Lukemasi kirja, joka mennyt ”ihon alle”?

Jonas Gardellin Kummajainen astuu kehiin. Itkettävin ja kuitenkin lohdullisin ja ilahduttavin kirja, minkä olen lukenut. Samaistuin Jennyyn.

Pin Yathay: Stay alive my son.

Unohtumaton ”testamentti” julmuudesta, rohkeudesta, uhrauksista ja eloonjäämistaistelusta Kampodzassa punakhmeerien aikana

Olen vastannut aiemminkin saman tyyppiseen ketjuun tämän saman kirjan. Eli Leena Krohnin Ettei etäisyys ikävöisi, ja siinä jälkimmäinen kertomus eli "Poissaolo: kertomus kadonneista" (kirjassa on kaksi kertomusta).

Siitä teki vaikuttavan tunnelma sekä aihe.  Se kertoo kaupungista, josta alkaa kadota ihmisiä selittämättömästi. Tarinassa on maailmanlopun tunnelma, ahdistava ja surullinen.

Yksi elämäkerta. Luin sen jo teininä ensimmäisen kerran. Varsinkin loppu on karu, kai olen pelännyt että omakin loppu on samanlainen. Jostain syystä.

Luin juuri kirjan Kultainen hansikas. Pitkästä aikaa sain kokonaisen kirjan loppuun, vaikka se olikin ahdistava.

Juoppoa sarjakilleriäkin voi ymmärtää, vaikkei hyväksyä.

Syysprinssi

Cormac McCarthy: The Road

Loistava kirja mutta järkytti siinä määrin, että epäilin voimieni loppuvan. Herätti valtavan vahvoja mielikuvia, jotka muistan kirkkaasti vielä vuosikymmentä myöhemmin. Kirjan lopussa itkin surusta, ilosta ja helpotuksesta, että pääsin viimeiselle sivulle asti.

Olen lukenut paljon ja monia huippukirjojakin on osunut kohdalle, mutta ”Tie” on ehdottomasti ollut voimakkain elämys.