Miksi tavoitella unelmavartaloa, kun kenelläkään ei kuitenkaan ole sellaista?

ei kenelläkään, mutta kuitenkin yhdellä prosentilla? Mietis vielä, mikä tuossa kysymyksessäsi on pielessä. 

Haluaisin saavuttaa parhaan version itsestäni ja voida hyvin kehossani. En todellakaan halua kehoani esitellä kenellekään joten se ei ole syynä.

Mitä kukin arvostaa sen hän hankkii.

Mutta ei kaikkien unelmavartalo ole noin epärealistinen. Itselläni on unelma vartalosta, jossa vatsa ei enää riippuisi alushousun vyötärön päälle, rintaliivit ei painautuisi 5 cm löllöön laardiin ja olisi edes löysissä vaatteissa ihan ok näköinen. Iässäni ja painohistoriallani (pahimmillaan 120 kg) en todellakaan edes unelmoi mistään mallivartaloista.

Vierailija kirjoitti:

ei kenelläkään, mutta kuitenkin yhdellä prosentilla? Mietis vielä, mikä tuossa kysymyksessäsi on pielessä. 

Kyllä pitää kauan kulkea sellaisen nähdäkseen.

Ap

Kate upton soitti, haluaisi jutella.

Riippuu mistä roikkuu. Eli riippuu siitä mikä on unelmavartalosi.

Minulla se on sellainen, jossa minun on hyvä olla. Henki kulkee, ei särje eikä kolota, syke nousee kun tarvitsee ja olen ikäisekseni hyvässä kunnossa.

Plussaa on, että kunto ja itsetunto vaikuttaa mielialaan, vireystilaan ja elämänlaatuun merkittävän positiivisesti.

En vertaa itseäni rannalla muihin, varmasti siellä on kuumempiakin bikinivartaloita, mutta mitä sitten. Kauneus on katoavaista eikä siitä kannata tehdä elämän sisältöä, ettei menetyksen tuska ole kohtuuton.

Itse tavoittelen unelmavartaloa kuten muutenkin unelmiani. Kun jaksan vetää pari leukaa, juosta 10+ km ja peruskoordinaatio ja ketteryys on ok niin siinäpä se onkin jo. Unelmavartaloni ei ole täydellinen, mutta ihan kiva.

N25

Vaikka ei saisi ihan täydellistä vartaloa, niin varmaan kuitenkin mukavampi, jos on lähellä täydellistä kuin hyvin kaukana täydellisestä.... ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei kenelläkään, mutta kuitenkin yhdellä prosentilla? Mietis vielä, mikä tuossa kysymyksessäsi on pielessä. 

Kyllä pitää kauan kulkea sellaisen nähdäkseen.

Ap

Ai. En tiedä, missä metsässä sinä asut tai mikä sinusta sitten on unelmavartalo, mutta kyllä minä näen unelmavartaloita aika useinkin. Ja itsekin puhuit prosentista. Se on yksi sadasta. Miten kauan sinun pitää kulkea, että näet sata ihmistä? Ja kun menee esimerkiksi kuntosalille tai joogatunnille, siellä niitä unelmavartaloita on jo useampi. Tietysti, jos istuu jossain mummojen kutomapiirissä tai kaljakapakassa, näitä varmaankin harvemmin tulee vastaan. Mutta ei nämä nyt niin harvinaisia ole, kun pitää silmät auki. Paitsi jos unelmavartalo on joku anorektinen luuranko. 

Tyttöystävälläni on unelmavartaloni ihan luonnostaan. Kaikenlaista voi saavuttaa, kun ei pilaa nälänsäätelyään laihdutuskuureilla.

Niin, helpompaa on vain luovuttaa heti alkuunsakin. Onhan noita tekosyitä vaikka kuinka paljon, mutta loppupelissä totuus on se että sinä luovutat koska olet laiska, heikko, itsekuriton vätys. Ja koska et kykene tätä asiaa hyväksymään ja katsomaan itseäsi peilistä niin kehität siihen jos jonkinlaista syytä miksi olisi vain parempi jatkaa sohvalla makaamista ja Ben&Jerrysin mättämistä siihen Moolokin kitaan. Se vain on helpompaa.

Miksi hikoilla ja vaivautua kun ei ole pakko? Siinäpä se nykyajan vitsaus, ja syy miksi ylipaino on niin valtava (pun intended) ongelma lähes koko ihmiskunnan laajuisesti.

Mulla oli joskus, mut se vaatii hirveesti työtä ja mielenkiintoa... Jos ohessa saa, nii ok. Mut enää en kyl lähtis ainoostaa sil perusteella jotain tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävälläni on unelmavartaloni ihan luonnostaan. Kaikenlaista voi saavuttaa, kun ei pilaa nälänsäätelyään laihdutuskuureilla.

Näin.

Minullakin on, eikä se juurikaan vaadi työtä. Vaikka olen yli 30 vuotias.

Kyllä täällä päin vaan suurin osa näyttää oikein hyvin voivilta.

Ap nyt vaan väheksyy jotain ja luokittelee sen mahdottomaksi, vain jotta hän itse voi luvan kanssa luovuttaa ilman että tuntee epäonnistumista.