Miten nostan puolison itsetuntoa?

On tuossa varmaan herkkyyttä ja tunteikkuuttakin, mutta vielä enemmän kuulostaa itsekeskeisyydeltä ja herkkähipiäisyydeltä.

Hänen täytyy itse ymmärtää taipumuksensa itsekeskeisyyteen ja muiden aikeiden vääristyneeseen tulkintaan ja haluta kehittyä joustavammaksi.

Faith kirjoitti:

On tuossa varmaan herkkyyttä ja tunteikkuuttakin, mutta vielä enemmän kuulostaa itsekeskeisyydeltä ja herkkähipiäisyydeltä.

Hänen täytyy itse ymmärtää taipumuksensa itsekeskeisyyteen ja muiden aikeiden vääristyneeseen tulkintaan ja haluta kehittyä joustavammaksi.

Tuo on itseasiassa helpottavaa kuulla. Pitkään olen syyttänyt itseäni siitä, että miehellä on jatkuvasti huono olla ei väliä mitä teen.

Ei toisen itsetuntoa voi ulkoapäin nostaa.

Mies terapiaan. Älä ota omalle kontollesi vastuuta yhtään enempää siitä, että mies on noin herkkä. En oikeastaan edes miellä häntä herkäksi ja tunteikkaaksi vaan pikemminkin yliherkäksi ja räjähdysalttiiksi. Kuulostaa siltä, että hän on mahdollisesti kokenut henkistä väkivaltaa ja projisoi sitä sinun sanomisiisi eli ikään kuin olettaa, että sinäkin olet yhtä kauhea kuin häntä mahdollisesti huonosti kohdellut ihminen. Nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin, että hänen on mentävä terapiaan, koska et voi koko ajan varoa sanomisiasi hänen ympärillään. Sellainen käy ajan myötä todella väsyttäväksi. Jos hän ei ala tekemään työtä asian parissa, eroaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mies terapiaan. Älä ota omalle kontollesi vastuuta yhtään enempää siitä, että mies on noin herkkä. En oikeastaan edes miellä häntä herkäksi ja tunteikkaaksi vaan pikemminkin yliherkäksi ja räjähdysalttiiksi. Kuulostaa siltä, että hän on mahdollisesti kokenut henkistä väkivaltaa ja projisoi sitä sinun sanomisiisi eli ikään kuin olettaa, että sinäkin olet yhtä kauhea kuin häntä mahdollisesti huonosti kohdellut ihminen. Nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin, että hänen on mentävä terapiaan, koska et voi koko ajan varoa sanomisiasi hänen ympärillään. Sellainen käy ajan myötä todella väsyttäväksi. Jos hän ei ala tekemään työtä asian parissa, eroaisin.

On käynyt jo erittäin raskaaksi :( Mies käy jo terapiassa, mutten usko, että hän oikeen edes tiedostaa ongelmaansa? Vain, että on apea ja ärtynyt usein. Hän tiedostaa olevansa herkkä, mutta ei silti koe, että noissa tilanteissa tekisi mitään väärää. Tai ainakaan ei myönnä sitä minulle. Mua hämmentää, että miksi hän on mun kanssa, jos olen hänen mielestään niin ikävä ihminen kuin hän väittää :(

Olen itsekin arvellut, että hänen käytöksensä johtuu ainakin osittain hänen kokemastaan ikävästä kohtelusta. Harmittaa, kunpa voisin mennä ajassa taaksepäin ja suojella häntä siltä kaikelta.

Minun mielestäni sinun pitäisi kertoa hänelle, että hänen tapansa reagoida tuntuu pahalta. Ihmiset eivät aina ole tietoisia omista reaktioistaan. Tosin kuulostaa siltä, että mies voi ottaa tuosta keskustelusta itseensä, mutta pakkohan tuo on ottaa esille. Hampurilaispalaute (sekä positiivista että negatiivista palautetta) ja viestinä "musta tuntuu pahalta se, kun sinä..."

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen itsetuntoa voi ulkoapäin nostaa.

Voi ihan helposti kun kyseessä on mies. Kehu "sitä" niin varmasti toimii.

T. Mies.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni sinun pitäisi kertoa hänelle, että hänen tapansa reagoida tuntuu pahalta. Ihmiset eivät aina ole tietoisia omista reaktioistaan. Tosin kuulostaa siltä, että mies voi ottaa tuosta keskustelusta itseensä, mutta pakkohan tuo on ottaa esille. Hampurilaispalaute (sekä positiivista että negatiivista palautetta) ja viestinä "musta tuntuu pahalta se, kun sinä..."

