Voiko lapsella olla puutostila, himoitsee kuivaa leipää?
10v tyttö kyseessä. Ei välitä karkista tai suklaasta vaan himoitsee jatkuvasti leipää. Joskus söi kokonaisen sämpyläpussin "herkkuna" samalla kun katsoimme elokuvaa. Siis pelkkiä sämpylöitä suoraan pussista, ei mitään rasvaa tai päällisiä. Myös paahtoleipää voi mennä kerralla pussi jos en estele. Syö mielestäni muuten ihan normaalisti, perus kotiruokaa. Ei ole ylipainoinen, kasvukäyrät normaalit. Tuli vain mieleen että voiko kyseessä olla joku puutos vai onko normaalia:D Tätä leipähimoa on jatkunut yli vuoden jo, pitäisikö minun jotenkin rajoittaa tuota? Toisaalta en näe syytä rajoittaa kun tyttö muuten on terve mutt kieltämättä itsestäni tuo on omituista.
Kommentit (16)
Olisko sillä yksinkertaisesti vain nälkä?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aivan samanlainen ja kaikin puolin terve. Hyvin pitkä minusta tuli, lieneekö sitten ollut syynä kuivien leivänkannikoiden jäystäminen ja toinen himoni: liha.
Pidän edelleen (viisikymppisenä) leivästä, koska se vain tuntuu mukavalta hampaissa. Kova kuori on herkkua, samoin pehmeä kuori, pehmeä sisus, sitkeä leipä ja kuivat leivänpalat. Sama juttu lihassa: karjalanpaistin päällimmäiset, hieman mustuneet ja kovat palaset tuovat juuri nyt tässä ajatellessani veden kielelle. Rakastan sitkeäksi kypsytettyä kanaa, vaikka jokaisessa reseptissä pyritään mehukkuuteen. Myös kalan täytyy olla jämäkkää, koska sellaisena se vain on herkullisinta.
Kyllä minä syön myös mehukkaita liharuokia ja osaan panna leivän päälle muutakin kuin ylähuuleni. Karkkia ja muita sokerisia juttuja en osta koskaan, mutta tarjottaessa otan kyllä.
Okei, ehkä tämä tosiaan vaan on tytön vähän kummallisempi makumieltymys eikä muuta :D Hänellä on pari muutakin vähän epätavallista "herkkua", mutta tämä leivänsyönti lähentelee välillä jo obsessiota. Mutta ei kai siitä suurempaa haittaakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Olisko sillä yksinkertaisesti vain nälkä?
Olen kysynyt, mutta kuulemma ei ole nälkäinen vaan haluaa vain syödä jotain hyvää. Syö mielestäni ihan normaaleja annoksia tavallista kotiruokaa, ei ole erityisen nirsokaan.
Jos huolettaa, voitte vaikka sopia että leipää saa syödä herkkuna ja välipalana, mutta jos oiken haluaa ahmia noin sitten leivotaan itse. Tällä tavalla tarvitsee nähdä hieman vaivaa että saa sen mitä haluaa, ja leipominen on hyvä taito elämässä ja hauska harrastus! Näin toimin poikani kanssa joka puputti pullaa kuin joku addikti. Hänkin hoikka, terve ja urheilullinen. Pistin kuitenkin pullahanat kiinni ja totesin että nyt leivot itse, siten saat mitä tahdot. Puoli vuotta eteenpäin niin meillä oli omenakanelikierteitä, amerikkalaistyylisiä korvapuusteja, vaniljakreemipitkoja jne. mikä oli aika harppaus niistä epätasaisista palluroista joita ekalla kerralla teki. Leipoo nykyään vaimolleen pullaa, äidin sydän sulaa nostalgiasta kun ajattelen sitä naperoa ja nyt tuo raavas mies leivoskelee omassa kodissa jo ties monettako vuotta.
Voitte opetella yhdessä tekemään hapanleipää, paahtoleipää, jälkiuunileipää, rieskaa, siemenleipää...
Kasvuiässä, ne syö paljon, ja leipä on hyvää. Mäkin voin syödä vaikka 5 tuoretta sämpylää kerralla
Våhemmän siitä on haittaa kuin karkin syönnistä.
Antaa syödä leipää. Meillä taas teini ei halua leipää syödä, paitsi joskus kun olen leiponut teeleipää tms.
Olin myös lapsena leivän ystävä.
Tai siinä kasvukautena 12-14 -vuotiaana.
Söin kerran koko lihavan limpun hiivaleipää kerralla. Laitoin kyllä päälle voita joka viipaleelle. En siis ihan paljaaltaan. Äiti kyseli, että missä se ostamansa leipä nyt on ja tuskaili jättäneensä sen kauppaan. Sanoin sitten syöneeni sen :D
Ja todella hoikka olin, leipä vain maittoi. Söin kaikkea muutakin. Tämä 70-lukua ja kai tuo oli sama kuin vetää sipsipussi kerralla paitsi terveellisempi vaihtoehto.
Kannattaa huolestua noin epänormaalista asiasta
Ymmärtäisin huolesi jos tytär muistuttaisi ulkonaisesti sitä mitä syö, eli sämpylää, mutta jos kerran on ihan terve niin mikä tässä on ongelma?
Leipä on niitä ihmiskunnan alkuperäisimpiä ruokalajeja raakaravinnon jälkeen. Hyvä kun syö, siinä on kasvikuitua, viljaproteiinia ja hitaita hiilareita. Sinähän syöttäisit sille muuten nakkeja ja ranskalaisia, eikö? Leipä on terveellisempää.
Fruktoosi-intolerantti ei halua syödä mitään makeaa, makea inhottaa.
Huolestuttavampaa olisi koiran luiden järsiminen
Minä olin aivan samanlainen ja kaikin puolin terve. Hyvin pitkä minusta tuli, lieneekö sitten ollut syynä kuivien leivänkannikoiden jäystäminen ja toinen himoni: liha.
Pidän edelleen (viisikymppisenä) leivästä, koska se vain tuntuu mukavalta hampaissa. Kova kuori on herkkua, samoin pehmeä kuori, pehmeä sisus, sitkeä leipä ja kuivat leivänpalat. Sama juttu lihassa: karjalanpaistin päällimmäiset, hieman mustuneet ja kovat palaset tuovat juuri nyt tässä ajatellessani veden kielelle. Rakastan sitkeäksi kypsytettyä kanaa, vaikka jokaisessa reseptissä pyritään mehukkuuteen. Myös kalan täytyy olla jämäkkää, koska sellaisena se vain on herkullisinta.
Kyllä minä syön myös mehukkaita liharuokia ja osaan panna leivän päälle muutakin kuin ylähuuleni. Karkkia ja muita sokerisia juttuja en osta koskaan, mutta tarjottaessa otan kyllä.