Sosiaalisten tilanteiden jälkeinen ahdistus

Kyllä monikin tuntee just tällai. Tuntuu että oli tollo ja käyttäytyi kuin tollo ja jutteli typeriä. Varsinkin huonona päivän tuntuu tältä! Olen silti ihan normaali ihminen. Muista ettei toiset ihmiset ajattele susta mitään sen kummempaa, oo vaan oma itsesi.

Juuri tältä tuntui silloin kun olin töissä, missä piti esiintyä ja olla tosi sosiaalinen. Tuli sellainen krapulan kaltainen olotila, jossa kertasi mielessään, että huh huh, tulipa auottua päätä ja mitä kaikkea tulikaan sanottua.  

Se on tosiaan tuskallista, jos on tällainen vähän pakkomielteisempi tapaus ja jää kelailemaan niitä päivän sanomisia ja tekemisiä pitemmäksi aikaa. Normaalit ihmiset kai osaavat karistaa tollaset ajatukset mielestään samoin tein. Ehkä mun elämä on sitten vaan liian sisällötön ja tylsä, kun on aikaa tällaisia miettiä.

Masennus? Ei tuo normaalia ole, olettaen että tilanne on ollut jotenkin mieleinen, olet nähnyt vaikka ystäviä tai tehnyt työtä josta pidät..

Ton takia asiakaspalvelijana pidän lähinnä vittuiluna näitä puheita ”palautumisesta”. Työn sisältämistä ikävistä ihmiskontakteista ei ihan niin vaan palaudutakaan normaali vapailla/viikonloppuisin, vaan vaatii paljon pidemmän ajan, tai muuten kuormittuu vaan koko ajan lisää kuormittumisen päälle. Kuuden tunnin työpäivät olis ihan maksimi, jotta säilyy järjissään. Eli et ole ainoa todellakaan.

Mullakin on ollut tuo sama ongelma ties miten kauan. Onko kukaan keksinyt toimivaa ratkaisua ongelmaan?

Uppista

Ihana lukea tästä aiheesta. Olen myös sellainen, että väsyn sosiaalisissa tilanteissa. Väsyn jopa kavereiden seurassa. Olen paljon vain itsekseni. Valitsin ammattini väärin, sillä joudun työssäni olemaan joka päivä ihmisten keskellä ja toimimaan tiimissä ja isossa työyhteisössä. Työni on niin stressaavaa että kärsin unettomuudesta ja vastustuskykyni on todella heikko.

Saimme lapsen, ja olen seuraavat kolme vuotta kotona. Yritän keksiä tänä aikana uuden alan ja hakeudun opiskelemaan sitä. Valitettavasti myös tämä vauvan 24/7 hoito verottaa minua ja ahdistaa kun vauva on koko ajan kiinni minussa. Myös raskaus ja synnytys oli kamalaa, koska jouduin antautumaan muiden ihmisten katseille, kysymyksille ja kosketukselle. Tosin tämä ahdistus on erilaista kuin sosiaalisten tilanteiden aiheuttama väsymys

Aina kun joudun osallistua työpaikalla kokouksiin, häpeän ja nolostelen itseäni, esiintymistäni ja sanomisiani viikkoja jälkikäteen ja selaan työpaikkailmoituksia toiveenani päästä vaihtamaan työpaikkaa. Unen saan öisin vain unilääkkeen voimin.

Kyllä, olen epäsosiaalinen ja introvertti. Tiedän, että otan nuo tilanteet liian vakavasti. En vaan mahda mitään.