Voiko liian tiukoista rajoista olla nuorelle haittaa?

Voi, mulla on kaveripiirissä yksi tapaus. Ei pysty vielä aikuisiälläkään tekemään mitään itsenäisesti tai olemaan aloitteellinen, kun vanhemmat ovat aina määränneet

On. Sitten kun viimein pääsee omaan kotiin niin yleensä lähtee lapasesta. Biletystä, siivoamattomuutta, rajoista riippuen myös osaamattomuutta, irtosuhteita/huonoja suhteita, puhelin/sokeriaddiktiota, jne. Kaikkea kohtuudella, ei mitään täyskieltoa.

Voi, oma mies kärsii edelleen siitä, kun äiti ei antanut koskaan käydä kodin ulkopuolella. Mopollakaan ei saanut mennä postilaatikkoa pidemmälle niin jännittää jopa kaupassakäyntiä

Tottakai voi olla haittaa. Ei pysty kasvamaan, itsenäistymään, ottamaan vastuuta omista teoistaan, eriytymään vanhemmistaan.

Lisäksi suhteet kavereihin voivat kärsiä.

up

Voi olla. Tämä on hyvin yksilökohtaista. Vaaralliset ja jännittävät kokemukset voivat kiinnostaa nuorta vaikka hän näennäisesti vaikuttaisi haluavan vanhempien rajoin toteutettua elämää. Jos vanhemmat eivät anna mahdollisuutta nuoren kokeilla rajojaan kaikessa, missä hän haluaa  niitä kokeilla, nuori tulee todennäköisesti kokeilemaan rajojaan, jossain muussa elämänvaiheessa. Tämä ei päde kaikkiin nuoriin. Kaikilla ei tule niin voimakasta tarvetta kokeilla rajojaan. Nämä kokeilut myöhemmin voivat olla haitallisia ja ne olisi voinut välttää, mikäli nuorella olisi ollut mahdollisuus kokeilla rajojaan aikaisemmin.

On haittaa. Mulla oli liian tiukat rajat ja voi jestas sitä menoa kun 18 vuotiaana muutin omilleni. En ollut saanut edes ruuantekoa harjoitella kun "keittiö menee likaiseksi". Ja loppuun asti pidettiin todella aikaiset kotiintuloajat yms. kun oikeastihhan pitäisi alkaa antamaan siimaa siinä vaiheessa, kun omilleen muutto lähestyy ja muutenkin opettaa taitoja, mitä omassa elämässä tulee tarvitsemaan.

Itse piti opetella kaikki, laskujen maksamista myöten. Ja bileitä tosiaan pidettiin, koulusta lintsasin jne. Ahh, vapaus.

up

Joissain asioissa voi olla tiukatkin rajat, mutta näitä on aika vähän. Ehkä vain pari.

Muissa asioissa vanhemman pitää kyeta joustamaan lapsen tarpeiden mukaan. Ei ole tarkoitus nujertaa lapsen omaa tahtoa, vaan kun vanhempi huomaa lapsella "kynnyskysymys"haluja niin pitää osata antaa periksi ja vaan luottaa lapseen.

Kyse on mielivaltaisesta kasvatuksesta jos ei kykene antamaan lapselle vastuuta lapsen iän mukana.

Tietysti kaiken voi lyödä yli. Varsinkin jos ei ole ollut mitään isompia hölmöilyjä niin en tajua tiukkaa rajoittamista ja tosi aikaisia kotiintuloaikoja joillakin

Todellakin. Syitä on jo mainittu edellä. Lisäksi saattaa vaikuttaa itsetuntoon, jos tiukat rajat ovat liittyneet pelolla kasvattamiseen. Esim. ei saa laskea pulkalla, koska voi mennä nurin ja käy kipeää. Tai ei saa aloittaa harrastusta, koska voi epäonnistua ja pettyä.

Eikö tuo sana "liian" jo kerro kaiken? 

Kerro jotain, missä liika ei ole pahasta? Jo koko sana tarkoittaa, että siitä on haittaa. Nyt on liian kuuma. Nyt on liian kylmä... 

Mutta: liian tiukoilla rajoilla on tehty vähintään yhtä paljon pahaa kuin rajattomuudellakin. Ehkä enemmänkin. 

