Miksi täällä ehdotetaan aika eroa ratkaisuksi parisuhdeongelmiin, vaikka olisi lapsiakin?

Moni parisuhdeongelmainen kertoo vain liittonsa huonot puolet ja jättää hyvät kertomatta. Lisäksi kirjoituksista usein huokuu kyvyttömyys ja haluttomuus korjata ongemia. Niinpä ulkopuolisen silmin ero vaikuttaa järkevältä vaihtoehdolta. Todellisuudessa tilanne ei välttämättä ole niin synkkä.

Koska ero poistaa yhtälöstä sen ongelman. Jos kumppani ei rakasta, kunnioita , huomio ja ole sitoutunut suhteeseen ja perheeseensä kaikkinainen kitinä on turhaa. Parempi hankkiutua rasitteesta eroon.

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Olen itse eroperheen lapsi, nyt jo aikuinen. Sata kertaa mieluummin olisin elänyt lapsuuteni perheessä vaikka isäni ja äitini välillä riiteli kuin kokenut sen lapsuuden ja nuoruuden, jossa joudun jatkuvasti kulkemaan kahden kodin ja kahden uusperheen väliä ja kestämään kaikenlaiset muut hankaluudet joita noihin uusperhejuttuihin liittyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Olen itse eroperheen lapsi, nyt jo aikuinen. Sata kertaa mieluummin olisin elänyt lapsuuteni perheessä vaikka isäni ja äitini välillä riiteli kuin kokenut sen lapsuuden ja nuoruuden, jossa joudun jatkuvasti kulkemaan kahden kodin ja kahden uusperheen väliä ja kestämään kaikenlaiset muut hankaluudet joita noihin uusperhejuttuihin liittyi. 

Et voi tietää niitä traumoja, joilta vältyit. 

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Lopeta riitely. Ei siihen eroa tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Lopeta riitely. Ei siihen eroa tarvita.

Minustako tässä nyt onkin kyse? Ei ole riitaa, eikä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Olen itse eroperheen lapsi, nyt jo aikuinen. Sata kertaa mieluummin olisin elänyt lapsuuteni perheessä vaikka isäni ja äitini välillä riiteli kuin kokenut sen lapsuuden ja nuoruuden, jossa joudun jatkuvasti kulkemaan kahden kodin ja kahden uusperheen väliä ja kestämään kaikenlaiset muut hankaluudet joita noihin uusperhejuttuihin liittyi. 

Minä olin siskoni kanssa vain hyvilläni, että jatkuva riitely loppui ja sen jälkeen meillä oli kaksi kotia ja huolehtivaa vanhempaa.

Joskus ero olisi vain parhain vaihtoehto ja vastaus tyyppien ongelmiin. Ainakin jos juttuihin uskoo, niin jutut kuulostavat ihan uskomattomilta ja jos silloin itse olisin kirjoittajan housuissa, niin olisin jo eronnut.

Minulla on kolme lasta ja tottakai mietin asiaa äitinä, mutta mietin sitä myös itseni arvostavaa naisena. Tottakai tiedän, että jutussa on aina useampi puoli ja tänne voi kirjoittaa ihan mitä itse haluaa, mutta ehkä se, että muut ehdottavat eroa, antaa aihetta miettimiseen kunnolla?

Oletko ap tietoinen ettei kaikesta ole pakko vääntää riitaa? Kaksi aikuista ihmistä osaa yleensä keskenään sopia noista asioista.

Ja kyllä, lapsen kasvattaminen yksin on helpompaa kuin sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Olen itse eroperheen lapsi, nyt jo aikuinen. Sata kertaa mieluummin olisin elänyt lapsuuteni perheessä vaikka isäni ja äitini välillä riiteli kuin kokenut sen lapsuuden ja nuoruuden, jossa joudun jatkuvasti kulkemaan kahden kodin ja kahden uusperheen väliä ja kestämään kaikenlaiset muut hankaluudet joita noihin uusperhejuttuihin liittyi. 

Minä taas elin sem lapsuuden jossa vanhemmat eivät omaa tyhmyyttään eronneet. Meidän perheessä ei näytetty tunteita muuten kuin huutamalla ja paiskomalla tavaroita. Veljeni on 26 vuotias ja sanoo ettei ikinä halua parisuhdetta koska ei osaa sellaisessa olla, kaikilla meillä perheen lapsialla on yhä aikuisiällä vaikeuksia tulopuolella ja etenkin niiden näyttämisessä. Antaisin mitä vaan että olisin saanut elää ihmisten keskellä jotka olisivat voineet kaavattaa rakkaudella eikä vain niin että kaikki kyräilevät ja vihaavat toisiaan jatkuvasti.

Leikataan ongelma pois, tietysti.

Minä taas toivoin, että vanhemmat olisi eronneet. He inhosivat toisiaan, joten riitely oli jatkuvaa lukuunottamatta pitkiä mökötyskausia. Kotona piti jatkuvasti olla varuillaan ettei suututa isää. Muistan monta kertaa, kun pelkäsin niin että vatsaan sattui eikä sellaista kuuluisi yhdenkään lapsen omassa kotona tuntea.

Jos joku on kirjoittanut, että puoliso ei näe käytöksessään mitään väärää eikä suostu pariterapiaan, niin mitä muuta siinä voi tehdä kuin erota? Pitääkö kärsiä maailman tappiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on parempi olla kodissa, jossa ei riidellä.

Olen itse eroperheen lapsi, nyt jo aikuinen. Sata kertaa mieluummin olisin elänyt lapsuuteni perheessä vaikka isäni ja äitini välillä riiteli kuin kokenut sen lapsuuden ja nuoruuden, jossa joudun jatkuvasti kulkemaan kahden kodin ja kahden uusperheen väliä ja kestämään kaikenlaiset muut hankaluudet joita noihin uusperhejuttuihin liittyi. 

Näin jo aikuisena sanoisin, että mulle olisi ollut parempi että vanhemmat olisivat eronneet kun olin lapsi. Se riitely oli niin kamalaa kuunneltavaa, että nykyään omissa parisuhteissa on osoittautunut ongelmaksi se kun en kestä riitelyä. Siitä jäi kammo. En voisi kuvitella että kenenkään kannattaa olla parisuhteessa jos riitely on sellaista mitä omilla vanhemmilla oli (ei nyt jatkuvasti eikä mitenkään fyysistä, mutta silti). Omat vanhemmat on ilmeisesti jotenkin ylpeitä siitä että väkisin pitivät perheen kasassa ettei vain olisi tullut eroperhe. En ole viitsinyt ihan suoraan sanoa, että helvettiähän se lapselle oli ihan liian usein. Tietty se oli hyvä puoli ettei tarvinnut olla montaa kotia, mutta.

Tuskin kukaan tekee niin isoa päätöstä palstan perusteella, palsta tuo vain vaihtoehdot näkyviksi. Saattaa jopa säikäyttää kysyjän, joka oikeasti tuli vain hakemaan vahvistusta sille, että hän on parisuhteen riidassa oikeassa.