"Kun navetan hiirikissa jää ketun saaliiksi, sitä pidetään osana luonnon kiertokulkua. Jos maatilan työkoira sen sijaan joutuu suden suuhun..."

Koira on perheenjäsen tai ainakin työssä toimiva eläin. Koira on metsällä mukana, vartioi kotia, on uskollinen kumppani. 

Kissa sen sijaan ei. 

Mitä pullikoida tosiasioita vastaan. Jos näin on, että kissalla ei ole merkitystä, niin kissalla ei ole merkitystä... 

Häiriintyneitä, elämästä vieraantuneita ovat nämä sisäkissojen pitäjät. Maalla terve meininki. Kissa on pelkkä pienjyrsijöiden tuholainen. 

Hyvä kirjoitus. Jos leikitään ettei kissoja ole olemassa ja nyt vuonna 2019 Suomeen rantautuisi kissan kaltainen pienpeto täysin uutena lemmikkinä, kukaan ei haluaisi että sellainen saisi saalistaa vapaana tai kuljeskella toisten pihoilla. Niitä ei todellakaan jaettaisi ilmaiseksi harventamaan hiirikantaa tai otettaisi ottamatta ensin eläimen hoidosta selvää. Tuskin kellekään tulisi mieleenkään vain avata ovea juuri ostamalleen koiranpennulle ja olettaa kirkkain silmin että luonto on vastuussa sen takaisin palaamisesta.

Kissan menneisyys maatilojen työkaluna on sen terveyttä ja onnellisuutta vastaan. Vanhojen uskomusten jyllätessä keskiverto nykysuomalainen ei vieläkään käsitä kissan olevan samalla tavalla huolenpitoa ja turvallista ulkoilua kaipaava lemmikki kuin kilpilonna, marsu tai koira. Kesykissa on ihmisen hoivanpidosta riippuvainen seuraeläin. Ei mikään puolivilli metsänpeto, jonka kulkeminen on täysin ihmisen hallitsemattomissa.

Harvalla maatilalla on omia kissoja. Vieraita kissoja sen sijaan tulee ja menee, ei niitä madoteta tai hoideta, koska niiden koti on jossain muualla. En sure naapurin kissan kuolemaa, miksi ihmeessä jonkun toisen hankkiman kissan joutuminen ketunruuaksi olisi minulle  pysähtymisen paikka? Enemmän ihmettelen niitä, jotka ottavat ulkokissan ja sitten kummastelevat, kun sitä ei näy kotona.

Vierailija kirjoitti:

Harvalla maatilalla on omia kissoja. Vieraita kissoja sen sijaan tulee ja menee, ei niitä madoteta tai hoideta, koska niiden koti on jossain muualla. En sure naapurin kissan kuolemaa, miksi ihmeessä jonkun toisen hankkiman kissan joutuminen ketunruuaksi olisi minulle  pysähtymisen paikka? Enemmän ihmettelen niitä, jotka ottavat ulkokissan ja sitten kummastelevat, kun sitä ei näy kotona.

Jaa, 

Asun maaseudulla ja lähes joka kodissa on ihan oma kissa, kaksikin. 

Kaikki ovat tietysti ulkokissoja, ei täällä ole edes käsitettä "sisäkissa". 

On madotettu ja leikattukin, mutta saavat ihan vapaasti ulkoilla. 

Koiriakin on kaksi, mutta se ei liene relevanttia tähän keskusteluun. 

Ihan minimi olis, että jokainen kissa edes leikkautettais! Ei-toivottuja pentuja on jo nyt kaikki paikat täynnä. 

Tuo kirjoitus on sikäli virheellinen, että maaseudulla ei yleensä enää edes ole kissoja joka tilalla. Jos on, nekin on yleensä leikkautettu, koska kukaan ei halua määrättömästi lisääntyvää kissapopulaatiota nurkkiinsa. En tiedä, millaisia huithapeleita jutussa haastateltu nainen sitten tuntee. Tämä kissojen halveksinta on lähinnä suurten ikäluokkien ajattelua, nuoremmissa ikäluokissa toki on häiriintyneitä ilmakiväärillä ammuskelijoita. Itse tiedän ainoastaan pari syrjäytynyttä kissanomistajaa, jotka eivät ole leikkauttaneet lemmikkiään. Toisen kissa ulkoilee valjaissa, toinen jakeli penikoita pitkin valtakuntaa, kun ei viitsinyt ajoissa vaivautua hankkimaan eläinlääkäriaikaa.

Minun mielestä se on luonnonkiertokulkua vaikka kenet se susi söisi.

Kissan syövä kettu saa lyijymyrkytyksen.

"Ulkokissalla voi olla koko ajan ihan hirveä stressi. Se voi olla jatkuvasti peloissaan. Jos se saa ruokansa vain metsästämällä, kyse on jo todellisesta eloonjäämistaistelusta."

Siis minkä takia eläimetkään eivät saa enää olla eläimiä? 

Mistä lähtien kissojen kuuluu elää kuin ihmiset konsanaan?

Pitäisikö kaikki luonnon eläimet ottaa kiinni häkkeihin kun nekin varmasti käyvät eloonjäämistaistelua?

Tappaako ketut muka oikeasti kissoja? Taitaa olla vaan urbaania legendaa.