Olitko koulukiusaaja?

Olin sekä kiusaaja, että kiusattu.

Nykyisin netti  on mahdollistanut nykyaikaisen koulukiusaamisen tyyppisen toiminnan   (niiden  omien kouluvuosien  jälkeenkin) yhteiskunnan  kaikille ikäluokille.

Oikeastaanhan sen teki mahdolliseksi jo aivan tavallinen 1990-luvun peruskännykkä ,jolla saattoi jo lähettää  tekstiviestejä.

Muutahan ei nimittäin tarvitakaan ilkeiden viesten lähettämseen, mutta tietenkin älykännykkä on tuonut mukaan julkisuuteen laittamisen mahdollisuuden, kuvaamisen ja kuvien pikalähettämisen, kuten kaikki toki tiedämmekin, mutta myös käytön helppouden kenen tahansa käyttöön ja ulottuville.

Verratuna esim. 1970-lukuun, niin silloinhan se ei olisi onnistunut kuin postikortein tai lankapuhelimella, mikä ainakin tuo jälkimmäinen noista oli tarvittaessa  aika helposti poliisin jäljitettävissä.   Kiitos siis kännykkäaikakauden tästäkin helpotuksesta kiusaajien toiminnalle !

Olin pääosin kiusattu, mutta valitettavasti sitten kun luokalle tuli uusi tyttö, joka vaikutti minuakin heikommalta ja aremmalta (esim. itki kun äiti toi sen luokkaan ensi kertaa), minusta tuli kiusaaja hänelle. Ja sain jonkinlaista kunnioitusta kiusaajiltani kun kiusasin julmasti sitä uutta tyttöä, mikä motivoi jatkamaan. Kiusaamisen kohde vaihtui minusta tähän uuteen tyttöön. 

Tunsin kiusaamisesta kamalan huonoa omaatuntoa. Vaikkei meillä kotona oltu uskovaisia, aloin pelätä jopa että on oikeasti Jumala, joka rankaisee pahat tekoni, että sairastun syöpään tai joudun helvettiin. Rukoilin usein anteeksiantoa ja voimaa lopettaa kiusaaminen, vaikka se johtaisi siihen että joutuisin itse taas kohteeksi. Pari vuotta silti ainakin passiivisesti tsemppailin luokan pääkiusaaja-tyttöjä kun nämä kiusasivat sitä tyttöä, ennen kuin kasvatin selkärangan ja lopetin.