Kumpi on teistä pahempaa, henkinen tuska vai fyysinen? Vastaa rehellisesti itsellesi ennen kuin luet pitemmälle!

Kumpi on pahempi lapselle? Se että tukistetaan (huom, ei mitenkään kovasti) ja homma on ohi ja rangaistus kärsitty VAI: laitetaan lapsi jäähylle, jonka aikana tuntee kovaa nöyryytystä, hylätyksi tulemista, syyllisyyttä ja turhautumista? Musta tuntuu, että itse ottaisin mieluummin tukistuksen tai luunapin kuin sen hätäännyksen, paniikin ja syyllisyyden siitä kun äiti hylkää. Muistan lapsuudesta monta kertaa, kuinka pahalta tuntui, kun äiti käänsi selkänsä eikä ollut huomaavinaankaan. Ainakin opin mielistelemään ja ennakoimaan tilanteita. Terveempää olisi ehkä ollut saada tukkapöllyä, jonka jälkeen tilanne olisi unohdettu. Olenko ainut rikollisine ajatuksineni?