Lue keskustelun säännöt.
Olenko jotenkin vajaa? Äitiydestä
18.08.2019 |
Sain ensimmäisen lapsen 2kk sitten. Olen siitä hyvin iloinen ja vauva oli toivottu.
Nyt törmään joka paikassa siihen, että minun pitäisi kokea tämä elämäni parhaaksi ajaksi (miksi? En nuku ja vauva huutaa melkein kaiken ajan kun on hereillä) minun pitäisi kuulemma olla onnellisuuskuplassa (minusta tämä on mielenkiintoinen vaihe, mutta en todellakaan ole onneni kukkuloilla) ja nyt törmäsin keskusteluun jossa naiset kertoivat itkevänsä hysteerisesti kun joutuvat laittamaan sivuun pieneksi jääneitä vauvan vaatteita ja osa kertoo säilövänsä ne kaikki (ne ovat turhia vaatteita, minusta tuntuu ihan mukavalta laittaa ne kiertoon). Minun ilmeisesti pitäisi myös kokea huonoa omaatuntoa kun jätän vauvan miehen hoteisiin ja käyn salilla ja koiralenkeillä. (En koe, minusta on ihanaa käydä vähän tuulettumassa.)
Välillä tuntuu, että minussa on jotain vikaa kun äitiys ei juuri nyt tunnu pelkästään maailman ihanimmalta ja kaikki lapseen liittyvä ei aiheuta minussa suurta tunnemyrskyä.
Enkä ole siis masentunut ja olen edelleen iloinen lapsesta, en vaan koe asioita tuollaisella voimalla, joka ilmeisesti äitiyteen liitetään. Olenko siis outo?
Kommentit (9)
Osa vauvoista on sellaisia tyytyväisiä tuhisijoita, jotka itkee harvoin ja syö/nukkuu hyvin. Luonnollisesti sellaisen kanssa elämäkin on kivempaa kuin selkä kaarella vatsavaivojaan huutavan 30min kerrallaan nukkuvan tissitakiaisen kanssa. Vauva-ajan kanssa nallekarkit eivät todellakaan mene tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole. Mä olen vasta nyt tyytyväinen, kun lapsi on yli 2-vuotias ja sen kanssa voi kommunikoida jotain muutakin, kuin kukkuuta. Ja joka kerta ilostuttaa, kun lapsi oppii uutta. Tietää, että kasvaa koko ajan itsenäisemmäksi, päivä kerrallaan. Nyt ollaan päästy vaipoista eroon, seuraavaksi opetellaan itse pukemista ja riisumista. Sit onkin hyvä opetella oma aamupalan teko. Tämän jälkeen koen olevani isolla plussalla.
Ei tarvitsekaan aiheuttaa mitään tunnemyrskyä. Lapsi kasvaa, se on vissi.
Äitikin tarvitsee omaa aikaa. Ei kaikki ole sellaisia äitejä, että pitää kokoajan tarkistaa, hengittääkö vauva vaunuissa.
Jos ajatellaan, miten ennen vanhaan hoidettiin lapsia, niin nykyään lapsilla on todella hyvät oltavat. Aikaisemmin laitettiin vauva/lapsi tuvan katosta roikkuvaan säkkiin, johon oli tehty jaloille reiät. Siellä lapsi oli sitten yksikseen tuntikausia, kun vanhemmat olivat pellolla töissä.
Tämän takia lapset oppivat Suomessa kävelemään todella myöhään, vasta kaksi vuotiaina.
En muista mitään erityistä huumaa vauva-ajoista. Lapset olivat ihania ja toivottuja, mutta suoran sanottuna suurimman osan aikaa lähinnä väsytti.
Et ole. Sinulla ja lapsellasi on hyvä tulevaisuus tulossa, parempi kuin kuvatuilla hysteerisillä äideillä. Olet hyvä ja tasapainoinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheata, mutta naurattaa ajatus lapsesta roikkumassa pussissa. Ihan noin välinpitämätön en sentään ole, en vaan jotenkin pääse oletettuun äitihössötykseen mukaan.
Sitä tuupataan joka paikassa, neuvolassa, netissä, ystäväpiirissä jne. Kaikki olettavat, että elämäni on nyt jotenkin parempaa kuin ennen ja kaikki on vain ihanaa.
Mutta lohdullista kuulla, että en ole ainut jonka mielestä tämä on vain vaihe ja osa elämää, ei sen kummempaa.
Ap
Kurko kirjoitti:
Et ole. Sinulla ja lapsellasi on hyvä tulevaisuus tulossa, parempi kuin kuvatuilla hysteerisillä äideillä. Olet hyvä ja tasapainoinen äiti.
Ihanaa, että ulkopuoliset ihmiset määrittelevät, mitkä asiat äitiyden kokemisessa ovat sallittuja ja mitkä eivät! Ja täysin vailla kritiikkiä he kirjoittelevat näitä juttuja!
Aloittaja, jos vauvasi huutaa melkein kaiken hereilläoloajan, hänellä on todennäköisesti jotain vaivaa. Kannattaa selvitellä, mitä se voisi olla, niin elämä olisi hänen ja teidän vanhempien kannalta mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Aloittaja, jos vauvasi huutaa melkein kaiken hereilläoloajan, hänellä on todennäköisesti jotain vaivaa. Kannattaa selvitellä, mitä se voisi olla, niin elämä olisi hänen ja teidän vanhempien kannalta mukavaa.”
Kiitos tästä avartavasta vinkistä. Olemme toki selvittäneet asiaa. Lapsessa ei ole mikään vialla, hän on vain vauva. Mielenkiintoinen ajatus kyllä, että vastasyntyneen itku johtuisi todennäköisimmin jostain vaivasta. Ei johdu, lapset vaan ovat erilaisia.
Ap
Minulla esikoisen kanssa pari ekaa viikkoa tuntui kuin olisin ekstaasissa (kai, en ole kokeillut). Olik äärettömän onnellinen miehen ja vauvan kanssa, värit olivat kirkkaampia... Mutta muuten mennyt kuin sinulla. Rakastan lapsia, mutten ole onneni kukkuloilla sen enempää kuin aiemminkaan. Joskus olen, joskus en.