Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkääkö naiset että kroppa ja alapää menee pilalle lapsen syntymän jälkeen?
13.10.2019 |
Onko yhteiskunta mennyt niin pinnalliseksi ja ulkonäkökeskeiseksi että useimmat naiset eivät siksi halua lasta. On kaikenmaailman tekoripset, hiustenpidennykset ja ehostautumiseenkin menee vähintään se tunti päivässä. Kun lapsi syntyy niin ei voikaan enään laittautua samalla lailla.
Samoin elämäntyyli on pinnallista, kavereiden kanssa vietetään aikaa, matkustellaan ja laitetaan kuvia someen... salillakin vietetään aikaa tuntikausia jne. Sehän on aikamoinen shokki raskauden tuomat muutokset kehossa, vatsanahka venyy ja palautuminenkin on yksilöllistä, monilla voi mennä vain vähän aikaa mutta joillakin kestää se kuukausia ellei jopa puoli vuotta. Alapää on räjähtänyt ym.
Ei ole muodikasta olla kotona lapsia hoitava ja arkea pyörittävä äiti... se ei aina ole freesiä ja siihen vielä se että sosiaalinen elämä jää vähän taka-alalle ellei sitten ole todella hyvä tukiverkosto.
Saatan kuulostaa suoralta tässä asiassa, mutta voiko tässä olla vähän totuuden perää?
Kommentit (19)
Ulkonäkö tai sen menetys ei pelota, mutta toiminnalliset vaivat kyllä huolestuttavat todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkoosi kyllä. Pelkään, että alapääni ja kroppani menee pilalle. Se on yksi syy miksi jätän lapset tekemättä. Muut tekstisi kohdat ei minun kohdalla osu. En laittele kuvia someen tai elä muutenkaan erityisen pinnallista elämää.
Mua ei huolestuttanut kropan pilalle meneminen, ainoa mitä lapsissa vastustan on oman ajan menettäminen.
Sektioarpi on jo. Ensimmäisestä kroppa ”pullahti”, joten vahinko on jo tapahtunut.
Olen yhden lapsen synnyttänyt ja toista en tee. Syynä se, että minulla todella voi mennä alapää pilalle siten, että voin unohtaa pidätyskyvyn.
Sektiolla en todellakaan synnyttäisi ikinä. Se on iso leikkaus jossa on suuret komplikaatioriskit. Olen yhden alavatsan leikkauksen käynyt läpi ja kiitos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tuo on kovinkaan iso syy ainakaan yli kolmikymppisillä. Ei kukaan jätä tekemättä lapsia jonkun instagrammin takia.
En suuremmin arvosta ap:n kaltaisia itsensä nostattajia. Jotka tekee järjettömiä yleistyksiä.
Naisella on mielestäni oikeus haluta olla kaunis eikä siinä ole mitään pinnallista. Matkustelu ja lomailu on elämästä nauttimista eikä siinä ole mitään väärää. Someen postaaminen on normaali osa 2019 vuoden elämää. Mitä pinnallista on viettää aikaa kavereiden kanssa? Mulle ystävät on tärkeitä ja minulla on kolme lasta. Sulkeeko lapset jotenkin ystävyyden pois?
Mun vatsa on ikiajoiksi pilalla eikä mulla ole ikinä ollut tekoripsiä. Sekin on normaalia elämää. En silti tajua tuota ap:n kummallista halveksuntaa. Hän on ehkä ruma? Yksinäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä niputat kaiken sen pinnallisuudeksi josta et itse välitä. Se luo hirvittävän määrän ajatusvirheitä aloitukseesi. Jos joku nauttii liikunnasta, se ei tee hänestä pinnallista. Jos joku haluaa näyttää hyvältä, se ei tee hänestä pinnallista (vaan aika tavallisen ihmisen). Jos joku nauttii matkustelusta, no, arvaat varmaan.
Kropan muutokset varmasti mietityttävät lisääntymisessä monia. Itse ainakaan en ikinä ottaisi riskiä että paskoisin lopun elämääni vaippaan. Ei kiitos mulle. Pinnallista se ei musta kyllä tee silti millään.
En pelkää. Mua ei vaan KIINNOSTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on käynyt nuo skenaariot koska raskauksia useampi: on revennyt alapää (sulkijalihas), on tullut paha erkauma, on paha sektioarpi josta tuli kiinnikkeet (kipua), painoa tullut 25kg raskauden aikana.
Joka kerta olen kuitenkin kuntouttanut itseni. Olen urheilullinen ja hoikka ja minusta ei yleensö uskota että olen suurperheen äiti. Treenaan 5-7 krt viikossa, siinä salaisuus.
Jopa sen repeämän pystyi pitkällä fysioterapialla kuntouttamaan, ei ihan täysin ”uutta vastaavaksi” mutta sellaiseksi että voi urheilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämässä muutenkaan ole takuuta, että kaikki menee hyvin. Synnytys voi pilata paikat tai ei. Kumpi sitten on parempi kuin suunniteltu sektio tai korjausleikkaukset jälkeenpäin?
