Mies pelkää vanhempiaan.
Siis ihan oikeasti pelkää. Tavallaan tajuan, sillä sen äiti on oikeasti ihan kammottava. Mutta toisaalta en tajua miten suostuu elämään tuollaisen pelon kanssa.
Eli kyse on sellaisista henkisistä asioista, kuten että mies ei uskalla puhua jostain asioista äidilleen, kun pelkää mitä sitten tapahtuu, jos ottaa puheeksi. Tai ei uskalla vastata puhelimeen, jos äiti on läsnä. Tällaisia tavalliselle ihmiselle outoja juttuja.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Mistä on kyse? Miten tukea miestä? Tai miten saada edes tajuamaan, että eihän tuollainen ole ihan tervettä? Vai onko se?
Kommentit (4)
En mäkään puhu äidilleni asioista, joiden seurauksista en voi tietää, ja kyllä, äitini on äärimmäisen hankala. En voi sanoa, että pelkään, mutta mutta...
No minäkin pelkään vanhempiani. Minua hakattiin, alisteötiin ja nöyryytettiin lapsena. Vanhempani uhkailivat ja kiristit ja elin pelossa koko ajan.
Ei tuo selkäytimeen juurtunut tunne katoa. Olen jo 40 ja vieläkin pelkään raivohullua hakkaajani. Isäni on kahdesti käynyt kimppuuni ollessani aikuinen (siis pahoinpidellyt joskin lievästi) joten pelko ei ole ollenkaan aiheeton. I on 70v ja hyväkuntoinen ja helposti saa hakattua minut jos haluaa.
Apn mies taantuu lapsuuden pelkoon. Ei se auta vaikkka olet aikuinen ja iso mies. Se on se TUNNE joka juontaa lapsuuden pelosta.
Kysele joskus mieheltä millainen lapsuus hänellä oli.
Vierailija kirjoitti:
Kysele joskus mieheltä millainen lapsuus hänellä oli.
Olen toki kysynytkin. Hän sanoo, ettei muista lapsuudesta oikein mitään. Sitten jos jotain yksittäisiä asioita kertoo, niin ne on kaikki olleet sellaisia, että putosi jostain ja piti lähteä ensiapuun.
Ap
Ei se niitä tietenkään koko ajan pelkää ja käy kylässäkin. Mutta välillä tulee noita tilanteita, jotka ovat minun kokemusmaailmassani erikoisia.