Lapsihaaveet eivät osu yksiin - milloin erota?
Olemme kummatkin vielä alle 30-vuotiaita, olleet yhdessä pari vuotta. Mies ei tällä hetkellä haaveile arjesta lapsen kanssa, mutta itse näkisin perheen perustamisen ajankohtaisena muutaman vuoden päästä, jos suhteemme on silloin vakaa.
Tavatessamme lapsiasiasta tiedustellessani mies vastasi, että lapsen hankkiminen tulevaisuudessa kuulostaisi hyvältä, jos sopiva puoliso löytyy. En olisi koskaan - missään nimessä - alkanut tapailla häntä, jos hän olisi vastannut, ettei usko haluavansa lapsia.
Mieheni on ollut hyvin kokematon, olen tähän asti hänelle ihan ensimmäinen ja myös ainut seurustelukumppani. Hän on herkkä ja aiemmin esim. hitaasti tottui ajatukseen yhteenmuutostamme, kun ajatus ensin ahdisti häntä kovasti ja tuntui liian aikaiselta ja suurelta asialta. Lopulta mies odotti yhteenmuuttoamme, halusi sitä kovasti ja olikin siihen todella valmis asiaa ensin rauhassa mietittyään. Itse olin tällä välin alkanut jo epäröidä miehen epävarmuuden vuoksi, ja kerroin sen miehelle. Yhteisten keskustelujen jälkeen oma varmuuteni asiaan palautui, ja tajusin miehen vain tarvinneen aikaa isoon sekä merkitykselliseen asiaan totuttautumiseen. Muutimme yhteen yhteisestä toiveestamme.
Tuntuu, että melkein olisin tällä hetkellä itse enemmän parisuhteen päättämisen kannalla. Minullahan ei ole mitään takeita siitä, että mies haluaisi ja olisi valmis perustamaan kanssani perhettä lähivuosina. Viime aikoina olen huomannut itse haaveilevani välillä yhteisestä perheestä ääneenkin, miestä puolestaan asia ahdistaa. Hän on pohtinut, että perheen perustaminen tarkoittaisi omista harrastuksista ja vapaa-ajasta luopumista, kalliita kustannuksia, yövalvomista ainakin alussa ja väsymistä. Hän saattaisi kallistua nyt jopa vapaaehtoisen lapsettomuuden kannalle. Toisaalta kun sanon tulkitsevani tuota puhetta niin, ettei hän halua lapsia, hän kertoo, ettei nyt osaa sanoa varmaksi, miltä 3 vuoden päästä tuntuu.
Tuntuu, että en voi odottaa vuosia, miten mies tulevaisuudessa tulee suhtautumaan lastenhankintakysymykseen, koska ikää tulee joka vuosi lisää ja 30 ikävuotta lähenee. Tarkoituksenani on ehtiä olla tulevan lapseni isän/lasteni isän kanssa useita vuosia yhdessä ennen perheen perustamista.
Mitä te tekisitte? Tuntuu, että ei kannattaisi kovin kauaa odottaa epätietoisuudessa, osuvatko tulevaisuuden haaveemme yksiin. Jossainhan voi olla kumppani, joka haaveilee samoista asioista ja tietää olevansa valmis perheen perustamiseen muutaman vuoden päästä, kun yhteistä historiaakin olisi ehtinyt kertyä. Toisaalta: jos mietin nykyisen avomieheni ja parisuhteemme historiaa, on ainakin teoriassa mahdollista, että mies jossain vaiheessa, vaikkapa 3 vuoden päästä, kokisikin lapsen/lasten hankinnan ajankohtaisena, olisi siihen valmis ja haave olisikin yhteinen?
Kommentit (8)
Eroaisin. Et tunnu muutenkaan erityisen rakastuneelta mieheesi. Et kerro hänestä ja suhteestanne mitään, eikä tunnu yhtään että välittäisit edes hänestä ihmisenä, ainoastaan mahdollisena isäehdokkaana. Etsi joku, jota rakastat oikeasti.
