4.5v vuoroviikoin eri päiväkodissa?

Vaikea kuvitella mitään hyvää...

Ei kokemusta. Onneksi.

Näin pk:n työntekijänä...Onhan se rankkaa lapselle.Mulla oli täs taannoin ryhmässä ollut lapsi,joka oli vuoroviikoin eri päiväkodissa.Sanoi itse että ei ole tässä ryhmässä silleen kavereita miten toisessa ja olisi mielummin vain yhessä päikyssä.

Ajatellen jo että vuoroasuminenkin on rankkaa ni siihen vielä päikkykin vuoroviikoin ni huh.Mutta eihän sille mitään voi jos tilanne sen vaatii.

En kyllä lähtisi tuohon. Olisihan se hienoa että esimerkiksi erotilanteessa lapsi näkisi molempia vanhempiaan yhtä paljon vaikka nämä asuisivatkin eri paikkakunnilla mutta ettekö tällä vaan pitkitä ongelman ratkaisua? Koulua ei kuitenkaan voi käydä niin että joka toinen viikko toisella paikkakunnalla joten jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, on teidän valittava missä lapsi asuu ja käy koulua. Käytännössä siis viikko-viikkosysteemi on mahdoton jos ette asu lähekkäin.

Ei ole vanhempien itsekkyydellä mitään rajaa, jos noin toimivat. Lapselle tosi rankkaa.

Ei jei jei jei ....!

Aivan älyvapaa ajatus edes. Ei yhtään mitään hyvää. Mieti nyt vähän.

Järjenköyhyyttä. Kodin vaihtaminen on jo ihan tarpeeksi rankkaa lapselle. Mutta kestävät sen kun tuetaan, puhutaan ja joustetaan (me vanhemmat joustetaan) ja muu elämä (päikky, koulu, kaveripiiri jne) pysyy ennallaan.

T. Eronnut äiti

Meillä mies yritti tuota, mutta onneksi kaupunki ei suostunut. Mies halusi lapsen päivähoitoon kotinsa viereen, minä halusin lapsen pysyvän samassa päiväkodissa kuin ennenkin, sinne mieheltä matkaa 2 km ja minun luotani 7 km. Päiväkoti on työpaikkani vieressä eli minulle optimaalinen ja se on myös miehen työmatkan varrella, ei siis mahdoton kenellekään. Mutta kun mies halusi, että joka toinen viikko lapsi on siinä päiväkodissa, jonka hän on päättänyt.

Ei mitään hyvää. Järkyttävä idea. Mieti nyt edes hetki lapsen etua.

Onko tuollainen edes mahdollista, oikeasti?

Eikö päiväkotipaikka määräydy melko pitkälti vakinaisen osoitteen mukaan, siis lähivanhemman osoitteen mukaan? Hassua ajatella kun päiväkotipaikoista on puutetta, että tuolla tavalla "urhattaisiin" kaksi paikkaa vajaakäyttöön.

Ja kuulostaa muuten todella huonolta ajatukselta. Lapsi pärjää viikko-viikko -asumisessa jos muut asiat, päiväkoti-koulu-kaverit-harrastukset jne pysyvät samoina joka viikko.

Rankkaa lapsiparalle. Ehdoton ei tälläiselle järjestelylle.

Asuisitko itse joka toinen viikko toisessa kodissa ja ympäristössä sekä olisit joka toinen viikko erissä työpaikassa??

EI!! Ei ikinä lasta tuollaiseen rumbaan!

Ap kiittää vastauksista. Olen kanssanne samaa moektä. Kuinkakohan asiaa pitää viedä eteenpäin jos lapsen isä ei hommaa tajua? Pitääkö seuraavana hankkia asianajaja?

Voisiko perheneuvoja (vai mikä se on) auttaa asiassa? Että sinne puhumaan yhdessä asiasta.

Ei jai tuollainen ole edes mahdollista missään? Ota nyt ensin selvää, tuleeko täystyrmäys jo kunnan taholta. Uskoisin näin olevan.

On mahdollista. Jokunen vuosi sitten olin töissä päiväkodissa jossa oli tälläinen lapsi. Lapsi pärjäsi jokseenkin hyvin ja pääsi aina hyvin mukaan leikkeihin, ja oli kavereitakin, mutta kyllä sen huomasi että harmitteli niitä leikkejä ja juttuja joista oli jäänyt edellisellä viikolla paitsi. Jostain retkistä yms lapset kuitenkin puhuivat vielä seuraavalla viikolla, eikä tuo lapsi tiennyt niistä mitään. Missään nimessä en suosittelisi. Kuten edellä todettu niin kouluikään mennessä järjestely päättyy joka tapauksessa.

