Millä saa puremisen loppumaan?!

Puri aina isosiskoaan ja joskus meitä vanhempiakin. Ja voin sanoa että sattuu ihan älyttömästi, joskus jäi oikein verijäljet.



Pitkään kesti ennen kuin saatiin tuo tapa pois pojalta. Joka ikinen kerta kun puri, niin vietiin pois paikalta, joko omaan huoneeseen tai muualle eristyksiin muista vähäksi aikaa.



Nyt on lopettanut puremisen, mutta sen sijaan on tullut lyöminen ja töniminen, mikä on todella raivostuttavaa, mutta ei niin kivuliasta kuin tuo pureminen. Päiväkodissa selittivät, että johtuu siitä kun verbaaliset kyvyt eivät ole vielä niin hyvät, että tilanteet voisi ratkaista sanallisesti ja siksi ensimmäinen reaktio on fyysinen.

Pikkuveljen itkemisen syytä ei voi varmuudella tietää, ennen kuin hampaanjäljet näkyvät. Jälkikäteen on turha rankaista. Isommalta kun kysyy, että puritko veljeä, niin voi vastata että " joo" , vaikkei olis purrutkaan. Ja kun pakko siivota, laittaa ruokaa, käydä vessassa, eli ei voi ihan koko ajan olla paikalla. Tuo pureminen saa mut raivostumaan, päässä ihan kihisee. En ole silti käynyt lapseen käsiksi, jos jollekin nyt semmoinen tuli mieleen. Tiedän, että pureminen sattuu tosi kovaa, ja siksi haluaisinkin kitkeä sen pois. Vanhempiaan esikoinen ei pure.



ap

Isosisko sentään osasi aina kertoa kun se pikku paholainen puri. Hampaanjäljet näkyy kyllä heti, jos katsoo vaatteiden alle. Kysy vaikka, että mihin kohtaan puraisit, jos hän vaikka kertoisi sen.



En tiedä mikä voisi olla avuksi. Käske lapsen vaikka huutaa kukkuluuruu mieluummin kuin puraisee ja palkitse tämä vaikka namilla ja kehuilla. Tai pyydä tulemaan äidin tai isän luokse, jos on tullut kärhämää vaikka jostain lelusta. Joku korvaava toiminto tuolle puremiselle täytyisi kuitenkin keksiä.



Myötätuntoa täältä lähetän, sillä tiedän miten ikävä ja hermoja koetteleva tilanne teille on ja etenkin sille raukalle joka joutuu purruksi.



T:2

enkä aio tehdäkään. Jos lapsella olisi samanlainen niskanahka kuin kissalla, saattaisin nostaa niskasta (en toki ilmaan, en nosta kissojakaan) :)



Kiitos vinkeistä, täytyy vaan yrittää jaksaa.



ap

Siinä kehoitettiin lähestymään asiaa lempeästi, se on yleensä sellainen että se hävettää lasta itseäänkin ja hän tietää sen olevan kiellettyä ja rumaa mutta kun noin pieni ei vielä osaa hillitä käytöstään. Yksi keino oli tarjota näkkäriä aina kun lapsi puree (siis vähän niinkuin vitsinä) että saisi hampaille muuta käyttöä. Meillä tuo auttoi kun 1,5 v. aloitti puremisen, se nimittäin loppui sitten samantien. Tai en tiedä oliko kyse ehkä sattumasta.



Tiedän kuinka kamalaa se on, meillä esikoinen puri todella paljon, erityisesti pikkuveljeään joka oli silloin ihan vauva. Mutta ajan myötä se toki helpottui.