Lue keskustelun säännöt.
Uskomatonta! Tyttareni luokalla (ekalla) on jokunen lapsi joka ei ole ikina hiihtanyt tai luistellut. Eivat omista suksia tai luistimia.
05.03.2008 |
Niitä ei-hiihtäneitä oli vielä enemmän kuin ei-luistelleita. Eikä voi edes syyttää huonoja talvia. Kyllä täällä keski-Suomessa on joka vuosi päässyt hiihtämään.
Kommentit (28)
ja suksia nurkissa on jos vaikka kuinka. mutta kun ei poikaa kiinnosta ei ollenkaan.
Ja miksi sitten pakottaa toinen tekemään jotains elaista mitä hän ei todellakaan halua tehdä?? Luistelee kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin meidänkään poika (nyt 3v) pääsee koskaan luistelemaan tai hiihtämään ennen kouluikää :( Nytkin oli jo sukset valmiina odottamassa, mutta eipä kelejä tullut. Täytyykin tänään heti kokeilla, kun tuli tuota lunta pari päivää sitten...
tunnen yhden perheen jossa 4-vuotias poika ei ollut koskaan pyöräillyt omalla pihalla kun vanhemmat niin pihejä etteivät itse viitsineet ostaa pyörää.
Meillä ollessa poika ihan innoissaan yritti apparipyörällä eteenpäin kehnoin tuloksin.
Suorastaan raivostuttaa tommoset vanhemmat.
Sanoivat itse että kyllä se lapsi kerkee myöhemminkin pyöräilemään.
Ilman niitähän ei kasva kunnon kansalaisia, olet syrjäytynyt jos ekalla luokalla jos et ole suksiin koskenut.
amen
oletko ottanut huomioon että mitä pyörät maksaa tai sukset tai muut, joillain perheillä ei ole edes vara ja harrastusrahaa saapi 118¿ vuodessa soskulta sillä pitää jotain mielekästä keksiä KOKO vuodeksi lapselle.
Ei se aina ole vanhemmista kiinni ja varmaan vanhemmatkin haluaa lastensa tekevän kaikkea osata uida,hiihtää,pyöräillä,luistella,pelata futista ym ym mutta EI OLE RAHAA kaikkia saada!Rakkautta ne laspet saavat paljon vanhemmilta, sillä olen huomannut ns: rikkaat kuljettaa ipanoitaan harrastuksesta harrastukseen kuin sysäisivät lapsia nurkista pois ja lapset ei jaksa harrastaa isin toivomana mukaan futista tai mustin mukaan hiihtämistä. Me ainakin kysymme mitä haluasin harrastaa vai eikö saa kysyä lapselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä täytyy sanoa, että ala-astelaisissa näkyy se innostus ja ilo hiihtämiseen ja luisteluun niillä joilla jonkinlaista perustaitoa ennen kouluunmenoa on ollut. Jos ei pystyssä pysy, kun taas osa menee jo hienosti, niin jäähän siitä ikävä maku ja tulee huonommuudentunnetta. Kyllä se Suomessa vähän niin on että joka ikinen talvi on sitä luistelua ja hiihtoa koulussa, jos nyt edes parina päivänä vuodessa lunta ja jäätä on. Ja luultavasti on. Täällä Espoossakin on jo hiihdetty tänäkin talvena.
Ja tätä hiihtämistä ja luistelemista tulee olemaan ainakin koko peruskoulun ajan, tahtoi lapsi tai ei.
Jos lähtökohta on se että oma lapsesi kuuluu siihen vähemmistöön joka ei yhtään osaa, sukset ja luistimet on ihan vieraat, niin kovin todennäköistä on että hän säilyy ryhmänsä " tohelona" koko kouluajan näissä lajeissa. Intoa kun ei tule jos ei ole itsevarmuuttakaan. Ja kehä on valmis " voi ei hiihtoo" .
Itse pidän hiihtämisestä, ja olisin vienyt lapseni hiihtämään vaikka jo kaksivuotiaina, mutta kun tänne ei enää nykyään tule lunta niin paljon, että pääsisi hiihtämään. Lumetetulle ladulle kuntohiihtäjien sekaan en lapsineni halua, vaan luontoon. Mutta kun lunta tulee korkeintaan vähän näytteeksi, niin eipä hiihdetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirppikset on kyllä täynnänsä luistimia hintaan 5-10 euroa ja saman hintaluokan suksisettejä. Hyvin niillä kirppisveremeillä alkuun pääsee. Jos äitee jättää sen savukeaskin ostamatta tai meikkipaletin tai raflaillan niin eiköhän tuon verran lapseen löydy rahaa.
