Lue keskustelun säännöt.
muita " reunafobiasta" , ts. avoimista korkeista paikoista kärsiviä
06.03.2008 |
Meni taas reissu pilalle, kun meikä panikoi. En pelkää sinällään korkeita paikkoja, sillä voin hyvin mennä vaikka pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen ja vaikka parvekkeelle siellä, jos siinä on kunnolliset kaiteet. Mutta nyt lomalla kävely vuoristotiellä, jonka toisesta reunasta oli monien metrien pudotus, oli liikaa. Vaikka kävelin ihan kallion puoleista reunaa, josta oli toiselle reunalle n. 7 metriä matkaa, sydän hakkasi, jalat oli ihan hyytelöä, oksetti jne. Kaikenlaiset reunat, joista on tiputusta alas, saavat minut kauhun valtaan. Pelko tuntuu menevän vain pahemmaksi ja pahemmaksi. En tajua, miten tästä pääsisi eroon.
Kommentit (2)
Unessani olen ostoskeskuksessa, ja keskusaukiota kiertävät tasanteet ovatkin yhtäkkiä ilman kaiteita ja viettävät reunalle päin, luisun kohti reunaa...
Liian vilkas mielikuvitus minullakin on, kuvittelen sieluni silmin itseni putoamassa jos olen lähelläkään jotain kallionreunaa tms. Elokuvien kerrostalojen tasakatoilla kuvatut kohtaukset saavat käteni aivan märiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja myös parvekkeilla vaikka olisi hyvät kaiteetkin. Näen sieluni silmin miten lapsi kurkottelee jotain ja putoaa. Tän takia en haluaisi muuttaa taloon, jossa on nykytyylin mukaisesti avointa tilaa yläkerrasta alas... vaikka muuten ne onkin kivan näköisiä.