Lue keskustelun säännöt.
Välillä oma elämä tuntuu ihan väärältä ja haluaisi muuttua
04.09.2019 |
Asun kerrostalossa vaikka haluaisin asua luonnon lähellä. Minulla on yksi lapsi, vaikka halusin monta. Minulla ei ole parisuhdetta eikä oikein muitakaan läheisiä suhteita, vaikka haluaisin sellaisia.
Olen aina tykännyt kissoista, mutta nyt ei ole yhtään lemmikkiä. Lisäksi minulla on liian pinnalliset arvot, eli aikaa kuluu aika paljon ulkonäön paranteluun, vaikka haluaisin päästä jo isoimmista paineista kun ikääkin tulee eikä nuoruutta pysty ikuisesti vaalimaan.
Mikähän siinä on, että muutos tuntuu ihan valtavalta harppaukselta? Muutamasta unelmasta voin luopua, pakonkin olosuhteista, koska luultavasti en saa enempää lapsia joka tapauksessa. Jotenkin tuntuu, että minusta tulisi niin stereotyyppinen vanhapiika jossain mökissä kissan kanssa. Ja muutokset pelottaa: mitä jos ei lapsi viihdy ja kaipaa kavereiden lähelle ja hyvien kulkuyhteyksien ääreen? Mitä jos emme pärjää maalaistalossa ja tuleekin jotain hirveitä ongelmia remontin tai jonkun muun katastrofin muodossa(en ole itse kovin hyvä rakentamisessa ja käytännön hommissa)?
Voiko murrosikää lähestyvä lapsi sopeutua maalla asumiseen, onko kenelläkään tällaisesta kokemusta?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Eli siis taitaa olla vähän niin, että sun kohdalla juna jo meni.
Niin lapsien osalta, paitsi jos ottaisin vaikka yh:n kumppaniksi tai kokeilisin lapsettomuushoitoja. Muut asiat on kaikki sellaisia mitä voi tehdä missä iässä vaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun ei kannata siitä maalle muuttamisesta aloittaa, ainakaan mistään vanhasta maalaistalosta. Miten olisi joku pienempi taajama ja siellä rivari?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ei kannata siitä maalle muuttamisesta aloittaa, ainakaan mistään vanhasta maalaistalosta. Miten olisi joku pienempi taajama ja siellä rivari?
En oikein ymmärrä näitä välimuotoratkaisuja. Miksi rivari olisi parempi kuin kerrostalo? Sellaiselle pikkupihalle missä ei kumminkaan ole paljon yksityisyyttä ei meillä ole paljon käyttöä. Olen kotoisin maaseudulta joten sikäli tiedän mitä se on. Lähinnä se taloudellinen puoli pelottaa, jos tulee joku yllätys niin selviääkö siitä. Ap
Ainakin noita pinnallisia arvoja voit alkaa muuttaa vaikka heti ja vähitellen. Ala omistaa yhä enemmän aikaa sen pohtimiselle, mikä on elämässä kaikkein arvokkainta, älä ruoki pinnallisuutta siihen keskittyvillä elokuvilla, sarjoilla, nettisivuilla, keskusteluilla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Eli siis taitaa olla vähän niin, että sun kohdalla juna jo meni.