Kuinka monta työelämän ulkopuolella olevaa, joka ei saa tai halua yhteiskunnan tukia tunnet?

Tunnen yhden. Puoliso elättää, ovat varakkaita.

(Joskus olen kateellinen...)

Mies elättää minut, muita en tunne.

Minä tiedän varmuudella vain yhden, joka ei tee mitään töitä eikä nosta mitään tukia. Lapset on jo teinejä. Kyseisen rouvan mies on miljönääri.

Tunnen kaksi. Äiti elättää peräkammarin tyttöjä. 

Kaksi. Molemmat ovat entisiä rakennusalan ihmisiä.

Toinen ei halua töihin, eikä siksi hae mitään tukiaisia, koska sitten tulisi työkkäristä heti tylhönosoituksia ja karenssia ja se olisi ihan turhaa. Hän elää omaisuudellaan (pääomatuloja ja tarpeen tullen myös pääoman myyntiä). Hän edelleen tekee hommia itselleen, korjaa omia kiinteistöjään, jne. mutta ei vieraan palkkatöissä.

Toinen haluaisi töihin ja on hakenut sekä töitä että tukia, mutta hänellä on pitkäaikainen sairaus, joka tekee hänestä käytännössä työnantajan kannalta epäilyttävän - hän pystyisi tekemään paljonkin töitä omassa tahdissaan, mutta ei välttämättä juuri siinä työnantajan laskennallisessa päivärytmissä ja aina on myös sairaslomien vaara. Siksi hän ei ole töitä saanut. Ja kun ei ole saanut töitä, on aikanaan lakannut saamasta ja sitten edes hakemasta mitään tukiaisiakaan. Asiaan vaikuttaa myös se, että vähien töidensä takia hänen on pakko asua paikkakunnalla, jossa on sukulaisen firma ja sairautensa hoidon takia hänen on käytännössä pakko olla kirjoilla tietyssä kaupungissa, jossa ei ole varaa toiseen asuntoon, joten hän on kirjoilla vanhempiensa osoitteessa. Niinpä vanhempien tulot vaikuttavat tukiaisiin. Hän elää käytännössä vanhempiensa rahoilla.

Mies elättää ja tunnen pari kaltaistani. 

Minulla on harrastuksena pikku liike kaupungin keskustassa. En sillä eläisi, se maksaa kyllä itsensä takaisin ja muutama satku jää käteen kuussa. 

En nosta mitään tukia ja en kai saisikaan? Olen virallisesti yrittäjä ja toimeentulotukea ei saa avioliitossa, jos toinen on tarpeeksi varakas elättämään. 

Aikoinaan lapsille oli tietysti lapsilisät. Mutta sehän on automaatio kaikille lasten vanhemmille. 

Olen vähän miettinyt ihan oikeiden töiden hakemista. En tiedä sitten kuinka realistista se on, kun olen jo 48-vuotias. Koulutukseltani olen sosiologi, mutta alaan liittyviä hommia olen tehnyt viimeksi 90-luvun puolella. 

Tiedän yhden nuoren miehen kyllä, jota elättää 20 vuotta vanhempi mies eli tällainen sugardaddy-suhde. Mutta en tiedä nostaako lisäksi tukia. Luulisi... 

En yhtään.

En myöskään tunne yhtään miljonääriä joka ei yrittäisi saada lisää rahaa keinoista piittaamatta, vaikka sitten irtisanomalla 100 työntekijäänsä jos sen avulla vain saa pörssikurssin nousemaan entisestään :-)

Mies on suurituloinen, joten minun ei kannata olla töissä (ei olisi yhteistä aikaa ja matkoja koskaan). Saan pieniä tuloja yrittämisestä, mutta se on harrastus ei niillä eläisi.

Tietääkseni kukaan ei kadehdi minua, eipä tuohon ole syytäkään, koska eläke jää suht pieneksi. Ystäväpiirissä on meitä varakkaampia ihmisiä, joten matkoja tai omaisuutta ja sen sellaista ei muutenkaan kadehdita. Olemme kuitenkin köyhemmästä päästä ystävien joukossa.