Millainen on RUMA koti?

- vanhat, kuluneet sohvatyynyt (ei vaihdettu vuosiin) ja verhot roikkuvat miten sattuu ja kuosi on kulahtanut ja/tai menneiltä vuosikymmeniltä

- ei mitään yhtenäisyyttä kodin värimaailmassa

- lastenhuoneissa jotain Nalle Puh- kalusteita, liikennematto, Bratz-verhot ynnä muuta..

- mauttomat koriste-esineet tai taulut

- kirsikan väriset kalusteet (jos on vielä siihen yhdistettynä siniset sohvakalustot, niin avot :D

- Likaisuus on pahinta!

Eihän koti ole muita varten. T. nr 2

Se ei tee kodista mielestäni rumaa, vaikka se ei olisi minun makuuni sisustettu.

Rumaksi kodin tekee sekaisuus (tavaroita hujan hajan joka puolella, vaatteita tuolien selkämyksillä, lasten leluja pitkin lattioita, lehti/postipinija pöytien kulmilla, likaisia astioita tiskipöytä täynnä jne. jne.) ja likaisuus (pölyä, roskia, murusia, pinttynyttä likaa).

Pienet pölyt ja vaateröykkiöt ei haittaa, mutta eritteet lattialla ym. on todella kuvottavia.

Ja täynnä koriste-esineitä menneiltä vuosikymmeniltä, yhtään muutaman markan maksanutta, lahjaksi saatua posliiniesinettä ei voi heittää pois.

ei mitään yhtenäisyyttä kodin värimaailmassa "



Vähälläkin rahalla saa kauniisti sisustettua kun on joku yhdistävä tekijä huoneiden välillä.

Pois myös kaikki turha krääsä, joutavat koriste-esineet.

Joskus " mauton" : eli paljon uutta ja yritystä, mutta ei linjaa eikä omaa henkeä.



Joskus " pihi ja tunkkainen" : eli hirveästi vuosikymmenten takaa, uutta ei osteta jos ei ole pakko, keräiltynä kauheasti muilta saatua ylijäämää niin ei tarvitse ostaa mitään. Tämä voi toki toimia ja siellä voi viihtyä, mutta sisustuksellisesti siinä ei ole mitään yritystä.



Joskus " yökkis" : likainen ja ilmakin tunkkainen. Likapyykkiä pitkin poikin, astioita haisemassa kirjahyllyllä jne.

Ja jos on vielä kauhtuneet sohvat ja kaikki huonekalut kolhuilla.



Sitä ei voi puolustella edes rahattomuudella. Kangaskaupoissa on jatkuvasti kankaita ale hintaan, josta helposti saa sohvaan uudet päällysteet. Ei tartte uutta sohvaa ostaa. Ja vähän hiontaa ja petsiä, niin vanhat kalusteet ovat kuin uusia.

Mäntyseiniä, kulahtaneita vanhoja mattoja, hirveästi roinaa seinillä ja kirjahyllyssä. siis kaiken maailman rumia toritauluja, maatuskoita tai Espanjasta ostettuja muovisia matkamuistonukkeja. Ja yksi mikä usein pistää silmään, on verhot! Roikkuvat miten sattuu ja ennen kaikkea ovat liian lyhyet!

Samaten kaikkinainen sekava värien kirjo. Värimaailman saa aina yhtenäiseksi, kuluneitakin tavaroita voi maalata ja päällystää.

Jos vieraita tulee niin yritetään raivata pahimmat ja siivota pahimmat liat.

Mut sisustus on tuo, ja ei tätä varsinaisesti ole sisustettukaan, osissa ja pala kerrallaan, ja kokonaisuus sekava. Verhot on lastenhuoneessa tuota Bratz-osastoa liikennemattoineen, mutta muualla on ihan tuoreet verhot, ei kylläkään viimeisimmän sisustusmuodin mukaan vaan pikemmin mummon perinteiset-osastoa. Ja ei yhtenevyttä huoneissa liiemmin.

