Lue keskustelun säännöt.
Elämäni rankin päätös oli myöntää etten pärjää lapsen kanssa ja myöntyä lastensuojelun asiakkuuteen. Nyt odotamme tukiperhettä.
verikyynel
19.09.2019 |
Ettei voi kuvitella miten kauheaa on myöntää "en pärjää oman lapseni kanssa. Olen henkisesti romuna"
. Tunnen epäonnistuneeni äitinä täysin.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä menit hankkimaan lapsen?
Eihän tukiperhe ole paha rasti. Saat pikkasen omaa aikaa levätäkun lapset ovat siellä.
Oman rajallisuutensa myöntäminen on hyvää vanhemmuutta.
Avun pyytäminen silloin, kun omat keinot tai voimat ei riitä, on hyvää vanhemmuutta.
Tukitoimien, muidenkin turvallisten aikuisten ja turvatumman elämän etsiminen lapselle on hyvää vanhemmuutta.
Kerrotko vähän, mitkä asiat sai sut pyytämään apua?
Miten toi koko prosessi on mennyt? Miten se jatkuu?
Kaikki asiat ei vaan oo oma valinta eikä omissa käsissä. Voimia.