Minusta tuntui jo ala-asteella uskontotunnit ihan sadunkertomistunneilta

Niin mustakin. Rakastin satuja. Uskonto ala-asteellla 10.

Jos vaikka ne kuullostivatkin saduilta, niin just siksi niitä oli ihanaa ja mielenkiintoista kuunnella.

Suorastaan imin itseeni kaikki ne tarinat, joita ihana opettajamme kertoi.

Minusta väkivallalta (opettaja oli sellainen kauhuelokuvien hihhulimummo)

Asennevika. Nehän on historiallisia tapahtumia. Ap.lle on varmaan näitä tiedostavia ihmisiä joille kuussakäyntikin on satuja vain.

Alakoulussa käydään läpi kirkkovuoden kulku, mitä tarkoittaa pääsiäinen jne. Lisäksi on arjen etiikkaa, eli miten ollaan hyvä kaveri jne. Itse muistan myös, että luettiin Raamatun kertomuksia, opin mitä tarkoittaa Tuhlaajapoika yms.

Yläkoulun seiskan ussa on vieraita uskontoja, kasilla käydään läpi kirkkohistoriaa ja esimerkiksi herätysliikkeet kuten lestadiolaisuus, ysiluokan uskonto on kokonaan etiikkaa eli millä perusteella jokin on oikein tai väärin. Näkökulma ei ole Raamatun vaan opiskellaan vaikkapa seuraus- ja velvollisuusetiikan käsitteet.

Niinpä. Tyhmintä siinä sadussa on pelko kadotuksesta. Not proved.

leikkikoulun aikana kävin kerran tommosessa kirkon iltapäiväkerhossa jossa oli vauvajeesus jne. Saatoin kommentoida jotain koska se jäi yhteen kertaan koska sain heti porttarin.

Vierailija kirjoitti:

Asennevika. Nehän on historiallisia tapahtumia. Ap.lle on varmaan näitä tiedostavia ihmisiä joille kuussakäyntikin on satuja vain.

Siis että ihminen nousee kuolleista, muuttaa veden viiniksi, ruokkii suuren ihmisjoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla, neitsyt tulee raskaaksi... mitä näitä nyt on, lukuisia muita vastaavia on raamattu pullollaan. Historiallisia tapahtumia?

Sama juttu, ap. Menin jopa ala-asteikäisenä sanomaan uskovaisille vanhemmilleni, että eihän nämä Jeesus-tarinat tietenkään ole totta.  Ei hyvät heiluneet siitä kommentista. :/