Lue keskustelun säännöt.
Minun elämäni oli pilalla siitä hetkestä, kun synnyin 5-lapsiseen perheeseen
26.08.2019 |
Olen toiseksi nuorin.
Ollaan kaikki synnytty 1,5 - 2 vuoden välein.
Kasvettiin pienessä maalaiskunnassa Itä-Suomessa 1990-2000 luvulla.
Yhdellä veljellä on ammattikoulu käytynä, kellään muilla ei oo toisen asteen koulutusta.
Itellä lukio jäi kesken yhden vuoden jälkeen poissaolojen ym takia.
Nyt aloittelen lähihoitajakoulua.
Ollaan kaikki saatu lapsia alle 20:nä paitsi yksi veli (joka on lievästi kehitysvammainen).
Kaikki aina sanoo miten hienoa kun on sisaruksia.
Ei muuten ole.
Meidän vanhemmilla ollut ikinä rahaa tai aikaa tai mielenkiintoa meille lapsille.
Elettiin ihan pellossa.
Läksyjä ei tehty ikinä. Pahoja kylläkin.
Hävettää meidän perhe.
Älkää tyhmät juntit lisääntykö.
Kommentit (31)
Eletään tuilla koko porukka.
Mut sehän on aika itsestäänselvyys kun ei ole koulutusta eikä pyrkimystä mihinkään.
Kuhanvaan olla möllötetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hienoa, kun on sisaruksia! Meitä on 6, eikä liioin hirveästi harrastettu muuta kuin ilmaisia juttuja, mitä siinä kodin lähellä pystyi. Mutta ihan parasta, että aina oli kavereita paikalla, eikä niitä tarvinnut lähteä pitkin kyliä etsimään! Ja olipahan äidilläkin lastenvahteja pienimmille omasta takaa, niin ei tarvinnut niitäkään etsiä.
Ja ihan läheisimpiä ystäviä nuo sisarukset ovat vielä nyt aikuisenakin, ihan parhaita ❤️
Minäkin synnyin 5-lapsiseen perheeseen maalle. Meistä lapsista neljä vanhinta on syntynyt viiden vuoden ja kuukauden sisällä. Minä olen tekniikan tohtori, siskoni toisen alan tohtori, veljistäni yksi on DI ja toinen ekonomi.
Koulunkäyntiin vanhempani osallistuivat siten, että he kysyivät, onko läksyt tehty.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on hyvin vielä aikaa rakentaa omannäköisesi elämä.
Että toi onnistuisi mun pitäisi jättää kaikki: lapset, miesystävä, vanhemmat, sisarukset.
Muuttaa johonkin kauas poies ja alottaa kaikki alusta.
Ei musta ole siihen.
Täällä kaikki vetää alas ja latistaa.
Kun yritin laihduttaa, sisko ja serkku sanoi et miksi sä tollasia hulluttelet, kun oot meistä laihin.
Olen 159cm ja painoa oli tuolloin 86 kg.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin synnyin 5-lapsiseen perheeseen maalle. Meistä lapsista neljä vanhinta on syntynyt viiden vuoden ja kuukauden sisällä. Minä olen tekniikan tohtori, siskoni toisen alan tohtori, veljistäni yksi on DI ja toinen ekonomi.
Koulunkäyntiin vanhempani osallistuivat siten, että he kysyivät, onko läksyt tehty.
Mitä alapeukuttamista tässä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on hyvin vielä aikaa rakentaa omannäköisesi elämä.
Että toi onnistuisi mun pitäisi jättää kaikki: lapset, miesystävä, vanhemmat, sisarukset.
Muuttaa johonkin kauas poies ja alottaa kaikki alusta.
Ei musta ole siihen.
Täällä kaikki vetää alas ja latistaa.
Kun yritin laihduttaa, sisko ja serkku sanoi et miksi sä tollasia hulluttelet, kun oot meistä laihin.
