Äidin identiteetti puuttuu kokonaan

Kehosi haluaa nyt ottaa takaisin sen mitä menetit lapsen myötä eli vapauden, seksin ym. Ei sen kummempaa.

Mullakin tuli tuo vaihe kun lapsi oli 3 ja palasin töihin.

Tuli "hurjasteltua" yö elämässä (ei varsinaista pettämistä mutta, rajoilla liikuin) ehkä se oli myös oman egon pönkitystä kun, tuntui että en kiinnosta miestä enää.

Mutta nyt tilanne rauhoittunut ja elämä asettunut uomiinsa taas. Löytyi se oma tapa olla äiti ja puoliso yms. Ehkä normaalia että joillekin tulee tälläistä, en tiedä.

Mutta yritä rauhoittua sen pomosi suhteen ja ota etäisyyttä ennenkuin tapahtuu jotain mikä voisi rikkoa perheen ja mitä tulet todennäköisesti katumaan.

Kuulostaa siltä että olet järkyttynyt äitiyden mukanaan tuomasta vastuusta ja elämäntyylistä, ja kaipaat vaihtelua. Ehkä elät jopa pienessä kuplassa jossa kuvittelet että unohtamalla äitiys ja tosiasiat, voisi vastuusta päästä kuin koira veräjästä. En tiedä toki totuutta, mutta kuulostaa hieman pakoilulta: et haluaisi tunnustaa itsellesi että olet siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen jossa olet avioliitossa ja sinulla on lapsi.

Kaikille tulee varmaan jonkinasteinen ahdistus kun elämäntilanne ja ympäristö muuttuu täysin, mutta sitä kannattaa käsitellä järkevästi: tunnustamalla itselleen tosiasiat ("olen avioliitossa ja minulla on lapsi") sekä keskustelemalla esimerkiksi psykologin kanssa siitä mikä tilanteessa ahdistaa ja miten siihen voisi sopeutua helpoiten.

Äitiyden ei tarvitse tarkoittaa kaikesta luopumisesta: kuulostaa siltä että olet luonut päähäsi jonkun ideaalin siitä minkälainen täydellisen äidin pitäisi olla ja kapinoit sitä vastaan koska et halua alistua täysin kohtuuttomiin vaatimuksiisi. Yritä mieluummin löytää jonkinlaista kompromissia mahdottoman ideaalisi (täydellinen äitiys), sekä todellisten halujesi (vapaa bilenainen) välille.

Kuulostaa hypomaaniselta.

Yllättävän järkeviä kommentteja! Etenkin nro 3 on kirjoittaja-ainesta. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olet järkyttynyt äitiyden mukanaan tuomasta vastuusta ja elämäntyylistä, ja kaipaat vaihtelua. Ehkä elät jopa pienessä kuplassa jossa kuvittelet että unohtamalla äitiys ja tosiasiat, voisi vastuusta päästä kuin koira veräjästä. En tiedä toki totuutta, mutta kuulostaa hieman pakoilulta: et haluaisi tunnustaa itsellesi että olet siirtynyt uuteen elämänvaiheeseen jossa olet avioliitossa ja sinulla on lapsi.

Kaikille tulee varmaan jonkinasteinen ahdistus kun elämäntilanne ja ympäristö muuttuu täysin, mutta sitä kannattaa käsitellä järkevästi: tunnustamalla itselleen tosiasiat ("olen avioliitossa ja minulla on lapsi") sekä keskustelemalla esimerkiksi psykologin kanssa siitä mikä tilanteessa ahdistaa ja miten siihen voisi sopeutua helpoiten.

Äitiyden ei tarvitse tarkoittaa kaikesta luopumisesta: kuulostaa siltä että olet luonut päähäsi jonkun ideaalin siitä minkälainen täydellisen äidin pitäisi olla ja kapinoit sitä vastaan koska et halua alistua täysin kohtuuttomiin vaatimuksiisi. Yritä mieluummin löytää jonkinlaista kompromissia mahdottoman ideaalisi (täydellinen äitiys), sekä todellisten halujesi (vapaa bilenainen) välille.

En jotenkin koe äitiyttä omaksi jutuksi. Tuntuu, että elämä on ohi. Aviomiestä ei kiinnosta seksi yhtä paljon kuin minua. Seksiä on välillä, mutta miehen puolelta se on tylsää ja intohimotonta. Tuntuu, että mies voisi olla ilmankin, kun teen aina aloitteet. Tällaistako tämä nyt on? Tuntuu, että elämä oli jäänyt elämättä. Olemme miehen kanssa ollut yhdessä melkein teini-iästä asti, en ole uskaltanut erota, koska mies on kuitenkin hyvä mies eikä suhteessa ole mitään sellaista ongelmaa (väkivaltaa esim). Ennen pystyin jotenkin painamaan sen tunteen pois, että kaduttaa kun en ole saanut kokeilla muita... mutta se voimistuu koko ajan ja olen todella hilkulla, että teen jotain pomoni kanssa. Tuntuu, että menetän elämäni tässä suhteessa mutta olisi hullua erota hyvästä miehestä nyt kun on lapsikin ja kaikkea...tuntuu että ahdistun kuoliaaksi.

Vähän jälkiviisastelua tämä, mutta miksi ihmeessä olet hankkinut lapsen suhteeseen, jossa jo valmiiksi oli ongelmia? Ei ole mikään ihme, että menojalkaa vipattaa, jos suhde oli intohimoton jo ennen lasta. Nyt lapsi sitoo sinua kotiin yhä enemmän mielestäsi paskan miehen luokse. Saat elää villiä sinkkuelämää silloin kun lapsi ei ole luonasi, jos eroat. Voit myös yrittää sopia avoimesta suhteesta. Lapsi kuitenkin on ja pysyy, sille ei nyt enää mahda mitään.

Kiinnostaisi kuulla, minkä ikäinen olet ap?

Jos päätät mitä todella haluat, esim. haluatko olla sinkku jos miehesi ei kiinnosta, vaan muut miehet. Saatat olla nuori ja ehkä etsit jotakuta toista tai muuta sisältöä elämään. Jos on tilalla muuta harrastetta kotona tai ulkona, ehkä baari ei sinua kiinnosta joka viikko. Alkoholi saattaa lisätä haluasi etsiä enemmän miesseuraa, joka ei ehkä olekaan niin hyvä idea jälkikäteen, kun katsot tarkemmin mitä miesten luonne ja arvot ovat. Nuorempana näkee vain toisen ulkokuoren ja miltä toisen luonne vaikuttaa, eri asia mitä se on.