Kertokaa söpöjä asioita lapsista

Vierailija kirjoitti:

Ei vttu tällaista paskaa.

Miksi Vauva-palstalla ei saisi keskustella lasten ihanuudesta?

Vauvojen nauru on söpöä, sellainen joka tulee ihan sydämen pohjasta.

Ei kerrota söpöjä juttuja lapsista, ei sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vttu tällaista paskaa.

Miksi Vauva-palstalla ei saisi keskustella lasten ihanuudesta?

Vauvojen nauru on söpöä, sellainen joka tulee ihan sydämen pohjasta.

Koska vauva-palsta on täynnä lapsivihaajia.

Tää,on ihan surkeata.

No esim semmoinen asia kun on jouluaika niin lapset käyvät kurkkimassa ja kokeilemassa paketteja ja kun saavat avata ne, niin mun tytär pienenä kirkui onnesta ja taputti käsiä yhteen. Oli kolmevuotias.

Meidän 2-vuotias kysyy ihanalla äänellä kaikki kysymyksen toistaen. Esim. "Äiti mikä tuo on? Mikä?" "Onko te pupu? Onko?" "Minne pupu meni? Minne?"

Ikkunaan törmäsi räkättirastas ja kuoli, istuin ihan vierestä kun tapahtui. Yritin kovasti peittää suruni mutta 2-vuotias huomasi ja tuli halaamaan. Sitten toi vielä pallon minulle ja sanoi että se on appelsiini ja että siitä tulee hyvä mieli äidille. Ja tulihan siitä.

Lapseni 4,5v tulee joka aamu herättelemään minut kun kelloni soi, pussaaa poskelle ja sanoo : "Äiti rakastan sinua".

<3

Kun saa sanallisesti nokkelan lapsen niin syntyy kyllä hullunkurisia ja aikuiselle nolojakin tilanteita. Oma lapseni kertoi kaupan kassalle natiaisena, että olin kiroillut kun isi unohti kännykkänsä kotiin.

Muutenkin jo puhumaan opetteleva lapsi on suunnattoman kiinnostunut tietämään eri asioiden nimiä. Kerran kylässä hän osoitteli seinällä olevia viikatteita ja pokasahoja sekä kysyi mitä ne ovat. Hänelle vastattiin, että ”oijoi, se on vaarallinen”. Ei siis kerrottu seinällä roikkuvan esineen nimeä. Kotiin tullessa isi kysyi, että oliko kivaa? Napero vastasi, että ”oijoi vaarallista”

Ei semmosia ole. Lapset on saatanasta.

Nyt aikuisena lapseni pitävät parhaimpana joulukalenterinaan omia jouluisesta tilkuista ommeltuja kangastaskukalentereita, jotka roikkuivat seinällä. He sanoivat, että oli aivan mahtavaa herätä aikaisin aamulla katsomaan jos tonttu olisi tuonut joulukalenteriyllätyksen.

Maalaislapsina he eivät olleet päässeet hampurilaispaikkoihin ja olivat aivan onnessaan kirpputorilta hyvissä ajoin ostamistani hampurilaispaikkojen pikkuleluista ja muovivillieläimistä. Joulukuussa ei ollut yhtenäkään aamuna aamu-unisia tai pahantuulisia lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Ei semmosia ole. Lapset on saatanasta.

Eivät ole. Mikään ei ole ihanampaa talvella huonolla säällä kuin mennä pötköttämään sänkyyn, vetää peitto päälle ja lukea kirjoja yhdessä. Lapset kun eläytyvät tarinaan niin vahvasti, että oikein huomaa heidän pidättävän hengitystään ja nauraa makeasti kun luetaan jostain hassuista jutuista.

Meillä on luettu Muumilaakson talvi monena talvena.

Vajaa kaksivuotias poikani kömpii herättyänsä viereeni ja kuiskaa "äitti". Joskus tökkää tätä ennen hellästi nenällään minun nenääni. ❤️

(Esitän tilanteissa nukkuvaa)

Tulee aina juosten halaamaan, jos ollaan oltu edes vartti erossa.

Hän tuo jokaiseen päivään niin paljon rakkautta ja iloa. Nytkin tuhisee niin suloisesti vieressäni.

Oma 5 v. kuopukseni kertoo minulle joka päivä rakastavansa minua. Joka ikinen päivä. Oli hyvä tai huono päivä, hyvä tai huono hetki, olin sitten kiukkuinen tai iloinen... aina se jossain vaiheessa tulee, ja aina pienen pojan ylitsevuotava rakkaus herkistää.

Ainakin ihaninta niissä on, ettei niitä ole.

Kuumeinen taaperoni ei tänään jaksanut oikein edes leikkiä, makasi sylissä vaan. Kysyin: "Onko kurja olo?", poika ei osaa vielä puhua mutta nyökkäsi painokkaasti ja tarttui tiukasti kaulasta ja laittoi pään kaulakuoppaani. Hengitteli siinä sitten ja kerääsi voimia kunnes jaksoi taas nostaa pään pystyyn katsellakseen isoveljen leikkejä.

Mun 18 -vuotias poika tuli eilen halaamaan ja sanoi että "Oot rakas."