Ammattikoulun opettajan arvioinnit perustuu lähinnä siihen, miten hyvin opiskelija tulee hänen kanssaan toimeen ja millainen persoona on
Nekö ne on ne arvioitavat asiat? Minä olen oppilaitoksessa oppimassa, en näyttelemässä sitä roolia jota tällä alalla tarvitaan (ja olen siihen harjoitteluissa ja lopulta työelämässäkin valmis). Yhden harjoittelujakson vedin jo, mielestäni hyvin. Työpaikan edustajallakaan ei ollut lainkaan pahaa sanottavaa, mutta opettaja päätti silti arvioida sen hyvin matalasti. Syynä tuntui olevan lähinnä se, että meillä ei synkkaa hänen kanssaan juuri koskaan, ja olemme hyvin erilaisia ihmisiä. En ole opetustilanteissa jaksanut hölistä aina samassa tahdissa hänen kanssaan, mutta en ole jäänyt hiljaiseksi hissukaksikaan. Hän puhuu koko ajan, mutta sanoo hyvin vähän. Ja kun kurssi ei kuitenkaan ole nimeltään mikään "sosiaalisuus", vaan siinä on mukana ihan rautaista tietoakin, jota en oikein missään vaiheessa päässyt osoittamaan. Opetuksessa muutenkin oli sitä rautaista tietoa yllättävän vähän, paljon aikaa käytettiin tyhjään puhumiseen ja puuhasteluun. Onneksi tiesin paljon jo valmiiksi, koska tuossa sitä ei todellakaan opetettu tarpeeksi. Työpaikalla sentään pääsin vähän näyttämään että tiedän jotain, mutta opettaja ei tuntunut sitä vielä silloinkaan ymmärtävän. Nyt sinne tutkintotodistukseen tuleva arvosana on paljon matalampi kuin sen pitäisi, vain siksi että en tajunnut että pitäisi näytellä sitä ammattiroolia koko ajan.
Kommentit (15)
No soita sille ex-miehellesi ja kysy!
Ootko lähärilissu? Siellä on vähän tuollainen meininki
Näinhän ne on aina mennyt. Tai itseasiassa vielä enemmän vaikutta se, mitä vanhemmat ovat, eli ovatko rikkaita ja vaikutusvaltaisia.
T. Muksu 70 luvulta.
Amiksessa kaikki arviointi perustuu näyttöihin. Jos olet tyytymätön käyttöarvo samaan niin siitä voi valittaa. Mikäli työpaikkaohjaaja antaa vitosen ja opettaja kakkosen niin siinä on kyllä hyvät menestymismahdollisuudet valituksella.
Vierailija kirjoitti:
Amiksessa kaikki arviointi perustuu näyttöihin. Jos olet tyytymätön käyttöarvo samaan niin siitä voi valittaa. Mikäli työpaikkaohjaaja antaa vitosen ja opettaja kakkosen niin siinä on kyllä hyvät menestymismahdollisuudet valituksella.
Veikeä tekstinkorjaus, käyttöarvo pitäisi olla näyttöarviointi.
Niin. No ite sain kanssa palautetta aika lailla sen mukaan, et miten mun ja ohjaajan kemiat meni. :)
Jotkut tykkäs hirveesti, ymmärretii toisiamme, sit sellaset ns kylmän, kovan ja vihasen tyyppiset ihmiset kai ehkä jopa inhos mua ja yllättäen myös huonnoimmat arvosanat tuli heiltä. :D
Esimerkiksi kun suoritin kuntoutuksen jaksoa, mä sain siis ihan väärää tietoa et mistä mua arvosteltiin, sama kävi myös yhes toisessa paikassakin.. Tos kuntoutuksen paikassa ne ei edes ymmärtänyt melkeinpä mun puhetta. Multa kiellettiin kaikki, mua mitätöitiin kaikessa ja mä hoidin siellä kehitysvammaisia. Sain kaikista huonoimman arvosanan. Kun menin seuraavaan harjoitteluun jossa oli kuntouttamista, seuraava ohjaaja kehu et mun kuntouttava ote hoiotyössä on parempi mitä sillä ohjaajalla itsellään on. Jäin vaan miettimään että miks ihmeessä sain sitten kuntouttamisesta huonoimman mahdollisen arvosanan, jos se kuntouttaminen on just mun PARAS puoli???? :'DDD tohon en tiedä vieläkään vastausta, muuta ku sen tiedän, että ohjaaja oli hyvin vihaisen olonen ihminen.....
