Lue keskustelun säännöt.
Suositelkaa jotakin vanhempaa kirjaa, joka ei kuitenkaan ole varsinainen klassikko
16.10.2019 |
Joku ennen vuotta 1970 kirjoitettu kirja, joka ei ole varsinainen klassikko, mutta joka mielestänne kannattaa lukea.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka Kalle Päätalon tuotantoa.
Sitä olen joskus yrittänyt. Ei ollut minun kirjallisuuttani. Ajattelin, jos jollakin olisi ehdottaa jotain salattuja helmiä.
Vierailija kirjoitti:
Eeva Tenhusen dekkarit
En oikein jaksa lukea dekkareita. Vai onko noissa jotakin erityistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämään jääneet teokset ovat aina vähintään oman lajityyppinsä klassikoita.
Lue suomalaisia naiskirjailijoita 1900-luvulta. Esim. Helvi Hämäläistä ja Eila Pennasta.
Suosittelen myös Hilja Valtosta, jolla on - yleensä - onnellisesti päättyvä rakkaustarina teoksen runkona, mutta feministinen lähestymistapa ja hyvä huumori.
Toni Morrisonin Sinisimmät silmät, tosin julkaistu 1970.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höyrykattiloiden muurausopas (Ekono voima- ja polttoainetaloudellinen yhdistys N:o 69) vuodelta 1955.
Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa.
Blixenin proosa on ihanaa, kieli elävää ja kaunista sekä kertojaääni hykerryttävä. Muistelot jo kadonneesta maailmasta ovat täydellistä aikamatkailua kotisohvalta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vaikka Steinbeckin Eedenistä itään, julkaistu -52.
Giovanni Guareschi: Isä Camillo. Italialaisen pikkukaupungin ronskin papin ja yhtä ronskin kommunistipormestarin yhteenottoja usein koomisissa, välillä traagisissa merkeissä, mutta aina lämpimästi.
C. S. Forester: Horatio Hornblower. Napoleonin ajan merisotaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viktor Frankl: Man's Search for Meaning. Tosielämän kokemuksia keskitysleireiltä ja monet pitävät tätä esimerkillisenä teoksena miten ihminen psyykkisesti selviytyy äärimmäisissä olosuhteissa. Kuulin tästä YLEl:lä nähdyssä Vietnamin sota dokuemntissa, sotaveteraanit viittasivat tähän kirjaan kun kuvasivat kokemuksiaan jatkuvassa pommituksessa viidakkoleireillä.
Vierailija kirjoitti:
Viktor Frankl: Man's Search for Meaning. Tosielämän kokemuksia keskitysleireiltä ja monet pitävät tätä esimerkillisenä teoksena miten ihminen psyykkisesti selviytyy äärimmäisissä olosuhteissa. Kuulin tästä YLEl:lä nähdyssä Vietnamin sota dokuemntissa, sotaveteraanit viittasivat tähän kirjaan kun kuvasivat kokemuksiaan jatkuvassa pommituksessa viidakkoleireillä.
Suomeksi "Ihmisyyden Rajalla"
Frankl oli psykiatri ja kehitti logoterapian, eli todellakin mielenkiintoista luettavaa miten ihmismieli käyttäytyy ääriolosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höyrykattiloiden muurausopas (Ekono voima- ja polttoainetaloudellinen yhdistys N:o 69) vuodelta 1955.
Talvitie: Kemian teknologia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka Kalle Päätalon tuotantoa.
Sitä olen joskus yrittänyt. Ei ollut minun kirjallisuuttani. Ajattelin, jos jollakin olisi ehdottaa jotain salattuja helmiä.
Iijokisarja kolahti minuun n. 25- vuotiaana lujaa ja ahmin kaikki.
Esikoisromaani "Ihmisiä telineillä" jäi kesken.
Onko klassikko tässä tapauksessa vain ns kaikkien eli suuren yleisön tuntema, vai myös esim genren sisällä klassikko? Eivät aina ole sama asia, esim Wilkie Collins on viktoriaanisen kirjallisuuden klassikkokirjailija, mutta ei hänestä ole kuullut kovin moni joka ei juuri sitä kirjallisuutta harrasta, Dickens yms ovat ne jotka tunnetaan.
Joka tapauksessa muutamia kirjailijoita, joiden teoksia ehkä nimittäisin vähemmän tunnetuiksi klassikoiksi jo mainitun Collinsin lisäksi ovat minusta esim Elizabeth von Arnim ja Elizabeth Gaskell. Father Brown on hahmona tullut tutuksi telkkarisarjan myötä, mutta ei ehkä kirjoina? Gerald Durrellin Eläimet ja muu kotiväkeni on minulle sellainen hyvän mielen kirja johon palaan aina uudelleen.
Lue vaikka Kalle Päätalon tuotantoa.