lestadiolaisille

Ja itse tunnen henk. koht. useamman vl äidin jotka ovat joskus käyneet psykiatrilla. Miksi mietit tuollaisia ap?

Psykologi vs. psykiatri

Siinähän se on oma tieteenalansa kuten lääketiedekin ja molemmat niistä pyrkivät edistämään ihmisen terveyttä. Ei psykologia mitään humpuukia ole:)



Itsekin haaveilen psykologian opinnoista ja olen vl enkä näe siinä mitään ristiriitaa.

Kumpi vaurioituu kaltoin kohdeltuna? Missä mieli sijaitsee? Entä sielu? Kertokaa mulle miten psykologia ja vl istuu samaan maailmankuvaan?

lestaadiolaiset olemme ihan normaaleja ihmisiä, mekin väsymme, masennumme jne. ihan samalla tavalla kuin valtaväestökin. Eli jos tarvetta psykologilla käyntiin, totta kai, ei se mitään taikuutta ole tai muutenkaan uskoa vastaan taisteleva tieteenala. Itsekin olen miettinyt otanko psykologian sivuaineeksi.

Terv. vl-nainen

Sielua on käsitteenä vaikea selittää ainakin uskomme ulkopuoleiselle henkilölle.

Historiassa psykologian mieli-käsitettä on kutsuttu sieluksi, aiemmin sielua ja mieltä ei siis eroitettu toisistaan. Käsittäisin mielen olevan aivoissa tapahtuvaa aineiden välittymistä synapsien välillä. Sielu ei ole " konkreettinen" käsite, mutta sitäkin voi mielessä pohtia aivosoluilla.

tai niinhän niitä meille markkinoidaan.

kärsivällisenä jaksaa vielä vastata. Olen ollut vl lapsuudestani lähtien enkä kyllä ole törmännyt edellä mainittuun kakan ja hien hajuun. Voisiko selityksenä olla esimerkiksi että kun on itse ollut ennen vl, huomaa meissä ns. tallin hajun, eli Jumalan seurakunnan ja kun siihen ei uskalla sisälle tulla, haistaa hajun ja haluaa tuoda sen julki. Olisiko siis kokoemasi haju kuitenkin mielessä tapahtuvaa eikä aistein havaittava todellinen tapahtuma?

Nimenomaan sanoin aiemmin että sielu ei ole konkreettinen. Luepas ketju uudestaan.

Eikö se ole juuri se, mitä vl yrittää pelastaa läpi tämän elämän? Mihin te siis uskoitte?

Kohdistatko kysymyksen pelkästään vanhoillislestadiolaisille? Muutko ei usko että ihmisellä on sielu..

sielun menevän taivaaseen Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen. Ja yhä toitotan että sielu ei ole konkreettinen asia, emmekä tiedä miten Jumala tulee tämän asian hoitamaan sitten kun siirrymme sinne " tuonpuoleiseen" . Eli Raamatusta kun etsit niin löydät useita viittauksia siihen että sielu siirtyy taivaaseen kun on kuollut uskossa, mutta kukaan ei ole kuollessaan palannut meille maanpäällisille ihmisille kertomaan miten se käytännössä tapahtui vai tapahtuiko vielä mitään, odottaako sielu jossakin " lepotilassa" Jeesuksen toista tulemista. Sillä ei ole mitään merkitystä miten se sielu pääsee siirtymään taivaaseen, tuonpuoleiseen. Eikä Raamattukaan selitä yksityiskohtaisesti miten se tapahtuu ihan tarkalleen, onko se konkreettinen liitely johonkin kaukaisuuteen, vai onko se jotakin aivan muuta.

Historiassa psykologian mieli-käsitettä on kutsuttu sieluksi, aiemmin sielua ja mieltä ei siis eroitettu toisistaan. Käsittäisin mielen olevan aivoissa tapahtuvaa aineiden välittymistä synapsien välillä. Sielu ei ole " konkreettinen" käsite, mutta sitäkin voi mielessä pohtia aivosoluilla.



Eli jälleen kerran: mieli ja sielu eivät ole sama asia vaikkakin sielun olemassaoloa voi pohtia mielen avulla.

Kumpi on se, joka pääsee sinne taivaaseen? Mitä iloa on sielusta taivaassa, jos sen ole minä (mieli)?

kysyin asiaa, koska tunnen muutamia lestadiolaisia, joiden puheista on tullut käsitys, ettei psykologiaa tai psykologeja kovin arvosteta heidän piireissään. en ole kuitenkaan tohtinut kysyä asiaa suoraan. ehkä sitten vaan kyseessä näiden henkilöiden oma asenne, ei uskonliikkeeseen liittyvä. joka tapauksessa aloin pohtia, onko lahkolla jokin mielipide tähän asiaan.

jotka eivät kovin pitkään olleet enää lestadiolaisia sen jälkeen, kun olivat alkaneet opiskelemaan psykologiaa. Sattumaa vai..?