Päiväkodissa työskentelevä, kun ryhmääsi tulee uusi sijainen päivän keikalle, mitä ajattelet,

Katson mikä on ns miehiään.. meillä on muutama todella hyvä sijainen, mutta niitä on enintään 3/ 10. Suurinosa ei vaa syystä tai toisesta pelitä.... jos saa suunsa auki ja uskaltaa kysyä niin se voi viedä jo pitkälle... sen sijaan hiljainen hissukka vailla tilanne tajua tai auktoriteettia lapsiin on valitettavasti lähinnä tiellä.

Mä olen aina ystävällinen ja aamulla nopeasti perehdytän taloon, esim. näytän tilat ja esittelen muille ryhmän aikuisille sekä lapsille. Kerron myös, mitä olemme sinä päivänä tekemässä suunnilleen ja kannustan kysymään, jos on mitään kysyttävää. Hyvä sijianen on kultaakin kalliimpi ja tiedän, ettei heitä todellakaan joka talossa kohdella kovin kauniisti, joten on kaikkien etu tehdä sijaiskeikasta mahdollisimman mukava ja sujuva kaikille. Niinpä meillä ei olekaan koskaan vaikeuksia saada hyvää, taatusti tuttua ja osaavaa sijaista uudelleenkin meille. He tulevat aina mielellään, jos vain pääsevät, kun huomaavat että meidän talo ja/tai ryhmä kyseessä. :)

Esittelen talon sen minkä ehdin, kysyn sijaisen toiveita ja sanon että kyselee paljon, kaikkea ei muista kertoa. Ulos lapsille heijastinliivit päälle että sijainen tunnistaa oman ryhmän lapset, nimilista käteen ja paljon helppoja hommia.

Miten mukavaan keikkapaikkaan pääsee uusi keikkalainen ns. sisälle kun vanhat keikkalaiset menevät edelle etenkin kun paikka tiedetään mukavaksi? Vai onko niin että uudet joutuvat aina ns. huonoihin paikkoihin?

Otan positiivisesti vastaan. Esittelen taloa ja ihmisiä sen mitä ehdin. Kuitenkin käytännön realiteetit tulee vastaan. Eli teen työnjaon niin, että sijainen saa vastuulleen ne helpoimmat ja yksinkertaisemmat hommat (jotka on usein myös ne tylsimmät rutiinit). Vähän sijaisen  antaman ensivaikutelman ja ryhmän mukaan toteutan suunnitellun ohjelman, niin että sijainen tekee jonkun osan (esim. itse vahdin isoa ryhmää ja sijainen vetää liikuntatuokioita aina yhdelle pienryhmälle kerrallaan tai lapset jaetaan pienryhmiin ja sijainen saa vedettäväksi sen ryhmän, jonka kanssa ongelmien mahdollisuus on pienin) tai jos vaikuttaa, että sijainen ei selviydy "kylmiltään" ryhmän kanssa (joka on jopa ymmärrettävää, kun ei ole voinut suunnitella etukäteen, ei tunne lapsia jne.), niin muunnan toiminnan niin, että toimimme yhdessä ryhmässä esim. koko ryhmä menee kerralla saliin, vaikka alunperin oli suunniteltu pienryhmät.

Ihana kun tuli auttamaan ja ylipäätään saatiin sijainen!!

Olin opiskeluaikoina sijaisena ja ensimmäisinä päivinä tuntui siltä, että kaikki työntekijät tiuskivat ja en tuntunut tekevän mitään oikein. En esimerkiksi ensimmäisenä päivänä tiennyt että maitoa kaadetaan lasiin/mukiin vain hieman alle puolet pohjalle. En oikein tiennyt mitään sääntöjä mutta opin nopeasti ja samaa virhettä en tehnyt enää uudestaan. Toivoin tietenkin asiallista käytöstä ja ymmärrystä siitä, etten voinut tietää ennenkuin kerrottiin. Ehkä sijaiselle voisi paremmin ohjeistaa mitä heiltä toivotaan yleisesti ja päivän aikana. Yleensä harjoittelijat olivat kaikista mukavimpia.

