Ahdistus uudesta työstä

Määräaikainen työ loppui juuri ja sitä ennen hain ja sain uuden työn myyjänä erikoiskaupassa, vakituisen osa-aikaisen. Ensin en ajatellut edes hakevani sitä pienten tuntien takia, mutta sitten ajattelin että parempi kuitenkin edes se yksi vuoro viikossa, jotta on edes jotain työtä. Ajattelin myös hieman pessimistisesti, että jos se onkin ihan kamala duuni niin eipähän tarvitse ahdistua kuin edellisenä päivänä ja työpäivänä.

No nyt sitten kaduttaakin, että hain tuota työtä ja pitikin mennä vielä vastaanottamaan se... Voi miksi en vain sanonut että kiitos, mutta ei kiitos! Takana on vasta yhdellä kädellä laskettava määrä vuoroja eli ehkä olen vähän hätäinen, mutta yhtä kauan minua on kuitenkin ahdistanut. Niin töissä kuin kotonakin tuntuu aivan koko ajan ahdistusmöykky rinnassa, työt tulee uniin ja välillä tulee sellainen voimakas stressipiikki, jolloin tuntuu ihan kamalalta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ainahan uusi työ jännittää, mutta ei tällaista ahdistusta ole kuitenkaan ollut.

Suurta ahdistusta aiheuttaa etenkin se, että pienen myymälän vuoksi tuolla työskennellään paljon yksin ja minulla on ihan pian sellainen ensimmäinen vuoro tiedossa. Mutta pelkään etten pärjää! Kassatapahtumia on ollut sen verran harvoin, että en ole vielä ehtinyt saada paljoa kokemusta edes siitä perus kassan käytöstä, vs. jossain isossa myymälässä se olisi ehtinyt tulla jo tutuksi. Lisäksi tuotetuntemukseni on vielä niin heikoilla kantimilla, että apua. Silti minun on pakko alkaa jo kohta olla töissä yksin, koska mennään vajaamiehityksellä ja siksi minullakin on nyt vuoroja enemmän.

Minä yritän kovasti tsempata itseäni että koko ajan tässä oppii uuttaa ja alku aina hankalaa, mutta kuukauden päästä on varmasti jo paljon helpompaa ja siitä vielä myöhemmin varmasti jo huvittaa kuinka ahdistunut olinkaan alussa. Ei vaan paljoa lohduta tämän ahdistuksen keskellä, kun päivittäin tekee mieli soittaa pomolle että tämä oli nyt tässä, minä en enää tule. Sitten heti perään mietin etten edes voisi tehdä noin, nehän jäisi siellä ihan pulaan koska vajaalla mennään jo nyt, ja taas pitäisi laittaa uusi rekry käyntiin. Eikä toisaalta karenssikaan kiinnosta...

Valakaa minuun uskoa ja tsemppiä, kiitos! Entä onko täällä muita uudesta työstä ahdistujia, miten olette tilanteen ratkaisseet?