Kuinka pitkään on ok auttaa erosta toipuvaa ystävää?

Puolisoni ystävä erosi kesällä. Hän yöpyi meidän sohvallamme reilun viikon. Sekin oli vähän nihkeää. Hän ei osallistunut kotitöihin, vaan päinvastoin aiheutti niitä paljon lisää jne. Lisäksi tapa käydä eroa läpi oli se, että hän ryyppäsi, murjotti ja haukkui ex-puolisoaan.
Jouduin todella, todella, todella kovasti venyyttämään hermojani.
Meillä on lapsiakin.
No, sitten tuli se viikonloppu, kun hän lähti puolisoni kanssa yöelämään ja tulivat umpi päissään meille. Puolisoni oli sammumispisteessä. Tämä kaveri yritti tuoda jotain tuntematonta luoksemme yöksi. Siinä kohdassa niin sanotusti käpy paloi minulla täydellisesti.
Ystävä löysi muun paikan asua.
Mutta ei ilmeisesti ole päässyt jaloilleen. Harvasen ilta soittelee puolisolleni, voiko meille tulla yöksi. Ei ole päässyt. Joskus puolisoni on pessyt hänen vaatteitaan meillä - todella haisevia, likaisia vaatteita. Ja lainannut rahaa aika useastikin.
Miten tälle laittaa rajat, kun puolisoni ei nähtävästi sitä osaa tehdä?
Hän jopa kerran suutuspäissään haukkui minua sydämettömäksi ja kylmäksi ihmiseksi, kun en ole valmis auttamaan miestä todellisessa hädässä. Minusta ystävänsä käyttää meitä ennemmin hyväksi kuin ottaa apua vastaan.
Olenko jonkin sortin narsissi sitten?