Olen 159cm ja painoa oli tuolloin 86 kg.
Montako lasta? Minkä ikäisiä? Monelleko isälle? Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin synnyin 5-lapsiseen perheeseen maalle. Meistä lapsista neljä vanhinta on syntynyt viiden vuoden ja kuukauden sisällä. Minä olen tekniikan tohtori, siskoni toisen alan tohtori, veljistäni yksi on DI ja toinen ekonomi.
Koulunkäyntiin vanhempani osallistuivat siten, että he kysyivät, onko läksyt tehty.
Mitä alapeukuttamista tässä oli?
No mieti vähän :DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet tyypillinen olosuhteiden syyttelijä. Pitäisiköhän sun ottaa vastuu elämästäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on hyvin vielä aikaa rakentaa omannäköisesi elämä.
Että toi onnistuisi mun pitäisi jättää kaikki: lapset, miesystävä, vanhemmat, sisarukset.
Muuttaa johonkin kauas poies ja alottaa kaikki alusta.
Ei musta ole siihen.
Täällä kaikki vetää alas ja latistaa.
Kun yritin laihduttaa, sisko ja serkku sanoi et miksi sä tollasia hulluttelet, kun oot meistä laihin.
Olen 159cm ja painoa oli tuolloin 86 kg.Montako lasta? Minkä ikäisiä? Monelleko isälle? Minkä ikäinen olet?
Mikä kuulustelu tää on?
Lapset on pieniä.
On menty naimisiin ja erottu ja oltu avoliitossakin.
Mut ainaskin olen muuttanut toiselle paikkakunnalle koulun takia.
40 km:n päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on hyvin vielä aikaa rakentaa omannäköisesi elämä.
Että toi onnistuisi mun pitäisi jättää kaikki: lapset, miesystävä, vanhemmat, sisarukset.
Muuttaa johonkin kauas poies ja alottaa kaikki alusta.
Ei musta ole siihen.
Täällä kaikki vetää alas ja latistaa.
Kun yritin laihduttaa, sisko ja serkku sanoi et miksi sä tollasia hulluttelet, kun oot meistä laihin.
Olen 159cm ja painoa oli tuolloin 86 kg.
Voit jatkaa elämääsi, johon selvästi olet epätyytyväinen, tai aloittaa alusta. Kukaan muu ei tee päätöstä sun puolesta, eikä myöskään työtä, jonka se vaatii. Kyllä sä pystyt siihen, jos oikeasti haluat.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet tyypillinen olosuhteiden syyttelijä. Pitäisiköhän sun ottaa vastuu elämästäsi?
Tämä. Suomessa on opiskelu halpaa, olisit tehnyt vaikka töitä samalla. Tuskin voit syyttää vanhempiasi siitä, että et tehnyt läksyjä ja opiskellut koulussa. Itsellänikin on kolme sisarusta eikä mitään rikkaita olla, mutta jos on oma asenne kohdillaan niin kyllä elämässä eteenpäin pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viidestä lapsesta esikoinen ja pikkuäiti n. 5-vuotiaasta asti. Eipä tullu ikinä mieleen, että ois pitäny vetää oma elämä vessasta alas, vaikka olosuhteet oli mitä oli.
Meillä pidettiin turhana hienosteluna kääriä lahjoja joulupapereihin.
Tai laittaa pöytään veitset.
Jos ei pysty syömään haarukalla olkoon nälässä.
Ei meillä opittu ottamaan vastuuta elämästä. Eikä suunnittelemaan sitä.
Pahinta oli se jatkuva hälinä ja kiire.
Meillä ei kukaan lukenut ikinä kirjaa tai unelmoinut.
Tv oli päällä kaikki illat mutta ei kukaan siihenkään keskittynyt.
Olin ihan ööö kun joku koulussa kertoi seuraavansa salkkareita.