Vierailija kirjoitti:
Amiksessa kaikki arviointi perustuu näyttöihin. Jos olet tyytymätön käyttöarvo samaan niin siitä voi valittaa. Mikäli työpaikkaohjaaja antaa vitosen ja opettaja kakkosen niin siinä on kyllä hyvät menestymismahdollisuudet valituksella.
No en pitäisi niitäkään kovin pätevinä. Minulla oli näyttöjä mitkä meni ihan ok. Sitten yhdessä harjoittelussa oma ohjaaja ensinnäkin vaihtui kolme kertaa, ja viimeinen ohjaaja ymmärsi vasta loppuarvioinnissa että olen nuorisopuolen opiskelija, enkä aikuispuolen -> ero näytöissä aika merkittävä. Toisella kertaa loppuarvioinnin teki eri henkilö kuin kuka oli varsinainen ohjaaja. Siis en puhu edes pelkästä näytöstä, vaan koko helahoidon arvioi ihminen, joka ei ollut ohjannut minua päivääkään tai seurannut näyttöjäni sen harjoittelun aikana. No, sain täydet arvosanat siitä harjoittelusta, joten pidin suuni kiinni.
Ei niitä arvosanoja kukaan koskaan kysy, joten ei mitään väliä vaikka olisi pelkkä hyväksytty/hylätty -arvostelu.
Koitas pärjätä naisena miesvaltaisella linjalla. Numerot on järjestäen yhtä huonompia kuin luokan pojilla vaikka osais enemmän. Näillä mennään, sama se. Koulu loppuu pian eipä tartte tätä kauaa kattella. Työelämässä toki sama jatkuu ;D
Mullakin sama kokemus.
Mulla on keskittymishäiriö, jota ei silloin vielä oltu löydetty, joten jouduin teorioita uusimaan tosi paljon.
Mutta itse työssä olin luokan parhaimmistoa, osassa näytöissäkin sain täysin saman tuloksen kuin annetussa tehtävässä voisi saada. (Kemiaa)
No, mitäpä näytön haastattelussa? Ei kehuja, ei sanaakaan näytöstä, vaan kyseltiin eikö ala kiinnosta kun on tullut niin paljon hylättyjä teorioissa.
No sitten olin kuukauden sairauslomalla leikkauksen takia, pyysin kaikki tehtävät ettå pysyn kärryillä.
Kerkesin olla koulussa ehkä 2 viikkoa kun sain kutsun kehittävään keskusteluun..
Minä pöydän päässä, 2 opettajaa, rehtori, pastori, opo ja terveydenhoitaja.
Molemmat opettajat siinä tuumaili, että eikö koulu kiinnosta kun on niin paljon poissaoloja, hoitaja ottaa esiin sairaustodistukset ja osoitan jalkaani ja keppejäni.
No siitä kun ei päässeet sanomaan mitään, toinen opettaja ääneen mietti, "mitenkäs voit olla koulussa ensi vuonna kun on pitempiä päiviä, kun sulla on se koira?"
Suu loksahti auki ja kysyin, että miten tuolla logiikalla puolet väestöstä voi käydä töissä kun heillä on lemmikkejä. Ja sullakin on koira.. Onnejsi rehtori tokaisi ettei toi ole mikään hyvä kysymys.
No onneksi en saanut potkuja ja en itse lopettanut. Valmistuin puoli vuotta myöhemmin kuin muut, koska uusin niitä kokeita.
Nuorisopuolen ja aikuispuolen näytöillä ei nykyään pitäisi olla mitään eroa.
Arvostelut eivät perustu tuollaiseen. Ne perustuvat sinun osaamiseesi ja näyttöihisi.