5 ja 3. Viime talvena esikoinen sai sukset joululahjaksi, mutta jotenkin koko viime kevättalvi meni sairastellessa ja tänä talvena ei ole ollut lunta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirpparilta löytyy luistimia ja on ostettukin.
en harrasta rafloja tai meikkipaletteja. Lapset on kaikki kaikessa rahallisesti...ja itse asiassa ostamme kaikki kirpparilta.
tanssikoulu oli lapselle iso ilo ja siihen se raha hupeni tuolta sossulta.
seuraava lapsi on teini-ikäinen, eikä hänkään ole koskaan hiihtänyt. Ei täällä etelä-suomessa juuri ole siihen mahdollisuuksia, meillä ne vähät pakkaskelit on käytetty luistelemiseen. Ei kaikilla ole mahdollisuuksia matkustaa aina joka loma jonnekin Lappiin hiihtelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tehdyille tekoladuille. Mua ei tippaakaan kiinnosta hiihtäminen enkä todellakaan käytä rahojani siihen että saisin itselleni sukset. Onneksi isä on hyvä suomalainen ja ohjaa lapset järkeviin harrastuksiin joissa pitää matkustaa toiselle puolelle maata.
Ajat vaan on muuttuneet. Ennenvanhaan on melkeinpä pakko osata hiihtää, sitä taitoa oikeasti tarvittiin johonkin. Minä esim. hiihdin metsiä pitkin kouluun, jos kelkalla ei päässyt hiekoituksen takia. Vaihtoehdot oli kävely tai pyöräily, ja usein ei huvittanut pyöräillä jos oli liukasta. Esiin siis sukset. Ja koulussakin sit hiihdettiin, ja sitä kyllä inhosin syvästi vaikka kouluun hiihto omaan tahtiin eikä veren maku suussa oli ihan ok.
Nykyajan lapsilla on eri jutut. Rullaluistimet ja baletit ja jumpat sun muut. Suoraan sanottuna mulla ei kyllä tule hiihtämistä yhtään ikävä, se on melko lailla ikävystyttävää hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä rakastin lapsena hiihtämistä ja hiihdin joka päivä talvena. Pidin hiihtopäiväkirjaa siitä, miten monta sataa kilometriä hiihdin talven aikana. Nyt ei moneen talveen sillä paikkakunnalla ole päässyt hiihtämään ollenkaan.
Syynä sekä kelit että yhä enenevässä määrin se, että harvalta lapselta löytyy nykyisin kunnon varusteet. Kouluilla ei ole varaa ostaa oppilaille suksisettejä ja luistimia, eikä vanhempia voi pakottaa hankkimaan tarvikkeita, joille ei juuri käyttöä ole. Talvisin satsataankin nykyään enemmän uintiin ym. sisälajeihin.
Mielestäni ihan järkevää. Kumpikohan on oikeasti hyödyllisempi: hyvä uimataito vai hiihtotaito?
ja ikää on kohta 50 v. N. 15 vuotta sitten kävin kerran laskettelemassa, sitä edellisestä hiihtokerrasta on varmaan 20 vuotta. Kouluaikana muistan kansanhiihtopäivät, kun kiersimme pakosta puistoa ympäriympäriympäri. Yleensä tuo oli talven ainoa hiihtokerta.
12-vuotias poikani on hiihtänyt ehkä 5 kertaa eläessään, matkaa on näillä hiihtokerroilla kertynyt yhteensä ehkä 10-15 km. Koulussa on tähän mennessä kerran puhuttu mahdollisuudesta lähteä hiihtämään, mutta tuokin peruuntui, kun ei saatu kuljetuksia järjestymään. Eipä meillä ole kyllä polkupyöriäkään, täällä Helsingin keskustassa pyöräilyn opettelu ei ole ihan yksinkertaista touhua.
Minusta hiihtäminen ja pyöräily eivät ole mitään itseisarvoja, kyllä ihminen voi muullakin tavalla motoriikkaansa harjoittaa.
Lasketellut on kyllä 3-vuotiaasta.
Mä en itse oikein koskaan oppinut murtsikaa hiihtämään joten innostus opettaa omia lapsia on nolla. Koulussakaan eivät hiihdä, luistelevat kyllä.
Onhan se vähän noloa, varsinkin kun äitini muistaa kertoa joka talvi kuinka hän on hiihtänyt kouluun _joka päivä_ (tarina ei kerro että kesälläkö myös;)
ja mitä ei halua tehdä. Sinun kermaperseesi voi istua sitten vaikka lattialla ja katsoa kun muut liikkuvat.
Vierailija:
ja suksia nurkissa on jos vaikka kuinka. mutta kun ei poikaa kiinnosta ei ollenkaan.
Ja miksi sitten pakottaa toinen tekemään jotains elaista mitä hän ei todellakaan halua tehdä?? Luistelee kylläkin.
Että eipä olisi ollut suuri häpeä sanoa että en tykkää, en omista suksia. T. 30-kymppinen pk-seutulainen
onko se jotenkin IN juttu?!?
Itse inhoan koko hiihtämistä, lykkiä lankut jalassa jossain ladulla...
omalla lapsella ei ole suksia mutta kaunarit on....ja onhan sitä muutakin harrastusta kun hiihtäminen.