Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi olen sellainen ihminen ettei minuun kiinnitetä huomiota?
23.07.2019 |
Olen muutamassa työpaikassa huomannut, ettei työkaverit kiinnitä minuun laisinkaan huomiota tai jos yritän jostain keskustella, käy jopa niin ettei laisinkaan vastata. Tänäänkin yritin vierukaverin kanssa puhua jostain aivan normaalista asiasta ja lopetin lauseen kesken, koska huomasin ettei enää kuunnellut laisinkaan, eikä palannut asiaan. Puhuin siis ihan suoraan hänelle niin että olin kääntynyt kokonaan hänen puoleensa. Alussa kuunteli ja sitten käänsi pään eikä enää ottanut kontaktia. Puhuin siis ihan työasiasta mitä oli eilen tapahtunut. En mistään henk.koht asiasta.
Minulle tapahtuu tätä paljon. Ihmiset ei jostain syystä kuuntele minua laisinkaan tai eivät kiinnitä laisinkaan huomiota olemassa olooni.
Mikä olisi syynä teille tuollaiseen käytökseen? Muille nämä työntekijät ovat mukavia, minä olen vain kuin ilmaa.
Kommentit (54)
Ehkä puhut liian hiljaisella äänellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mulle tapahtuu tuo sama myös todella usein, ja siksi harkitsen nykyään tarkkaan millaisessa tilanteessa uskallan avata suuni, että vastapuoli varmasti kuuntelee.. kaikista kiusallisinta on se, kun luulee olevansa osa jotain keskusteluporukkaa, mutta kun kommentoi jotain, kukaan ei reagoi siihen, vaan joku saattaa jopa puhua päälle muuta asiaa. Tai sitten joku tulee eteen seisomaan selin, ja blokkaa kokonaan ulos ringistä.
Mulla tuo sama työpaikalla, johtunee siitä ettei minusta oikein pidetä, koska olen kovin erilainen. Ainoa nainen työpaikalla, muita huomattavasti vanhempi jne. Pomokin sanoi tavoitekeskustelussa, että "pojat ei ole sinulle oikein lämmenneet", ja kyseli miten jaksan. Minä sanoin että hyvin. En minä töissä seuraa kaipaa, kunhan työasiat hoituu.
Vierailija kirjoitti:
Hmmmm. Vaikea sanoa tuntematta - mutta olisikohan puheesi jotenkin hidasta ja liikaa yksityiskohtiin menevää.
Nykyään, tänä nopean informaation aikana ihmisten jotenkin odotetaan sanovan sanottavansa mahdollisimman nopeasti ja selkeästi tai sitten heistä ei olla enää kiinnostuneita.
Olen nimittäin itse huomannut tämän, että jos puhun liian hitaasti tai liian väsyneesti, ihmiset alkavat huokailemaan ja pälyilemään ympärilleen levottomasti.
Ymmärtäisin juu jos olisin sellainen monotoninen ja tylsä, mutta puhuin ns. innostuneesti ja nauroin.. En käsitä. Tuntuu vain niin pahalta :)
AP
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mulle tapahtuu tuo sama myös todella usein, ja siksi harkitsen nykyään tarkkaan millaisessa tilanteessa uskallan avata suuni, että vastapuoli varmasti kuuntelee.. kaikista kiusallisinta on se, kun luulee olevansa osa jotain keskusteluporukkaa, mutta kun kommentoi jotain, kukaan ei reagoi siihen, vaan joku saattaa jopa puhua päälle muuta asiaa. Tai sitten joku tulee eteen seisomaan selin, ja blokkaa kokonaan ulos ringistä.
"Kiva" kuulla etten olen ainoa! Alkaa jo käymään itsetunnolle. Minusta on tullut jotenkin super hiljainen, vaikka sitä en kotona ole. Huomaan myös että aina töissä vaivun sellaiseen "masennukseen", kun tiedän ettei olemassa olollani ole merkitystä :D Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen tuota joka paikassa. Osasyynä hirveä ulkönäkö, ylipainoa ja muutenkin ruma. Ihmiset eivät vain arvosta, miesten taholta on vaikea saada ihmismäistä kohtelua.
Kaikille työkavereille noottia siitä, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Ja huokailu passiivis-aggressiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen tuota joka paikassa. Osasyynä hirveä ulkönäkö, ylipainoa ja muutenkin ruma. Ihmiset eivät vain arvosta, miesten taholta on vaikea saada ihmismäistä kohtelua.