Ei meillä ikinä seurattu tv -ohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Monilapsiseen perheeseen syntyminen on yhtä helvettiä. Siksi suurilla ikäluokilla onkin vain yksi tai korkeintaan kaksi lasta, koska he haluavat omille lapsilleen paremmat lähtökohdat.
Oot aikuinen akka ota vastuu omasta elämästäsi ja tee siitä sellainen kuin haluat sen olevan. Lopeta tuo itsesäälissä vollaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin synnyin 5-lapsiseen perheeseen maalle. Meistä lapsista neljä vanhinta on syntynyt viiden vuoden ja kuukauden sisällä. Minä olen tekniikan tohtori, siskoni toisen alan tohtori, veljistäni yksi on DI ja toinen ekonomi.
Koulunkäyntiin vanhempani osallistuivat siten, että he kysyivät, onko läksyt tehty.
Mitä alapeukuttamista tässä oli?
No mieti vähän :DDDD
Se, että ovat kouluttautuneet vaikka oli monta sisarusta? En ymmärrä.
T:eri
Mä oon niin katkera, kun en saanut nukkeja. En mitään muutakaan hienoa. Kavereilla oli. Aina ne leuhki synttärilahjoilla ja joululahjoilla. Mä sain villasukat tai lapaset. Kerran sain vahingossa enolle tarkotetun karvalakin joululahjaksi. En juuri ole mitenkään tekemisissä sisarusten kanssa eikä niitä kyllä edes kiinnosta. Oon aatellu, että pitäskö alkaa kirjeenvaihtoon jonku kans...
Juu, juurikin näin. Itse tein elämästäni oman näköistä ja olen äärettömän onnellinen. Olen naimisissa ja meillä on YKSI lapsi. Enempää emme halua. Ei ainakaan omia. Tukiperheeksi ryhtymistä olen pohtinut.
Haluan elää näin. Haluan kääriä joululahjat kauniiseen pakettiin, koristella pakettia ja nauttia siitä hetkestä, kun saan sen jollekin tärkeälle ihmiselle annettua. Haluan kattaa pöydän kauniisti (tätä ei koskaan lapsuuden kodissani tehty) ja kaikkea vähääkään kaunista tai "ihanaa", pidettiin vain hienosteluna. Se oli jotenkin väärin, sellasta ei kotona saanut tehdä.
Minä haluan nyt aikuisena tehdä asioita erilailla. Ja annan lapsenikin nauttia kauniisti ja kivoista asioista. Me ei oltu koskaan perheenä, perheensä ei koskaan tehty mitään. Mutta nyt teen oman perheeni kanssa. Nautin, kun huomaan, kuinka tohkeissaan lapseni on, kun tehdään jotain perheenä. Ihan tavallisiakin asioita (katsotaan leffaa ja syödään samalla, pelataan lautapelejä, käydään kesällä yhdessä rannalla, leivotaan, käydään laivaristeilyillä jne.)
Voisin kirjoittaa tätä vaikka kuinka pitkään. Mutta kirjoituksen pointti: Minulle lapsiluku ei ole taloudellinen, ilmastoon liittyvä tai hallituksen aiheuttamaa. Ei, ei lähellekään. Tämä on täysin oma valinta (yhteinen valintamme), koska haluamme aidosti viettää lapsen kanssa aikaa. Yhden kanssa tämä on helppoa ja ihanaa. Kun lapsi tulee nuoruusikään, haluan edelleen viettää hänen kanssaan aikaa ja olla se tuki ja turva, jota en itse nuorena saanut. Olinhan "jo lähes aikuinen". Aion viettää lapseni kanssa myös aikaa, kun hänestä tulee aikuinen. Kun hän mahdollisesti saa omaa perhettään. Niin, täysin erilailla, kun minun vanhempani. Aina voi itse muuttaa suuntaa ja suosittelen niin tekemään, jos vähääkään siltä tuntuu <3
Sulla on hyvin vielä aikaa rakentaa omannäköisesi elämä.