Lue keskustelun säännöt.
Neuvot reissuun lähtevälle: Mulla ja lapsella eri kohde reissulla ja mua ahdistaa
28.02.2008 |
Tilanne on siis tämä: Olen lähdössä yli viikoksi reissuun, osittain lomailua mutta myös velvollisuuksia reissuun liittyy ja niiden takia matkaan lähdenkin ja juuri tuoksi ajaksi. Lapsi menee siksi aikaa mummulaan.
Kamala olo. Toisaalta on ihana lähteä, kun aika harvinaista herkkua on toi reissailu. Pakko sanoa sekin, että tuntuu kivalta olla hetki ilman lasta, toi uhmaikäinen kun ei päästä äitiään aina kovin helpolla.
Toisaalta mä itken jo nyt sitä, kuinka kamala ikävä mulle tulee lasta. Ja sitä, että kuinka ikävä sen tulee äitiä. Mä tiedän, että tän reissun " päänhuilausaspekti" jää toteutumatta, jos jatkuvasti mietin lasta.
Moni on mua lohdutellut, että nauti nyt kerrankin kun pääset. Ja että ei sillä lapsella siellä mummun kanssa ole hätää, nauttii vaan kun pääsee itsekin lomailemaan. Ja että ei se siitä rikki mene, vaikka ikävä oliskin.
Lapsi on alle 3-vuotias ja olen yh. Kirjoitin siihen toiseen lomailuketjuunkin ja siellä joku ehti jo vihjata, että ei ole kiintymyssuhde ihan kohillaan. Mun on ollu aina tosi vaikea olla erossa lapsesta. Päivähoitoon vieminen oli tosi rankkaa mulle, siihen tosin oon nyt jo tottunu. Mutta joka kerta kun on lapsi ollut vaikka vain yökylässä tai muuden hoidossa, mä itken itsekseni kasseja pakatessa. Ensimmäisen vuoden lapsi oli lähes koko ajan 5 metrin säteellä musta. Silloin mun äiti sanoi, että olet kuule pulassa myöhemmin kun pidät vauvaa koko ajan sylissä ja lähellä.
Matka lähestyy ja mun ahdistus kasvaa. Mitä ihmettä tässä nyt voi tehdä?
Kommentit (3)
Minullakin yksinhuoltajana on toisinaan sellainen syndrooma, että varsinkin kun sain lapsen tilanteessa, jossa moni ei uskonut minun selviävän, on todella vaikeaa sitten olla hetkeäkään hoitamatta itse sitä lasta. Onhan se viikko pitkä aika, mutta jos sinne on mentävä kuitenkin, turha sitä reissua on pilata murehtimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en sinuna ainakaan syyllistäisi itseäsi.
Minä en ole yh, mutta eka kerran päästin lapset 5 ja reilu 3 _miehen_ kanssa reissuun kun olin töissä ulkomailla 2 päivää. Minusta ei ole tuntunut luontevalta antaa lapsiani minnekään yökylään. Tosin meillä ei kyllä mummoloita olekaan. Varmasti antaisin mummolle, jos sellainen läheinen olisi.
Minäkin itkin päivähoidon aloitusta, joka tapahtui vastikään. Mielestäni olen ihan normaali lapsiani rakastava äiti.
Lähde vaan reissuun hyvillä mielin, JOS mummosi on läheinen ja luotettava.
yksinhuoltajien on vaikea luovua äiti-identiteetistä ja heittäytyä " vapaalle" . Sinulla on oikeus ja velvollisuus nauttia elämästä myös ilman lasta. Lomalla kerää voimia, lepää ja juhlikin pikkasen hyvällä omallatunnolla ja mieti kuinka silloin keräät voimapankki arkeen.