Että mä vihaan näitä pyhiä. Jos sais olla yksin ja nautiskella vaikka leffasta tai lukemisesta niin olisi ok.

Etteks te voi sanoa 6v:lle, että leikkii omassa huoneessa, ja antaa äidin lukea vaikkapa rauhassa??!!?? Eihän se nyt mikään vauva enää ole!

jos vanhemmuus on smaa kuin olla viihdyttäjä ja ohjelmatoimisto muksulleen!

Jos ap yrittäisit olla ihan vain äiti, ei mikään supersellainen, mutta sopivasti läsnäoleva, ja myös oman aikasi ja tilasi ottava.

kun tiukasti vaan pitäytyy " viihdyttämästä" , niin kyllä hän tekemistä keksii. Paljon toki tehdään yhdessäkin, mutta otan kyllä omat aikani esim. lehtien parissa.

Just ulkoiltiin vähän yli tunti ja tehtiin kauralastut. Hetkeksi ajattelin tulla koneelle ja ihan koko ajan tulee höpöttämään tuohon viereen.

Mulla kohta 5 v poika ja olen yh.



Olen alkanut miettiä voisinko enemmän vaatia että keksii itse jotain hommaa. Roikkuu kyllä perässä ihan koko ajan. Vaikka ihan leppoisalla fiiliksellä ollaan, en pysty itse rentoutumaan. Vasta sitten kun lapsi nukkuu. En tiedä pitääkö sen olla niin.



Nyt hyviä ideoita - ajatuksia peliin vittuilun sijasta!

aatella, se haluaa jutella jonku kans.

Lapset olis niin kivoja jos niitä vois sillai tilata. Sais brassailla raskaudella ja hienoilla mammavaatteilla, vertailla liinoja ja vaippoja, olla imetystukilistoilla ja loistaa hyvää äitiyttä.

Sitten sen vois panna lukkojen taa kun se kasvaa kun ei sitä enää tarvitse. 6 vuotias kun on siitä ikävän ikäinen, että enää ei voi ylpeillä hienoilla vaunuilla ja kalliilla vaatteilla ja söpöydellä ja sillä, että vauva nukkuu. 6 vuotias vaatiikin jo jotain ja hänellä on oma luonne.



Kurjaa kun 6 vuotias muistaa pääsiäisestä sen, että häiritsi äitinsä elämää ja oli tiellä ja äiti vain toivoi, että hän poistuis ja äiti saisi elää elämäänsä rauhassa.



Tuleva murkku, joka masentuu ja jossain vaiheessa alkaa viillellä itseään itsetuhoisasti, koska kokee syyllisyyttä olemassaolostaan.

Lapset vain aikaisin nukkumaan, jotta saa silloin illalla sen oman elämän.

Mitä ei itsessä ole, sitä ei toisessa näe........



Tervetuloa paskamammojen joukkoon ;)

Olen sellaisen äidin tyttö, joka koko ajan halusi omaa aikaa. Kun tarpeeksi monta kertaa kertoi murheistaan selälle, oppi kätkemään asiat ja olemaan näkymätön. Jossain vaiheessa sitten alkoi oireilu.

Tämän takia ap:n teksti satutti minua niin paljon.

Olen läsnä, ulkoilen, juttelen, katsotaan vierekkäin leffaa ym. Mutta oikeasti, aamukahdeksasta samaa niin neljän kieppeillä alkaa olla olo suhteellisen finito.

Haukkukaa vaan paskaksi äidiksi, mutta itse koen rankaksi sen että ei ole omaa aikaa ja telkkaria en viitsisi lapsenvahtina käyttää.

Me oltu viikko kotona flunssassa, ja ei tietenkään lapsi ollut yhtään sängyssään.



TOISAALTA - ei mene kauan kun saat jo ihmetellä ettei lasta näy kun viuhottaa kaverien kanssa jossain.. äkkiä se aika menee.



Näitä tuntoja ei pidä kenenkään ottaa loukkauksena. Itse koen olevani kuin tyhjiin koluttu kaappi - aikuista ei voi loputtomiin kiinnostaa lasten jutut. Eikä kai oo tarkoituskaan. Itse toivon että meillä voi käydä ehkä enenmmän vieraita, ja ehkä voi alkaa enemmän liikkua kodin ulkopuolella vaikka käydä leffassa tms.

Pystytkö järjestämään ?

Itse olen katsonut elokuvia ja lukenut lehtiä. Lapsi on leikkinyt omia leikkejään, askarrellut ja piirtänyt. Välillä ollaan yhdessä ihasteltu hänen töitään ja nautittu vapaapäivästä. Ei minun todellakaan tarvitse olla ohjelmatoimisto lapselleni ja tämä onkin nykyvanhempien ongelma: koko ajan täytyy olla show päällä eikä tavallista arkea voi olla. Lomat täytyy olla yhtä seikkailua aamusta iltaan eikä viihdykkeeksi riitä sylikkäin istuminen ja ikkunasta ulos katselu.

Minä kirjaimellisesti raivostun, jos en saa edes puolta tuntia omaa aikaa per päivä. Kutsukaa huonoksi äidiksi, ihan miten vaan, mutta minusta ihmisen aivoissa on jotain vähän vinksallaan jos oikeasti jaksaa leikkiä ohjelmatoimistoa 24/7 ja kuunnella marinaa...

Joku tsemppasi pari viestiä aiemmin mukavasti, kiitos siitä.

minä ite inhoan sosiaalisuutta, mutta lasten takia ravasin joka hemmetin kerhon ja nyt niillä on kavereita. ok, joskus joudun kestää niitten kavereitten rasittavia mutseja, mutta lapsilla on tekemistä ja ihmisiä ympärillään, enkä joudu olemaan sirkuksena.

aamusta iltaan :/ Ei vielä keksi tekemistä hirveästi. Jos en viihdytä tai ole ohjelmatoimistona niin meidän neiti papupata alkaa häiriköinnin... Ihan turha haaveilla omasta ajasta ja telkun tuijotuksesta. Nää pyhät ehkä ahdistavat eniten, koska joka paikka on kiinni, ulos en jaksaisi aina lähteä vaikka päivittäin ulkoilemmekin. En osaa selittää, mutta aika tavalla samalla linjalla ollaan kai ap:n kanssa.... Välillä kaipaisi aikuistakin seuraa, mutta ollaan vasta muutettu tytön kanssa eri paikkakunnalle enkä tunne täältä vielä ketään :(

eli KIPEÄT leikki-ikäiset. Toipilaina joten lyhyt ulkoilu ainoa mitä voimme tehdä pelaamisen ja leikkimisen lisäksi...

Nyt juuri menee hyvin, saa nähdä milloin taas jompikumpi räjähtää jostakin!

Yksi asia jota ei voi yleensä perjantaisin tehdä!

Eikös sun 6-vuotiaallas ole ikäistään seuraa pihapiirissa? Ja muutenkin, tuon ikäiset mun tietääkseni kyllä osaa yksinäänkin tekemistä keksiä.



Taitaa olla äitinsä avuttomuuden seuraaja.