Tunnen enää yhden peruskoulu ja lukiokavereistani ja olen 22v

Minäpä tunnen nolla ihmistä peruskoulu sekä lukioajoilta. Muutin sen jälkeen eri puolelle maata, joten aika luontaista ettei tunne yhtäkään enää. Tunteminen vaatii sitä että on lähellä, eikä toisella puolella maata.

Joistakin lukioaikaisista luokkakavereista huomasi, kuinka he vain äkkiä halusivat ylioppilaaksi, pois koulusta, pois kotoa, elämään omaa vapaata elämää. He eivät pitäneet koskaan enää yhteyttä kehenkään. Minusta ihan ok. Jokainen elää tyylillään, eikä ole mitään oikeaa ja väärää tässä.

Itse etäännyin parhaista kavereistani jo 16-vuotiaana. Viimeisen kerran puhuin koulukavereilleni päättäjäispäivänä vuonna 2012. Armeijakavereiden kanssa puhuin samoin kotiutumispäivänä viimeksi. Sen jälkeen ei olekaan ollut enää yhtään ystävää. Luulen, että se on normaalia, että ihmiset jotka ei sitten lopulta ehkä niin oikeita kavereita ollutkaan lopettavat yhteyden pitämisen siihen kun ei enää ole pakko olla tekemisissä sen koulun yms. vuoksi.

Terveisin Naispelko26

Jotkut ovat myös todella introvertteja, yksinäisiä susia, jotkut ovat löytäneet myös MGTOW-aatteen.

Siinä on monia syitä, miksi jotkut koulujen jälkeen lähtee omia teitään. Ja he ovat onnellisia niin. He rakastavat sitä että pääsi eroon kaikista tuntemistaan ihmisistä, ei sen takia että heissä olisi mitään vikaa, vaan siksi koska nauttivat itsekseen olosta.

Mä taas luulen, että monet vain ovat olevinaan kavereita lukioaikana, koska eivät halua jättäytyä yksinkään. Mutta kun koulu loppuu ja lähdetään maailmalle, moni alkaa tietoisesti etsiä omanhenkistä ystäväpiiriä, joskus se löytyy opiskeku-, joskus harrastuspiiristä, milloin mistäkin, mutta lukioaikaiset ystävyydet painuvat unholaan ja kohta on tunne, ettei olisi heille mitään sanottavaa enää.