Kerrotaan kauheita kokemuksia kouluaikojen koelauluista!
Meillä oli kuudennella luokalla koelaulut, jossa täytyi laulaa yksitellen muun luokan ja opettajan edessä. Opettajamme inhosi jostain syystä yhtä luokkamme poikaa ja se näkyi monessakin asiassa.
Opettaja määräsi jokaiselle musiikkikappaleen joka meidän tuli laulaa. Me muut saimme suht. helppoja "neutraaleja" kappaleita, mutta tälle pojalle määräsi Apulannan Pahempi toistaan-biisin. Pojalla oli vielä äänenmurros silloin.
Suurin osa luokasta tirskui ja opettaja hymyili omahyväisenä kun poika yritti punaisena epävireisellä äänellä sitä laulaa. Minun kävi hirveästi sääliksi häntä :(
Kommentit (3)
Eikö tuo sana ole "laulukoe" eikä "koelaulu"? Itse tykkäsin laulukokeista, koska olin lapsena kympin laulaja. Joidenkin muiden puolesta säälitti, varsinkin jos ei muutenkaan tykännyt esiintyä.
Meillä sai laulaa onneksi vain opettajalle, mutta sekin oli kamalaa todella ujolle lapselle. Jännitin niin paljon, etten saanut ääntä kuuluville. Sain aina surkeat numerot laulukokeista, ja musiikin numero määräytyi sen perusteella. Hävetti, kun opettaja luetteli laulukokeiden tulokset koko luokan kuullen. Kaikilla muilla oli 10 tai 9, ja olisin halunnut vajota maan alle häpeästä oman tulokseni kanssa.
Meillä onneksi koelaulut sai suorittaa kahdenkesken opettajan seurassa.
Koelaulut ja ehkä cooper ovat asioita, joita en ihan täysin ymmärrä opetussuunnitelmassa. Ikinä ei ole itselle koulussa opetettu laulamaan, yleensähän musiikin tunnit meni niin, että opeteltiin teoriaa ja lopussa laulettiin yhdessä jotain kappaletta. Missään välissä ei opetettu laulamaan, ei esimerkiksi treenattu hengitystaktiikkaa tai mitään. Sitten kuitenkin, joka vuosi testattiin se laulutaito. Sama cooperissa ikinä ei treenata juoksemista vaan tunnit pelattiin tyyliin korista, josta puolet ajasta istuttiin vaihdossa. Toki cooper testaa aika hyvin peruskuntoa mutta joo.