Poikani haluaa nukkekotia, mutta antamani pahvilaatikko ei kelpaa :'(
Kaksi yötä valvoin itse askartelemassa ja tuhertamassa lapselle vanhasta pahvilaatikosta nukkekotia jokaista pientä yksityiskohtaa myöten kun poika niin itki vedet silmissä ettei hänellä sellaksta ole vaikka "kaikilla muilla on." mutta eipä se sittenkään kelvannut, vaan nyt vingutaan "oikeaa nukkekotia" eikä mitään rumaa pahvilaatikkoa vaikka olen montakertaa sanonut ettei tavarapaljous ja lelukasat tee yhdestäkään lapsesta onnellista. Onko teidän muidenkin äitien vanhemmuus välillä näin vaikeaa että ottaa päähän ja potuttaa?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Hanki kunnollinen nukkekoti pojalle. Minäkin olisin lapsena halunnut , mutten saanut kun pahvilaatikkoversion. Olen vieläkin katkera, kun en saanut sitä mitä eniten olisin halunnut.
Se että on tehnyt itse nukkekodin vaivalla ja juuri omaa lasta ajatellen on parempi kuin sata kaupasta ostettua valmista muovihäkkyrää. Maaimassa on muutenkin liikaa muovia. Ja lapsellekkin tulee joskus opettaa ettei kaikkea aina saa mitä tämä kesii haluta ja mankua.
Hommaa kissa. Ne tykkää pahvilaatikoista.
Olisit antanut pojan rakentaa se pahvilaatikkoon itse. Niin minä tein lapsena. Kivat nukkekodit itselleni teinkin!
Mutta onhan se tietysti niin, ettei sellainen enää nykyään ole muodikasta. Kaikki pitää olla ostettua, ainakin jos sitä kavereille haluaa esitellä.
Tuunatkaa siitä yhdessä kunnon linna tähän malliin, niin ilkeää näyttää kavereillekin:
https://brandontran.com/a-kids-dream-cardboard-castle-boxes
.
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut pojan rakentaa se pahvilaatikkoon itse. Niin minä tein lapsena. Kivat nukkekodit itselleni teinkin!
Mutta onhan se tietysti niin, ettei sellainen enää nykyään ole muodikasta. Kaikki pitää olla ostettua, ainakin jos sitä kavereille haluaa esitellä.
Komppi tälle, itsekin rakentelin pienenä pahvilaatikoista mitä uskomattomampia nukkekoteja, ja se rakentelu oli vähintään yhtä hauskaa kuin ne nukkeleikitkin.
Olisitte tehneet sen yhdessä. Nythän tavallaan teit sen vain itsellesi.
Toisaalta täytyy sanoa, että minäkin lapsena haaveilin nukkekodista. Siis sellaisesta kaupasta ostettavasta " oikean" näköisestä. En saanut sitä ikinä. Äiti ehdotti, että askartelisin sen itse. Tiesin kyllä, etten osaa tehdä niin hienoa. Meitä nirsoja lapsia on varmaan ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut pojan rakentaa se pahvilaatikkoon itse. Niin minä tein lapsena. Kivat nukkekodit itselleni teinkin!
Mutta onhan se tietysti niin, ettei sellainen enää nykyään ole muodikasta. Kaikki pitää olla ostettua, ainakin jos sitä kavereille haluaa esitellä.
Komppi tälle, itsekin rakentelin pienenä pahvilaatikoista mitä uskomattomampia nukkekoteja, ja se rakentelu oli vähintään yhtä hauskaa kuin ne nukkeleikitkin.
Minä myös. En edes leikkinyt niillä, kun olivat valmiita. Annoin kavereille ja tein uusia. Sitten mummoni osti joululahjaksi oikean nukkekodin, kun luuli minun sellaista haluavan. No sillä en tehnyt yhtään mitään. Pölyttyi hyllyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olisitte tehneet sen yhdessä. Nythän tavallaan teit sen vain itsellesi.
Toisaalta täytyy sanoa, että minäkin lapsena haaveilin nukkekodista. Siis sellaisesta kaupasta ostettavasta " oikean" näköisestä. En saanut sitä ikinä. Äiti ehdotti, että askartelisin sen itse. Tiesin kyllä, etten osaa tehdä niin hienoa. Meitä nirsoja lapsia on varmaan ollut aina.
Olen siis 60-luvun lapsi ja vanhemmilla oli tiukka rahatilanne. Äiti ajatteli kai, että kehotus tehdä oma nukkekoti tekee hyvää luovuudelle. Mutta minä en tosiaan ollut yhtään tyytyväinen omiin nukkekotiyritelmiini. Ratkaisu oli luopua siitä haaveesta ja keskittyä johonkin muuhun.
Hanki kunnollinen nukkekoti pojalle. Minäkin olisin lapsena halunnut , mutten saanut kun pahvilaatikkoversion. Olen vieläkin katkera, kun en saanut sitä mitä eniten olisin halunnut.