Vierailija kirjoitti:

Miten mukavaan keikkapaikkaan pääsee uusi keikkalainen ns. sisälle kun vanhat keikkalaiset menevät edelle etenkin kun paikka tiedetään mukavaksi? Vai onko niin että uudet joutuvat aina ns. huonoihin paikkoihin?

Tätä samaa mietin..

Tässä vaiheessa, kun työkaverit ovat olleet eripituisilla saikuilla vähän väliä eikä koskaan oteta samaa sijaista koko poissaoloajaksi, alkaa jo uuvuttaa. Ihmiset vaihtuvat, perehdytän sekä sijaisia että poissa olleita työkavereita vuoron perään. Arki ei koskaan pääse normalisoitumaan mikä varmasti näkyy jo tavassani kohdata taas kerran uusi tyyppi, mutta yritän kuitenkin tsempata...

Tiuskimalla ja olemalla epäystävällinen sijaisille vakituiset tavallaan sahaavat omaa oksaansa, aina vaikeampaa sijaisten saaminen on kun monikaan ei halua tulla tuollaiseen paikkaan enää toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikoina sijaisena ja ensimmäisinä päivinä tuntui siltä, että kaikki työntekijät tiuskivat ja en tuntunut tekevän mitään oikein. En esimerkiksi ensimmäisenä päivänä tiennyt että maitoa kaadetaan lasiin/mukiin vain hieman alle puolet pohjalle. En oikein tiennyt mitään sääntöjä mutta opin nopeasti ja samaa virhettä en tehnyt enää uudestaan. Toivoin tietenkin asiallista käytöstä ja ymmärrystä siitä, etten voinut tietää ennenkuin kerrottiin. Ehkä sijaiselle voisi paremmin ohjeistaa mitä heiltä toivotaan yleisesti ja päivän aikana. Yleensä harjoittelijat olivat kaikista mukavimpia.

tämä ja aivaan kamalaa jos teit esim. kokonaisen näkkärin....

Entä jos alalle kouluttamaton sijainen on paikalla vain työkkärin käskystä ja joutuu pinnistelemään estääkseen lapsi-inhonsa näkymistä ulospäin?

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaiheessa, kun työkaverit ovat olleet eripituisilla saikuilla vähän väliä eikä koskaan oteta samaa sijaista koko poissaoloajaksi, alkaa jo uuvuttaa. Ihmiset vaihtuvat, perehdytän sekä sijaisia että poissa olleita työkavereita vuoron perään. Arki ei koskaan pääse normalisoitumaan mikä varmasti näkyy jo tavassani kohdata taas kerran uusi tyyppi, mutta yritän kuitenkin tsempata...

Tilannehan ei ole  näiden sijaisten vika joten toivottavasti kuitenkin jaksat olla purkamatta väsymystäsi heihin kiukkuilulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaiheessa, kun työkaverit ovat olleet eripituisilla saikuilla vähän väliä eikä koskaan oteta samaa sijaista koko poissaoloajaksi, alkaa jo uuvuttaa. Ihmiset vaihtuvat, perehdytän sekä sijaisia että poissa olleita työkavereita vuoron perään. Arki ei koskaan pääse normalisoitumaan mikä varmasti näkyy jo tavassani kohdata taas kerran uusi tyyppi, mutta yritän kuitenkin tsempata...

Tilannehan ei ole  näiden sijaisten vika joten toivottavasti kuitenkin jaksat olla purkamatta väsymystäsi heihin kiukkuilulla.

Joo, kyllä sitä jaksaa. Paitsi silloin, jos sijainen on uusavuton tyyppi.  Silloin saattaa kyllä tulla tuiskahdettua.

Vierailija kirjoitti:

Katson mikä on ns miehiään.. meillä on muutama todella hyvä sijainen, mutta niitä on enintään 3/ 10. Suurinosa ei vaa syystä tai toisesta pelitä.... jos saa suunsa auki ja uskaltaa kysyä niin se voi viedä jo pitkälle... sen sijaan hiljainen hissukka vailla tilanne tajua tai auktoriteettia lapsiin on valitettavasti lähinnä tiellä.

Äläpä yleistä