Koti-isyys ilmiö, mitä ajatuksia se teissä herättää?

Hieno juttu. Tällaisen miehen kanssa voisin harkita tekeväni joskus lapsia, jos vain minulla palkka riittäisi perheen elättämiseen.

Laiskan pulskea töiden välttelijä. Koti-äitiys ja koti-isyys meni muodista jo 70-luvulla. Nykyään sitä katsotaan enemmin kieroon että jää vapaaehtoisesti kotiin eikä ole töissä. Työnteko kun on enemmän se tämänpäivän juttu.

Ihan mahtavaa että isätkin alkaa ottaa isointa vastuuta ja duunia perheen suhteen.

Meillä mä olin ensimmäisen lapsen kanssa kotona 3v ja mies kitisi miten makaan kotona, vaikka joka päivä tuli puhtaaseen kotiin ja valmiiseen pöytään.

Toisen lapsen kohdalla pidin lyhyen äitiysloman ja mies jäi kotiin. En kuullut enää kitinää siitä että se on vain kotona makaamista. :D

Anteeksipyynnön sain, nöyrän sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu. Tällaisen miehen kanssa voisin harkita tekeväni joskus lapsia, jos vain minulla palkka riittäisi perheen elättämiseen.

Mutta ei verotuksen progression ansiosta taida riittää?

Mitä tarkoitat? Suomessa on todella vähän varsinaisia kotivanhempia, jotka ovat kotona vuosikaudet. Jos taas tarkoitat sitä että mies on hoitovapaalla vaikka vuoden, niin ihan samaa ajattelen kuin naisestakin.

Meillä on 3 lasta isoilla ikäeroilla ja minä olen jokaisen kanssa ollut kotona 1.5 vuotta ja mies sen jälkeen vuoden. Miehen "pitkää" kotona oloa on kyllä ihmetelty joidenkin taholta, mutta ei nyt hirveästi. Meillä on suht sama palkka ja asuntolaina laskettu sen mukaan että pärjätään toisen tuloilla jonkin aikaa.

Mitä jos menisit vaikka töihin?

Samaa ajattelen kuin koti-äitiydestä. Laiskalle luonteelle aukeaa hyvä "tekosyy" loisia kotona. Ja toki yhteiskunta auttaa. Yhteiskunta on siis ne toiset ihmiset, ne jotka käyvät töissä. 

Käytännössä liian moni työpaikka Suomessa loisii veronmaksajien tuilla ja ei ole edes kannattavaa liiketoimintaa.

Sitten nyhdetään rahat työntekijöiltä ja pidetään työntekijät mahdollisimman minimillä että saadaan veronmaksajien hyödyt omaan pussiin.

Työntekijöille on ihan sama ovatko ne lasten kanssa kotona vai töissä. Töissä ollessa he vain rikastuttavat työntantajia jotka ovat niitä todellisia tukiloisia.

Vähän sellaista mieltä olen että lapselle tekee hyvää olla isänsä kanssa, kun ei siihen isään saa kontaktia enää myöhemmin.

Suomessa isät syrjäytetään lapsien elämästä pitämällä heitä työrääkissä. Eli ylitöitä vaan niin paljon ja ilman ylityölisiä, että ei edes pääse syömään perheensä parissa. Lopulta tulee ero tai totaalinen eroon kasvaminen ja suhteita ei synny perheenjäseniin.

Isä onkin usein lapsille se "etäinen" tyyppi. Kiitos vaan työnantajille. Teillä on se vastuu kaikista syrjäytyneistä ihmisistä ja pitäisi vaan kovemmin verottaa ja ottaa tuet pois.

Mun isä oli koti-isä. 90-luvun alussa pidettiin outona, kiva että on nykyään yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Hieno juttu. Tällaisen miehen kanssa voisin harkita tekeväni joskus lapsia, jos vain minulla palkka riittäisi perheen elättämiseen.

Mukava kuulla. Ehkä minulla on sittenkin vielä mahdollisuus.

t. koti-isukiksi tahtova

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajattelen kuin koti-äitiydestä. Laiskalle luonteelle aukeaa hyvä "tekosyy" loisia kotona. Ja toki yhteiskunta auttaa. Yhteiskunta on siis ne toiset ihmiset, ne jotka käyvät töissä. 

Kalliimmaksi se yhteiskunnalle tulee että pienet lapset laitetaan päiväkotiin. Ja vielä kalliimmaksi että kukaan ei lisäänny.

Saahan miehet ihan samalla tavalla ansiosidonnaista vanhempainrahaa ja kotihoidon tukea kuten naisetkin. Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotirouvia vaikka miehet palstalla niin tuntuvat kuvittelevan.

Hienoa, että jotkut vanhemmat haluavat oikeasti hoitaakin lapsiaan eivätkä tuuppaa heitä päiväkotiin heti kun mahdollista. Ihan sama kumpaa sukupuolta se kotona oleva vanhempi on. 

En ite tykkää ajatuksesta yhtään, mut siitä vaan jos joku haluaa.