Meistä tämä on silti KODIKAS koti, vaikkakaan ei tyylikäs toden totta. :)

Rumassa en viihtyisi pätkääkään.

Ruma on sellainen alkkisten koti, tai voi olla myös vaikkapa viimeisen päälle stailattu vaikka jopa upporikkaan koti, jossa on unohdettu käytännöllisyys, kodikkuus ja lämpö, ja omat tunteet, ja jossa ei voi oikeasti elää.

että tyylikäs on yhtä kuin epäkodikas.

Kämppä haisi tupakalta ja kissan kuselta, KARMEAA! Tiskipöydällä arviolta parin viikon tiskit, vaikka astianpesukone (toimiva) näytti olevan, liedellä palanutta likaa, keittiön seinät PASKAISET, keittiön pöytä täynnä kippoja ja ruokaa ja kissankarvoja, likaiset lattiat ja seinät joka paikassa yms. Se koti oli todella RUMA!



Jos kodissa on nyt jotkut -70 luvun kalusteet ja ikkunaverhot ja jotain posliinikrääsää niin ei se tee kodista rumaa. Vaan se, että ihmiset eivät viitsi pitää kotiaan siistinä, vaan koti on kuin kaatopaikka!

Tai sitten jollain perintöhuonekaluilla sisustettu mukaman tyylikäs koti, jossa kamat huutaa ettei niitä ole sinne oikeesti hankittu.

Aina ajankohtainen aihe...

Ruma koti on mikä tahsnsa koti, joka sijaitsee elementtikerrostalossa.

Kaiken järjettömyyden huippu: tuossa yksikin perhe remontoi hirveän kalliisti kämpän, jonka osti näistä kaameista kaameimmista, 70-luvun puolivälin harmaista elementtilaatikoista. Kys. talojen voileipäelementeistä puhaltaa tuuli ja sade iloisesti läpi, todella moni näistä harmaista hirvityksistä ongelmissa elementtien heikon laadun vuoksi. Ja - elementtitalothan alunperin tehtiin kestämään vain 30-40 vuotta, on moni taloista jo täysin teknisen käyttökaarensa päässä.

Perhe siis osti saumoiltaan jo irvistelevästä elementtilaatikosta asunnon, ja pisti remppaan 50 000 euroa. Asunto talossa, joka kaupungin vuokratontilla. Vuokrasopimus umpeutuu muutaman vuoden kuluttua, jolloin koko rapistuva lähiökompleksi saatetaan hyvinkin jyrätä maan tasalle. Talossa ei ole tehty putkiremontteja, vesivahinkoja ollut, kerroskin kolmas, ei hissiä. Vastike korkea remonttirahoitusosuuksineen. Nyt perhe kauppaa "upeaa" asuntoaan 30 000 euron ylihintaan alueen tarjontaan ja hintapyyntöihin nähden, ja ihmettelee, kun ei "upeus" kelpaa ostajille ajankaan kanssa.

70-lukulainen höttöelementtiasuminen on rumaa. Ihmisen tyhmyys vielä rumempaa.

Kaikki tavarat viime vuosituhannelta ilman, että millään on yhteyttä toistensa kanssa.

Esim sinapinkeltaiset verhot yhdessä samettisohvan ja lasisen sohvapöydän kanssa. Lattialla roskiksesta pelastettu matto ja lastulevyä kirjahylly, täynnä kirjoja.

Näitä löytyy. Kaapit pursuaa tavaraa ja kotona asuu peräkammarin poika, joka ei tuonut mukanaan äidiltä kaikkea.

Itse pääsin aikanaan töihin koulusta. Olin pari v säästänyt aspia ja koeajan asuin lapsuuden kodissa.

Sitten aloin etsimään ja rahaa meni kaikkeen niin hirveesti, että jouduin todellakin ottamaan kaikki vanhat lakanat ja kupit kotoa.

Varmaan 5 v meni ennen kuin koti oli siisti ja olin tyytyväinen ulkonäköön.

Valkoinen. Ikealainen.