Lue keskustelun säännöt.
Miten näille nykyajan nuorille puhutaan, keskustelua ei synny?
22.10.2019 |
Ihan sama mitä kysyy ja miten kysyy, vastauksena on puuromaista mongerrusta. Ei saa selvää ja uudestaan ei uskalla kysyä, sitten niillä menee jo hermot. En tiedä kouluasioista, jaksamisesta, syömisistä, kavereista enkä nuoren koko elämästä yhtään mitään. Oma nuori on 17v.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Ihmisiltä menee tulevaisuudessa keskustelukyky kokonaan. Totutaan vain istumaan naamat vastakkain ja viestittelemään laitteiden välityksellä. Ei osata muodostaa kunnon lauseita eikä perustella eikä väitellä. Ollaan ihan tönkköjä kun pitää puhua enemmän kuin kolme sanaa peräkkäin.
Vanhempi lapseni, 22v, osaa puhua ja keskustella ja opiskella, nuoremmalla, 19v, on kaikki hukassa. Mitä on tapahtunut??
Riippuu aiheesta ja siitä, miten nuorelle on puhuttu lapsuudessa ja varhaisteininä. Jos aina käsketään olemaan hiljaa, "kun aikuiset keskustelee nyt", niin eihän sitä koskaan opikkaan keskustelemaan kunnolla. Aiheen kanssa sama juttu. Jos nuori ei pääse "aikuisten keskusteluun" osallistumaan omilla mielipiteillään tai ne lynkataan heti ensitöiksi, niin myöskään kiinnostusta, vaikka politiikkaan, ei synny.
Mitäpä sitä sitten juttelemaan niitä koulu tai kaverijuttujakaan, kun aina pitää olla hiljaa.
Tästä syystä en itse tunne vanhempiani. Aina piti olla hiljaa tai ei annettu suunvuoroa keskustelussa.
T. 22v
Yleensä "en tiedä" joko tarkoittaa, että nuori on hieman hukassa elämässään eikä oikeasti ole varma mistään -- tai sitten, että hän pelkää tulevansa tuomituksi, häpäistyksi tai saavansa vastaavan sosiaalisen rangaistuksen, jos kertoo totuuden. Kavereille kyllä kerrotaan sitten, mitä tarkoitetaan. Tai näin ainakin minun nuoruudessani.
t. 24v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita viestiä.
Mielellään vielä kuvaviesti. Muuten on liian korkealentoista ja hämmentyneen jonnen vastaus tasoa joo tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä utele yksityisasioista. 17 v ei halua olla enää äidin pikkuinen. Keskustele jostain muista aiheista, joista ei synny äiti-lapsi -asetelmaa.
Ehkä puhut tylsistä aiheista tai asetat itsesi keskustelussa jalustalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tipusesi on lentämäisillään pesästä, jumppaa jo siipiään. Mutta ensin täytyy katkaista napanuora vanhempiin. Yksi tapa on olla kertomatta asioistaan.
Normaalia kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Älä utele yksityisasioista. 17 v ei halua olla enää äidin pikkuinen. Keskustele jostain muista aiheista, joista ei synny äiti-lapsi -asetelmaa.
Juuri näin. Suurin osa 17-vutoiaista odottaa päivää, kun täyttävät 18. Tulevat täysi-ikäisiksi eivätkä ole enää tilivelvollisia vanhemmilleen. Saavat päättää asioistaan ihan itse. Aiheet, joista aloituksessasi mainitsit, ovat nuoren mielestä kontrolloivia. He eivät enää kaipaa sinun kontrolliasi ja valvontaasi. Tuon ikäisen kanssa voi jo jutella kuin aikuinen aikuiselle.
Omat lukiolaiseni tykkäävät puhua musiikista, elokuvista ja harastuksistaan. Tulevaisuudensuunnitelmistaan. Toinen on yhteiskunnallisesti valveutunut ja tykkää puhua yhteiskunnallisista asioista ja Suomen lähihistoriasta. On harkinnut lähtemistä mukaan politiikkaan. Toinen taas on kiinnostunut filosofiasta, psykologiasta, eläinsuojelusta, eettisyydestä ja ekologisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän omia lapsiaan osaa lukea vaikka naaman liikkeistä. Kyllä ne taas aikuistuttuaan oppii puhumaan. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ihmisiltä menee tulevaisuudessa keskustelukyky kokonaan. Totutaan vain istumaan naamat vastakkain ja viestittelemään laitteiden välityksellä. Ei osata muodostaa kunnon lauseita eikä perustella eikä väitellä. Ollaan ihan tönkköjä kun pitää puhua enemmän kuin kolme sanaa peräkkäin.