Rajattomat lapset ovat kokeneet laiminlyöntiä ja välittämisen puutetta. Tästä kuitenkin on jopa helpompi toipua kuin lapsuudesta ja nuoruudesta, jossa on ikään kuin niin fyysisessä ja henkisessä vankilassa. 

Uskonnothan näitä eniten tuottavat, esim. lestadiolaiset. Helluntaisissakin on pahoja tapauksia. 

Muutama ikätoveri, jotka ihan pihalla ’normaalista’ elämästä ja arjesta. Vanhemmat käy pesemässä pyykit ja siivoamassa viikottain. Puhui itse tilanteestaan nauraen ’istun perse homeessa koneella ja herään joskus 2 päivällä.’ Merkittävää aikaansaamattomuutta ja laiskuutta, vanhemmat vielä korkeakoulutettuja, joten ihmettelen suuresti.

up

N 22 kirjoitti:

Muutama ikätoveri, jotka ihan pihalla ’normaalista’ elämästä ja arjesta. Vanhemmat käy pesemässä pyykit ja siivoamassa viikottain. Puhui itse tilanteestaan nauraen ’istun perse homeessa koneella ja herään joskus 2 päivällä.’ Merkittävää aikaansaamattomuutta ja laiskuutta, vanhemmat vielä korkeakoulutettuja, joten ihmettelen suuresti.

Mitä tämä liian tiukkoihin rajoihin liittyy? 

Lähinnä tehty kaikki eteen. Vanhemmat eivät itselleen ole osanneet asettaa rajoja mihin asti paapotaan ja missä vaiheessa mitäkin vaaditaan lapselta. 

En oikein ymmärrä, mitä ne rajat ovat. Ei meillä kotona ollut mitään kaiken kattavaa sääntöjen listaa, vaan asioista puhuttiin aina tapauskohtaisesti. Juteltiin siitä, miksi haluaisin tehdä tiettyjä asioita, ja siitä mitä huolia ja pelkoja vanhemmilla oli niihin liittyen. Joskus suunnitelmat muuttuivat aika paljonkin, esim. menin kesällä eri festareille kuin alun perin olin ajatellut, koska toisella paikkakunnalla pystyin menemään sukulaisten luo yöksi eikä tarvinnut nukkua teltassa. Se ei kuitenkaan minua haitannut, koska se bändi jonka halusin nähdä, esiintyi molemmilla festareilla. Ja kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen.

Minulla ja puolisollani on täysin erilaiset kasvatukset. Hänen perheessä painotettiin itsenäisyyttä, oli kotiintuloajat, viikkorahat jne. Itselläni ei ollut aikaa milloin piti kotiin tulla koska en sieltä minnekään lähtenyt. Teininäkin hurjimmat seikkailut oli kun lenkkeilin lähimetsässä. Viikkorahaa ei ollut, äiti osti vaatteeni (usein olin kyllä mukana). Ei kotitöitä sen enempää kuin joskus 14-vuotiaana (?) piti alkaa imuroida oma huone ja tyhjentää tiskikone. Silti nyt parisuhteessa olen siivoushullu. Varmaan kun siihen ei ikinä pakotettu lapsuudenkodissa. 

up

Liika on aina liikaa, joka suuntaan.

Kasvatus on taiteilua liian lepsun ja liian ankaran välillä. Kieli keskellä suuta mentävä....

N 22 kirjoitti:

Muutama ikätoveri, jotka ihan pihalla ’normaalista’ elämästä ja arjesta. Vanhemmat käy pesemässä pyykit ja siivoamassa viikottain. Puhui itse tilanteestaan nauraen ’istun perse homeessa koneella ja herään joskus 2 päivällä.’ Merkittävää aikaansaamattomuutta ja laiskuutta, vanhemmat vielä korkeakoulutettuja, joten ihmettelen suuresti.

Miten ihmessä tuo esimerkkisi muutamasa ikätoverista liittyy liian tiukkojen rajoihin? - Malli esimerkkinä siitä, ettei toisessakaan äärimmäisyydessä ole nuorten hyvä elää ja olla(?)