Kaksivuotias ja vanhempien ero!

sen eron. Onko se yhtä huutoa, riitaa ja taistelua vai osaatteko erota sopuisasti kuin aikuiset.

Jos sovussa eroatte niin lapsi tuskin huomaa, ihmettelee ehkä jossain vaiheessa miksi isi ja äiti asuu eri paikoissa

Ihan hyvin meni, tietysti kun meidän piti muuttaa niin kyllä se sitä uutta kotia aika tavalla ihmetteli.

Tosi äkkiä tottui siihen että isi asuu muualla. Ihan pari kuukautta meni ja oli taas oma itsensä.

Tosin meillä on muitakin lapsia niin että jäi vähän sisarustensa varjoon...

Lisäksi iskä oli niin vähän kotona että ei ole kauheasti ikinä sen perään kaipaillut.

Voimia sinulle!

siis esim. jos isää ei ole tähänkään mennessä paljoa näkynyt, eikä hän ole lapsen kanssa touhunnut, ei vaikutus ole yhtä dramaattinen kuin jos isä olisi läheinen. Meillä jo vajaa 2-vuotias kaipaa kovasti isäänsä, kun tämä joutuu joskus töiden takia olemaan muutaman päivän ja yön pois kotoa.

Vanhemmat riepottelevat lasta edetakaisin ja lisäksi on paljon hoidossa muualla. Lapsiparka on ihan sekaisin ja meilläkin hoidossa ollessaan kyselee koko ajan kuka häntä tulee hakemaan ja minne ja miksei kukaan hae meidän lapsia pois. Lisäksi saa aina kauheat raivarit kun haetaan ja joutuu siis siirtymään TAAS toiseen paikkaan. On jopa kysynyt minulta että mikä on koti -selitäppä siinä 2-vuotiaalle mikä on koti kun en itsekkään tiedä missä kyseisen lapsen varsinainen koti on...



Eli siis neuvoisin hoitamaan eron lapsen kannalta suotuisasti!

Me päätimme vielä taistella, lasten takia (2v ja 4v)

Meillä ero enää ainoa mahdollisuus ja keino parempaan elämään. Kaiken kukkaraksi meille syntyy uusi vauva heinäkuussa ja haluan olla silloin jo vahvoilla ja käynyt eron pahimman vaiheen lävitse, jotta voin olla lapsillekin parempi äiti. Meillä tämä kaksivuotias, kun joku kirjoitti, on hyvin vähän hoidossa ja koti hänelle varmasti turvallinen ja hyvä paikka. Isä tekee ulkomaan reissuja työkseen, joten pääasiassa ollaan aina oltukin kahdestaan. Kuitenkin mietin, miten kaksivuotias reagoi ja mitä miettii mielessään, kun isä ei enää asu kotona. Miten sen hänelle selitän, jotta ymmärtäisi eikä kokisi kurjana asiana? Tai ettei ikävä tuntuisi niin pahalta hänestä? No onneksi hänellä on ainakin äiti. Mies on alkoholisti, joten eron myötä, en tiedä, kuinka pahaksi hänen ongelmansa ja elämänsä menee ja miten yhteydenpito lapseen onnistuu..ainakaan säännöllisesti. Lapselle isä on ollut tärkeä aina kun kotona, mutta on siis kyllä tottunut jo nyt siihen, että äiti pääasiassa hänen kanssaan. Mies ollut nyt 2viikkoa poissa meidän elämästä ja hieman lapsi on häntä kysellyt ja ihmetellyt, sekä halunnut isille soittaa, mutta toivottavasti sopeutuisi pian. Iltaisin nukkumaan mennessä kyselee, missä isi nukkuu ja tuleeko kohta. Se tuntuu itsestä tosi pahalta=( Ei lapselle oikein haluaisi sanoakaan, ettei isi enää tule=(



-ap-