Näillä tiedoilla sanoisin, että odottaisin vielä jonkin aikaa. Muuten ehkä eroaisinkin heti, mutta kun miehelle tyypillistä on tuollainen ahdistuminen ennen innostumista, odottelisin vielä jonkin aikaa. Vuoden nyt ensiksi, sitten keskusteltaisiin ja miettisin jatkoa uudestaan. Ja miehelle kertoisin, että alkaa olla jo vakava asia, jotta hän tietäisi että on todella pakko päättää mitä sinun kanssasi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Et tunnu muutenkaan erityisen rakastuneelta mieheesi. Et kerro hänestä ja suhteestanne mitään, eikä tunnu yhtään että välittäisit edes hänestä ihmisenä, ainoastaan mahdollisena isäehdokkaana. Etsi joku, jota rakastat oikeasti.
Miehen kanssa on ollut hyvä olla ja minulla on ollut suuria tunteita häntä kohtaan, ennen kuin asia on alkanut painaa mieltäni. Toki edelleenkin tunteita on, enhän muuten suhteen jatkumista pitäisi lainkaan mahdollisena. Kun lasten hankinnasta puhuminen ei tuntunut yhtään ajankohtaiselta asialta edes keskustelun tasolla, oli miehen kanssa todella helppoa ja hyvä olla.
Voiko ihminen tuntea olonsa onnelliseksi ja luottavaiseksi tulevaisuutta kohtaan, jos pohtii, että oman puolison haaveet vaikuttavat kovin erilaisilta? Joku ehkä voi, mutta minä koen epävarmuutta ja alan kyseenalaistaa parisuhteemme tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Et tunnu muutenkaan erityisen rakastuneelta mieheesi. Et kerro hänestä ja suhteestanne mitään, eikä tunnu yhtään että välittäisit edes hänestä ihmisenä, ainoastaan mahdollisena isäehdokkaana. Etsi joku, jota rakastat oikeasti.
Miten moni haluaa eropohdinnoissaan kuvailla Suomen suurimmalla keskustelupalstalla tunnistettavasti omaa puolisoaan? Ja miksi aloittajan tulisi kuvailla puolisonsa muita ominaisuuksia tarkemmin, kun eropohdinnan syynä selvästikin on juuri tämä lapsikysymys, eivätkä puolison muut ominaisuudet kuten ulkonäkö, luonne tai taloudellinen tilanne?
Kannattaa erota. Mies varmaan suostuu lapsiin, jos uhkaat jättää, mutta onko sitten kiva jos hän sitten kuitenkin katuu ja lähtee?
Olin vuoden verran yhdessä miehen kanssa, jolle oli koko ajan selvää että hän haluaa lapsia. Itselläni ajatus ei ollut selkeä suuntaan tai toiseen, ja ahdisti kun mies toi julki että haluaisi lapsen/lapsia jo ennen kolmeakymppiä.
Erohan siinä tuli ja oikein hyvä niin, nyt lähestyn neljääkymppiä enkä ole vieläkään selkeästi lasten kannalla tai lapsia vastaan. Tällä exälläni on alakouluikäisiä lapsia ja se vähä mitä hänestä nykyisin tiedän, niin on todella onnellinen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Mies varmaan suostuu lapsiin, jos uhkaat jättää, mutta onko sitten kiva jos hän sitten kuitenkin katuu ja lähtee?
Olen kertonut miehelle suoraan, että jos toiveemme eivät osu yksiin, on parempi erota ja löytää myöhemmin sopivampi kumppani. Ja että kummankin pitäisi kuunnella omaa sydäntään lapsiasiassa, muuten toinen meistä tulee olemaan hyvin onneton.
Näyttää siltä, että mies ei ole teidän suhteessa kovin innokkaasti mukana. Yleensä miehille ei tuota vaikeuksia muuttaa naisen kanssa yhteen. Ainakaan sen ei pitäisi aiheuttaa ahdistusta.