Masennukset ym johtuu juuri siitä ettei osata ilmaista itseä. Lukeminen ja kirjoittaminen on jäänyt, ja peruskoulu on vielä ollut alasajamassa. Esim se että kirjoitettiin kaunokirjoituksella kynällä paperille, kehitti käden ja silmän yhteistyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän omia lapsiaan osaa lukea vaikka naaman liikkeistä. Kyllä ne taas aikuistuttuaan oppii puhumaan. Tsemppiä.
En mä ainakaan jaksa vieläkään puhua vanhemmilleni. Toisaalta oon vasta 32v, että ehkä asia vielä muuttuu. Sen sijaan ystävien ja puolison kanssa tulee lätistyä
Johtuisikohan omasta asenteestasi. Kyllä ainakin omien tuttujen lapset puhuvat ihan hyvin asioistaan. Kannattaa antaa lapselle tilaa kertoa asia ja keskittyä vastaamaan jotain mukavaa. Jonkun verran on tietysti kiinni lapsestakin, mutta lyttäämättömyydellä pääsee jo aika pitkälle
No sen ymmärrän, että oman nuoren kanssa voi olla vaikeaa jutella, mutta ei se kyllä tarkoita, että nuorten kanssa ylipäätään on vaikea puhua. Mä harrastan ratsastusta, ja oon harrastukseni kautta tutustunut moneen nuoreen. Sanoisin, että pääsääntöisesti auttaa, kun kuuntelee, mitä heillä on sanottavana. Ainakin nämä tuntemani nuoret puhuvat mulle tosi monista asioista, esim. koulusta, kavereista, poikaystävistä, ihastuksista, treffeistä, riidoista äidin kanssa, somesta, tulevaisuudensuunnitelmista jne. Olen nelikymppinen, mutta ei musta kauheasti tunnu, että tässä olisi jotain sukupolvien kuilua. Iän puolesta voisin olla heidän äitinsä, mutta omat lapseni ovat paljon pienempiä.
Kiitos vastauksista kaikille. Itse kyselen nuorelta kaikenlaista ja kerron myös omista asioistani. En tenttaa enkä ole ilkeä todellakaan. Toki hän välillä puhuukin ja kun ollaan paikassa, jossa on muita ihmisiä, niin kyllä hän vastailee ihan reippaasti kysymyksiin. Nyt oli vaan kotona taas semmosia päiviä, ettei saa mitään yhteyttä. Hän on poika ja ikinä ei ole mulle (äiti) haistatellut eikä huutanut. Ja tosi paljon olen viettänyt lasten kanssa aikaa, kun ne oli pieniä, juteltiin ihan kaikesta. Jossain vaiheessa noilta tuntuu puhekyky häviävän, kun on kaikki pelaaminen ja puhelimet tulleet kuvioihin. Vanhemman lapseni kanssa tämmöistä ei ollut. No, ehkä olen turhaan huolissani. Ja ihan vähän ärsyyntynyt.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ihmisiltä menee tulevaisuudessa keskustelukyky kokonaan. Totutaan vain istumaan naamat vastakkain ja viestittelemään laitteiden välityksellä. Ei osata muodostaa kunnon lauseita eikä perustella eikä väitellä. Ollaan ihan tönkköjä kun pitää puhua enemmän kuin kolme sanaa peräkkäin.
Masennukset ym johtuu juuri siitä ettei osata ilmaista itseä. Lukeminen ja kirjoittaminen on jäänyt, ja peruskoulu on vielä ollut alasajamassa. Esim se että kirjoitettiin kaunokirjoituksella kynällä paperille, kehitti käden ja silmän yhteistyötä.
Aijaa. :D
t. Kaunokirjallisuuden lukeminen harrastus ekaluokasta asti, kirjoitusharrastus ala-asteelta asti, silti sairastuin masennukseen.
Samaa ihmettelen. Joo, ei, enmätiiä. Siinä koko sanavarasto.