Älä huoli, en usko että se on ulkonäköön liittyvää, koska itse olen pieni, urheilen paljon, ja usein kutsutaan kauniiksi (itse en ole täysin samaa mieltä :D). Eli siis täysin normaalin näköinen ja silti saan tälläistä kohtelua.. AP
Vierailija kirjoitti:
Kaikille työkavereille noottia siitä, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Ja huokailu passiivis-aggressiivisuutta.
Se on! En ymmärrä miksei ihmiset voi olla vain peruskohteliaita. Ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta silti voisi vaikka kysyä miten voi tai miten viikonloppu meni.. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille työkavereille noottia siitä, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Ja huokailu passiivis-aggressiivisuutta.
Se on! En ymmärrä miksei ihmiset voi olla vain peruskohteliaita. Ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta silti voisi vaikka kysyä miten voi tai miten viikonloppu meni.. AP
Onneksi olen miesvaltaisella työpaikalla eikä tuollaisia puhuta yleensäkään täällä. Pelkästään työasiaa, silloin kun on asiaa. Kahvitkin jokainen hakee itsekseen automaatista omaan työpisteeseen, eikä ole mitään vaivaannuttavia yhteiskahvihetkiä. Joillain on lounaskaveri/kavereita jonka kanssa käy syömässä ulkona mutta useimmat kuten minäkin käydään ihan yksikseen eväät syömässä äkkiä taukohuoneessa, mieluiten vielä semmoiseen aikaan ettei siellä vaan ole ketään muita ;)
Mulle on käynyt noin ja sen takia en enää puhu paljoa. Mulla on 3 sisarusta ja tää on ihan lapsuudesta asti tuttua. Sisarukset piti meteliä enemmän itsestään, joten heitä kuunneltiin.
Nykyäänkin vanhempani eivät hirveästi puhu minun kanssa.
Rippileirillä olin yksin kun en puhunut paljoa.
Töissä meni kaksi vuotta että aloin saada ääneni kuuluviin. Edes kukaan ei istunut ruokatunnilla ennen mun pöytään, nykyään aina joku istuu.
Ja tällä hetkellä nauran ja höpötän kaikkien kanssa.
Ehkä työkavereille on sinusta ennakkoluuloja ja siksi eivät kuuntele. Sun täytyy tehdä tavallaan vaikutus niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mehän sen täällä tiedämmekin.
Se on salaliitto, kaikki joiden kanssa olet koskaan ollut tekemisissä, yhteisymmärryksessä syrjivät sinua.
Tai sitten sinä teet jotakin väärin. Me emme täällä voi tietää, että mitä.
Minun on joskus kauhean vaikea keskittyä kuuntelemaan. Tämä tapahtuu, kun toisella on jaaritteleva tapa puhua. Aloittaa jostain ei-relevantista asiasta, eikä juttu tunnu etenevän. Keskittymiskykyni herpaantuu. Olen opetellut tietoista keskittymistä, mutta se on opettelun tulos.
Jos syy on tämä, niin opettele retoriikkaa: kerro tärkein ensin. Se hetkauttavin asia. Tai asia, joka vetoaa tunteeseen. Kun koukku on nielaistu, niin sitten ala kertomaan ohjeiden mukaan.
Toinen syy voi olla mielipiteettömyys. Hajuttomat, värittömät ja mauttomat ihmiset eivät ole mielenkiintoisia. Eli kaikki on ”asia voi olla niin, mutta voi se olla näinkin”, ”en mä tiedä” ”en tuohon voi vastata”.
Anyway, en minäkään kauheasti puhu, koska toisten ihmisten mielenkiinnon pitäminen on vaikeaa, ellei ole ydinporukassa sisällä. Silloin kannattaa keskittyä kyselemään enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille työkavereille noottia siitä, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Ja huokailu passiivis-aggressiivisuutta.
Se on! En ymmärrä miksei ihmiset voi olla vain peruskohteliaita. Ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta silti voisi vaikka kysyä miten voi tai miten viikonloppu meni.. AP
Tämä. Itselle esim. sattui tilanne että pyysin erästä ihmistä kohteliaasti siirtymään että pääsisin istumaan paikalleni. Kuuli satavarmasti hiljaisessa huoneessa, ei vain välittänyt reagoida.
Sama juttu. Luulen sen johtuvan siitä, että olen aika ujo ja hiljainen ja jään muutenkin näkymättömäksi. On todella kiusallista, jos sanon jotain ja kukaan ei reagoi mitenkään. Hävettää miettiä, että eikö kukaan kuullut vai eikö ketään kiinnostanut. Vaikea tässä on yrittää reipastua. :D Itsekin puhun ihan neutraaleista asioista.
