Lue keskustelun säännöt.
Mistä sulla on huono omatunto?
Hohhoi
22.10.2019 |
Mulla välillä äitinä ihan kaikesta, varsinkin kun väsyttää. Vaimona ei niinkään, mutta äitinä.
Viimeisimpänä jostain tv-sarjasta tuli mieleen että ei oo kaikkien lasten jotain vauva-ajan tavaroita säästössä jossain laatikossa, kamala syyllisyys.
Kommentit (10)
Petin nykyistä miestäni exän kanssa. Kerroin asian ja nyt sattuu kun mies on niin rikki. Haluaa jatkaa suhdetta, en vain tiedä miten voi antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paljon mistään kun en jaksa enää välittää.
Miten paljon kevyempää meidän elämä vois olla jos osais suhtautua asioihin toisella tavalla ja anrais itselleen anteeksi.
Toki ymmärrän että esim. pettämistapauksessa se kestää aikansa, mutta nuokin asiat pitäis pystyä käsittelemään itsensä kanssa eikä niin että kerää vaan sydämen päälle kasaa kaikesta mitä on tehnyt vähänkään väärin.
Mä ainakin kerään vaan enkä osaa päästää irti asioista.
Tsemppiä teille!
-ap
Olen lääkärin myöntämällä sairaslomalla vaikka voisin jo olla töissäkin, kun haavat ovat parantuneet hyvin eikä kipua ole.
Siitä että piti ilmoittaa töihin että en pääse tulemaan kun olen kipeänä, aina tulee huono omatunto samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä välillä mietin, miten varhainen vuorovaikutus sujui vauvan kanssa. Olin niin pihalla ja masentunut ja surkea alkuun. Ehkä siinä jäi jotain vauvan aivoissa kehittymättä. Heh, tieto lisää tuskaa.
Töistä huono omatunto, työt laahaa jäljessä aina vaikka työmäärä on kohtuullinen. Osa töistä on niin vastenmielisiä että lykkään niitä, nytkin vastaan tähän enkä tee töitä.
Lisäksi olen eroamassa lasten isästä, yritinkö tarpeeksi, pitäisikö sittenkin vielä yrittää, lapsilta putoaa maailmasta pohja kun vanhemmat eroaa jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä välillä mietin, miten varhainen vuorovaikutus sujui vauvan kanssa. Olin niin pihalla ja masentunut ja surkea alkuun. Ehkä siinä jäi jotain vauvan aivoissa kehittymättä. Heh, tieto lisää tuskaa.
Töistä huono omatunto, työt laahaa jäljessä aina vaikka työmäärä on kohtuullinen. Osa töistä on niin vastenmielisiä että lykkään niitä, nytkin vastaan tähän enkä tee töitä.
Lisäksi olen eroamassa lasten isästä, yritinkö tarpeeksi, pitäisikö sittenkin vielä yrittää, lapsilta putoaa maailmasta pohja kun vanhemmat eroaa jne...
Voi kaikki nää niin tuttuja asioita!
-ap
Liiasta ruutuajasta. Toisaalta sitten miettii, että oonko niuho ja inhottava, kun rajoitan ruutua niin paljon, että lapsi ei koskaan saa mielestään tarpeeksi pelata. Mies ei vaivaa päätään asialla, vaikka antaisi pelata kellon ympäri. Jos itse en rajoittaisi, miten se vaikuttaisi lapseen? Olisiko lihaskunto 0, ryhti surkea, läksyt aina tekemättä jne`?
Äitiydestä mullakin. Molemmilla lapsilla neuropsykologista häikkää, tai toisella siis on varmasti ja toisella odotellaan tutkimuksia. Olen pulassa, jos tutkittaessa ei löydykään mitään selitystä haastavalle käytökselle = olen siis tehnyt jotain ylipääsemättömiä virheitä odotus- tai äitiysaikana.
Päihteitä en juurikaan käytä, mutta olen viimeiset kymmenen vuotta ollut ajoittain pohjattoman uupunut. Eli piiskaanpa itseäni siitäkin, etten ole jaksanut samoja asioita kuin "normaalit" äidit. Joskus mietin, miksei meidän vaan perhe pärjää ja onko tämä tällaista loppuelämä. Vaikka lapset aikuistuu ja lähtee pesästä, niin voiko tuolla pärjätä, kun koko homma tuntuu niin raadolliselta.