1 viikko äidillä, 1 viikko isällä -asuminen on nykyään ilmeisen yleinen tapa järjestää lapsen asuminen avioeroperheissä, mutta varhaiskasvatuksen opettajana sanon, että se ei sovi päiväkoti-ikäiselle lapselle. Lapsi kykenee tunnetasolla muistamaan ihmisen oman ikänsä + 1 päivää. Siis 4,5-vuotias muistaa, miten äidin tai isän kanssa ollaan, 5-6 päivää. Jos ero toisesta vanhemmasta kasvaa täyteen viikkoon, lapsi alkaa jo unohtaa ja totuttelu toiseen kotiin ja vanhempaan alkaa joka viikko uudestaan. Tietysti molemmat vanhemmat haluavat hoitaa lastaan tasapuolisesti ja onkin tärkeää, että läheiset suhteet molempiin vanhempiin säilyvät. Siitä tuleekin kysymys, onko se tasapuolisuus ja kaksi läheistä vanhempaa edes realistisesti mahdollista, jos lapsi on vielä alle kouluikäinen. Itse kyllä välttäisin eroa pikkulapsiperheessä aivan viimeiseen saakka, jollei eron taustalla ole esim. väkivaltaa, alkoholismia tai muuta täysin pakottavaa syytä. Monissa perheissä eroamalla yritetään myös ratkaista laajempia lapsiperhearjen kuormittavuuteen liittyviä ongelmia, jotka eivät eroamalla ratkea. Yleistämättä. Jokainen ero on omanlaisensa tarina. 

Kouluikäiselle (erityisesti vanhemmalle lapselle) voisin jo suositellakin vuoroasumista, jos vanhemmat asuvat riittävän lähellä toisiaan ja lapsi on itse suostuvainen vuoroasumiseen. Onhan parempi, että lapsella on kaksi (tai edes yksi) onnellista kotia kuin yksi riitaisa koti. Ja nimenomaan kaksi kotia. Lapsen ei kuulu mennä oman isänsä / äitinsä luokse "kylään", vaikka toista vanhempaansa näkisi harvemminkin. Se (omassa tapauksessani) isällä "kyläily" oli hyvin traumatisoivaa, vaikka olin jo esiteini-ikäinen. 

Entäs sitten kaksi päiväkotia? Kuka tuollaista uskaltaa edes ajatella? Jos päiväkoti-ikäisen on kehityspsykologisesti liian aikaista sopeutua kahden kodin malliin, niin ihan varmasti vaikeampaa se on myös kahdessa päiväkodissa. Lapsi joutuisi joka viikko opettelemaan, miten näiden hoitajien ja kavereiden kanssa ollaan, miten ja millä säännöillä tässä talossa toimitaan. Menisi aivan sekaisin. Jokainen päiväkoti ja päiväkotiryhmä on oma maailmansa. 

Miksi niin monet vanhemmat eivät ota selvää lapsen henkisistä ja sosiaalisista tarpeista ennen kuin hankkivat lapsia? Onhan se hyvä miettiä itseään ja omaa hyvinvointiaan, mutta lapsen isänä / äitinä / vanhempana on pystyttävä miettimään ennakoivasti myös lapsen hyvinvointia. 

^ ja lisään vielä että näilläkin vanhemmilla oli välimatkaa noin 50km joten ei olisi kovin iso vaiva kuskailla lasta edestakas jopa arkisin jos on vapaapäivää. Joten mielestäni aivan älytön ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ap kiittää vastauksista. Olen kanssanne samaa moektä. Kuinkakohan asiaa pitää viedä eteenpäin jos lapsen isä ei hommaa tajua? Pitääkö seuraavana hankkia asianajaja?

Lapsi on 4,5-vuotias eli täyttää 6 vuotta vuonna 2021? Eli menee esikouluun alle kahden vuoden päästä. Joulu-tammikuun vaihteessa 2020-21 (14 kuukauden kuluttua) teidän on valittava yksi esikoulu, johon lapsi menee ja vuotta myöhemmin yksi koulu. Miksi isä haluaisi laittaa lapsensa tuollaiseen päättömään rulettiin? Itsensä vai lapsen takia? Vai lasta kiusatakseen? Vai sinua kiusatakseen? 

Kahdesta päiväkodista haaveilu on tosiaankin vain ratkaisun lyhytnäköistä lykkäämistä. Se ei ole hyväksi kenellekään. Vanhempien ero on myös lapselle niin mullistava muutos, ettei siihen kannata lisätä muita mullistuksia, kuten uutta päiväkotia. 

Jos pystyt keskustelemaan asiasta lapsen isän kanssa, tee niin, koska myös lapselle on hyödyksi, jos vanhemmilla on keskenään edes asialliset ja toisiaan kunnioittavat välit. Jos suora keskusteluyhteys on poikki tai välit ovat liian tulehtuneet, saatteko keskusteltua lastenvalvojan luona? Asianajaja ja käräjäoikeus on viimeinen keino ratkoa näitä kysymyksiä, mutta joskus siihen joudutaan menemään, jos pehmeämmät keinot eivät tuota ratkaisua. Sellaisessa tilanteessa uskallan väittää, että edelleen useimmissa tapauksissa vahvoilla on äiti. Lisäksi isälle ei ole missään viranomaisissa eduksi, jos hän haihattelee kahden päiväkodin ratkaisua. Sen sijaan on äidille (ja isällekin) eduksi, jos pystyy puhumaan lapsen etu edellä ja perustellen, että lapsen etu ei ole kaksi päiväkotia ja että päätöstä on juuri esikoulun ja aloituksen läheisyyden takia turha pitkittää. 

Onnea matkaan!