Olen sanonut miehelle asiasta, mutta hän todellakin vauhkoontui siitä vielä enemmän. Totesi, että hän on ihminen ja ei voi "käyttäytyä kuin robotti" kun on tunteidensa vallassa. Pakko kai yrittää nostaa tämä silti puheeksi uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

On käynyt jo erittäin raskaaksi :( Mies käy jo terapiassa, mutten usko, että hän oikeen edes tiedostaa ongelmaansa? Vain, että on apea ja ärtynyt usein. Hän tiedostaa olevansa herkkä, mutta ei silti koe, että noissa tilanteissa tekisi mitään väärää. Tai ainakaan ei myönnä sitä minulle. Mua hämmentää, että miksi hän on mun kanssa, jos olen hänen mielestään niin ikävä ihminen kuin hän väittää :(

Olen itsekin arvellut, että hänen käytöksensä johtuu ainakin osittain hänen kokemastaan ikävästä kohtelusta. Harmittaa, kunpa voisin mennä ajassa taaksepäin ja suojella häntä siltä kaikelta.

Ymmärrän halun suojella häntä, mutta et oikeastaan voi hänelle ymmärrykseksi muuttua. Kuulostaa minun korviin siltä, että teillä saattaa olla jonkintasoinen riippuvuussuhde päällä -- molemmat pelkäätte erota toisesta ja/tai olla yksin? Kuten sanoin, voit yrittää tästä asiasta keskustella, mutta pidä mielessä oma jaksamisesi, ettei sinusta vain tule hänelle toinen terapeutti. Toivossa paremmasta on hyvä elää hetki, kunnes sitten tilanne pitkittyykin. Mitä sitten, jos tämä tilanne ei ratkeakaan pitkään aikaan ja sinä vain väsyt ja ahdistut enemmän? Joskus on parempi vaan päästää suhde menemään, jos toinen osapuoli on oman henkisen kehityksensä kanssa ihan alkutekijöissä.

Olisko vähän masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On käynyt jo erittäin raskaaksi :( Mies käy jo terapiassa, mutten usko, että hän oikeen edes tiedostaa ongelmaansa? Vain, että on apea ja ärtynyt usein. Hän tiedostaa olevansa herkkä, mutta ei silti koe, että noissa tilanteissa tekisi mitään väärää. Tai ainakaan ei myönnä sitä minulle. Mua hämmentää, että miksi hän on mun kanssa, jos olen hänen mielestään niin ikävä ihminen kuin hän väittää :(

Olen itsekin arvellut, että hänen käytöksensä johtuu ainakin osittain hänen kokemastaan ikävästä kohtelusta. Harmittaa, kunpa voisin mennä ajassa taaksepäin ja suojella häntä siltä kaikelta.

Ymmärrän halun suojella häntä, mutta et oikeastaan voi hänelle ymmärrykseksi muuttua. Kuulostaa minun korviin siltä, että teillä saattaa olla jonkintasoinen riippuvuussuhde päällä -- molemmat pelkäätte erota toisesta ja/tai olla yksin? Kuten sanoin, voit yrittää tästä asiasta keskustella, mutta pidä mielessä oma jaksamisesi, ettei sinusta vain tule hänelle toinen terapeutti. Toivossa paremmasta on hyvä elää hetki, kunnes sitten tilanne pitkittyykin. Mitä sitten, jos tämä tilanne ei ratkeakaan pitkään aikaan ja sinä vain väsyt ja ahdistut enemmän? Joskus on parempi vaan päästää suhde menemään, jos toinen osapuoli on oman henkisen kehityksensä kanssa ihan alkutekijöissä.

Et todellakaan ole ensimmäinen, joka ehdottaa eroa ja itselläkin käynyt mielessä jo useempaan otteeseen. Rakastan häntä yhä, hän ei vain vaikuta erityisen onnelliselta minun kanssa etenkin kun suututan hänet joka toinen päivä... Silti pysähdyn aina ajattelemaan, mitä jos tämä tästä vielä muuttuu? Mitä jos terapia tepsii ja hän löytääkin vähän rennomman otteen elämään? En vain tiedä kuinka kauan pystyn enää odottamaan, ennen kuin muserrun itse henkisesti lopullisesti.

Anna miehen mennä ja ala elämään omaa elämääsi. Et voi todennäköisesti auttaa miestä oikein millään lailla enää - ikävä kyllä.

naisille tuo käytös ihan ok ja suotavaa, miehelle ei