Minullekin tulee töissä masentunut olo. Haluaisin olla enemmän osa porukkaa ja puhua niin kuin normaalit ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille työkavereille noottia siitä, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Ja huokailu passiivis-aggressiivisuutta.
Se on! En ymmärrä miksei ihmiset voi olla vain peruskohteliaita. Ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta silti voisi vaikka kysyä miten voi tai miten viikonloppu meni.. AP
Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toinen puoli on kiinnostuneita sinusta ja ihmisistä, toinen puoli vain faktoista. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa toisten ihmisten asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmmm. Vaikea sanoa tuntematta - mutta olisikohan puheesi jotenkin hidasta ja liikaa yksityiskohtiin menevää.
Nykyään, tänä nopean informaation aikana ihmisten jotenkin odotetaan sanovan sanottavansa mahdollisimman nopeasti ja selkeästi tai sitten heistä ei olla enää kiinnostuneita.
Olen nimittäin itse huomannut tämän, että jos puhun liian hitaasti tai liian väsyneesti, ihmiset alkavat huokailemaan ja pälyilemään ympärilleen levottomasti.
Ymmärtäisin juu jos olisin sellainen monotoninen ja tylsä, mutta puhuin ns. innostuneesti ja nauroin.. En käsitä. Tuntuu vain niin pahalta :)
AP
Siinä tapauksessa, pääset kaikein vähemmällä kun alat pitämään matalaa profiilia - olet ystävällinen muille, mutta jätät sanomisesi sanomatta. Ehkä voisit tuoda töihin joskus leipomuksiasi, niistä työtoverit tykkäävät ja antavat arvoa.
Ehkä olet myös jotenkin muita erilaisempi esim. kauniimpi, älykkäämpi tai heistä tyhmempi tai lapsellisempi - valitse noista. Yleensä ainakin naisvaltaisessa porukassa naiset ovat valtavan kateellisia toisilleen tai ainakin niille kauneimmille naisille. (Olettaen, että olet nainen?)
Suurin osa ihmisistä ei todellakaan kuuntele yhtään, eikä ketään. On aivan sama millainen ihminen olet: hauska, kiinnostava, hiljainen, rauhallinen, vetäytyvä, karismaattinen, niin jos sinusta ei ole hyötyä toiselle et ole enää kiinnostava. Ehkä kannattaisi seurata, miten samat sinua kuuntelemattomat tyypit mitä todennäköisemmin eivät kuuntele muita yhtään sen tarkemmin ja vastaavat ihan muuta kuin mistä toinen hänelle koetaa puhua.
JOskus työpaikoilla on hierarkia, nokkimisjärjestys, kuka saa olla eniten äänessä ja kuka vähiten. Sinua saatetaan kadehtia, kokea uhaksi jne.
Älä ota itseesi, vaan tarkkaile niitä tilanteita joissa koet jääväsi ulkopuolelle. Yleensä ne ongelmat ovat ihan muuta kuin sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille työkavereille noottia siitä, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Ja huokailu passiivis-aggressiivisuutta.
Se on! En ymmärrä miksei ihmiset voi olla vain peruskohteliaita. Ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta silti voisi vaikka kysyä miten voi tai miten viikonloppu meni.. AP
Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toinen puoli on kiinnostuneita sinusta ja ihmisistä, toinen puoli vain faktoista. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa toisten ihmisten asiat.
Joo. Onnea on työpaikka, jossa kukaan ei ole kiinnostunut (ulkopuolisen silmiin varsin mälsästä) elämästäni! Saa keskittyä samaan asiaan työpäivän ajan eikä huomion tarvitse kimpoilla puheenaiheiden mukana ties minne. Koen tosi raskaina ihmiset, jotka jauhavat työjuttujen ohessa small talkia. Ajatustyöhän siinä pirstaloituu ja flow katoaa :(
Alue: Aihe vapaa
Hmmmm. Vaikea sanoa tuntematta - mutta olisikohan puheesi jotenkin hidasta ja liikaa yksityiskohtiin menevää.
Nykyään, tänä nopean informaation aikana ihmisten jotenkin odotetaan sanovan sanottavansa mahdollisimman nopeasti ja selkeästi tai sitten heistä ei olla enää kiinnostuneita.
Olen nimittäin itse huomannut tämän, että jos puhun liian hitaasti tai liian väsyneesti, ihmiset alkavat huokailemaan ja pälyilemään ympärilleen levottomasti.