikkivät nätisti yhdessä. Yritän myös positiivisen kautta opettaa olemaan ystävällinen veljelle jne. Mutta kasvatan lapsia siis aivan yksin, vaikka toinen aikuinen talossa. Jos itse olen poissa niin tuntuu siltä että lapset kasvavat pellossa. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin miehen toiminta minua kiinnostaa se, miksi lapset ovat koko ajan toistensa kimpussa. Eikö teillä ole opeteltu olemaan yhdessä?
Kuulostaako siltä että mies opettaa yhdessäolon taitoja? Mistä lie lapset saaneet negatiivisen mallin ratkoa erimielisyyksiä jos isän ensimmäinen reaktio "älkäähän nyt" muminan jälkeen on riuhtominen?
Näinpä... Ärsytää nyt vielä enemmän miehen asenne, kun varmasti oikeasti lapset ottavat paljon mallia isästä, kun vielä poikia ovat. Miten voin auttaa tilannetta? En saa arvostella miehen kasvatustyyliä, eikä häntä kiinnosta pätkääkään kehittyä kasvattajana.
Sitä en kans ymmärrä ollenkaan, miksi ei halua parantaa tapojaan kasvattajana? Itse ainakin mielelläni opin lisää ja otan uusia keinoja käyttöön, jos vanhat eivät toimi. Sen sijaan, että pitäisin väkisin kiinni jostain tavoista vaikka ne eivät toimi alkuunkaan. T. Ap
Ja mies ei siis myöskään kestä mitään kritiikkiä omista kasvatustavoistaan. Se on pahin loukkaus ikinä arvostella hänen kasvatustyyliään ja sitten jättää minut yksin lasten kanssa, joka periaatteessa tietty on ok, mutta huomaan että muutun katkeraksi miestä kohtaan kun hän vetäytyy, enkä saa hänestä mitään tukea. Hän osaa olla tosi ilkeä ja kylmä minuakin kohtaan. T. Ap