Okei, eli naiset siis jättävät lapset tekemättä koska ovat niin läpeensä pinnallisia ja itsekkäitä.
Entäs miehet sitten? Heidän lapsettomuudelleen on epäilemättä jotenkin ylevämmät syyt, vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, eli naiset siis jättävät lapset tekemättä koska ovat niin läpeensä pinnallisia ja itsekkäitä.
Entäs miehet sitten? Heidän lapsettomuudelleen on epäilemättä jotenkin ylevämmät syyt, vai kuinka?
Kaksi syytä: 1) ei ole rahaa ja 2) eivät saa täten aikaiseksi haettua sitä perinteisempää versiota.
Minulla on kolme lasta ja olen kaunis. Alapääni on ainakin yhtä tiukka kuin ennen lapsia ja kroppani on naisellinen ja haluttava. Mieheni, lasten isä, rakastaa minua juuri tällaisena ihan niin kuin minäkin rakastan häntä vielä yhdessä oltujen yli 20 vuoden jälkeenkin. Näiden vuosien aikana on molemmille tullut pintaan arpia ja kolhuja. Harrastamme maastopyöräilyä ja välillä siinä sattuu ja tapahtuu, mutta eivät ne näkyvätkään arvet ole rakkauttamme sammuttaneet.
Mielestäni kuitenkin ihmiset, jotka eivät halua lapsia tehdä ovat itsensä parhaita asiantuntijoita. Heidän syynsä tehdä tai olla tekemättä lapsia on heidän oma päätöksensä ihan kuin niin kuin tuossa yhdessä keskustelussa puhutaan ajokortin ja auton hankkimisesta. Asia on ehkä eri, mutta periaatteessa se ei muille kuulu. En jaksa näitä sairaiden kirjoittamia lapsettomien räkyttämisviestejä, vaan pyörittelen niille silmiäni. Hankkikaa se oma elämä kirjoittajat.
Minä sain jo ensimmäisestä lapsesta järkyttävät raskausarvet, mutta ei niistä ole kuin ulkonäköhaittaa. Toisen lapsen raskausaikana pullahti suonikohjut esiin, niitä on nivusista jalkapöytiin asti. Varsinkin jalkapöydän päällä olevat kohjut on ikäviä, en meinaa löytää kenkiä, kun kaikki painavat. Seurasin sivusta kaverin suonikohjuleikkausta enkä itse uskalla mennä siihen. Synnytyksissä meni myös kivunsietokyky, nykyisin pelkään kipua.
Nuo ulkonäköasiat ja mahdolliset toiminnalliset vaivat ovat asia, joka varmasti monia naisia mietityttää lasten saannissa. En silti usko että ne ovat ne syy, minkä takia lapset jätetään tekemättä.
Isompi asia on varmaan tuo arki ja yleisesti mitä haluaa elämältä. Lapsen saannissa pelottaa oman identiteetin menettäminen ja vanhemmuus-kuplaan katoaminen. Se että elämä ei ole enää yhtään samanlaista kuin ennen, mukavaa ja helppoa.
Nämä siis omia ajatuksiani, ei mitään tutkittua tietoa. Itsellä yksi lapsi ja ehkä jossain vaiheessa toiveena toinen. Syy miksi toinen voisi jäädä tekemättä on tuo ajankäyttö ja se mistä haluan arkeni koostuvan. Luulen kyllä että haluan vielä sen toisen, vauvavuoden jälkeen arki on lähempänä sitä aiempaa arkeani eikä lapsi vie joka ikistä sekuntia ja ajatusta.
Tiedätkö kun min en ole äiti, minä olen nainen. Seksuaalinen olento ja nautin kaikesta kauniista ja se koskee myös kehoani. Äiti on pelkkä nimike, ihan siinä kuin ammattinimikkeenikin, mutta se ei ole minä. Minä olin olemassa jo ennen kuin synnytin lapseni ja heille olen nimikkeellä äiti, mutta itselleni ja koko muulle maailmalle olen nainen. Minulla on oikeus olla tekemättä kompromisseja eikä minun tarvitse yrittää aivopestä puolisoani uskomaan kauniiksi jotain sellaista mikä ei ole, eikä minun tarvitse tyytyä elämään rumuudessa siksi että synnytin. Se ei ole pinnallisuutta vaan realismia. Naisen elämän ei tarvitse olla tauotonta luopumista muiden hyväksi. Jokaisella on oikeus aidosti voida hyvin, ei niin että loputtomasti teet kompromisseja itsesi suhteen tai valehtelet kauniiksi rumia asioita.
Alue: Aihe vapaa
Oikeasti tuollaisia vaurioita tulee todella harvalle. Osa ei saa edes raskausarpia.