Lue keskustelun säännöt.
Läheisensä menettäneet, miten ottaa osaa?
08.07.2019 |
Kaverini kertoi some päivityksessään läheisensä kuolleen tiesin itsekin menehtyneen henkilön. En osannut kommentoida mitään, koska en ole vielä itse menettänyt ketään omasta perheestäni. Miten kommentoida kunnioittavasti ja loukkaamatta? Minkälaista kommenttia itse arvostaisitte? Olin ajatellut laittaa vaan "Otan osaa, voimia"
Kommentit (6)
Isäni kuoli keväällä, ja sain oikeastaan vain noita "otan osaa" -osanottoja. Olivat minusta ihan ok, sellaisia neutraaleja, jotka kertovat että toinen haluaa huomioida. Jos sinulla on jakaa vainajasta jokin oma, mukava muisto, niin ehkä sellainen voisi myös olla lämmittävää kuulla, mutta tosiaan mitään väkisin keksittyjä latteuksia ei tarvitse pohtia. Kyllä omainen tietää, että ei se poismeno sinullekaan välttämättä ole helppo asia käsitellä - senkin näyttäminen on tavallaan suruun osallistumista.
Kaikki tämä tietysti toisen olotila ja oma suhteesi omaiseen huomioiden, jotkut poismenot ovat vaikeampia kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi koskaan tietää sitäkään, mitä tunteita se ihminen käy läpi. Kuolema voi herättää vaikka vihan ja voimattomuuden tunteita. Siksi joskus tuntuu kummalta, kun aina mennään heti siihen puhumaan surusta.
Käytännön apua moni kaipaa läheisen kuolessa. Vaikka apua haitajaisjärjestelyihin tai lastenhoitoapua.
Normaali osanotto.
Jos menette tapaamaan omaisia, älkää jääkö jaarittelemaan sillä omaiset haluaa olla omassa rauhassaan.
Älkää alkako kuulustella omaisia poisnukkuneen sairauksista tai syytä mihin hän lopulta kuoli.
Mua kuvotti isän kuoleman jälkeen hyvänpäivän tuttavien kyltymätön uteliaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli keväällä, ja sain oikeastaan vain noita "otan osaa" -osanottoja. Olivat minusta ihan ok, sellaisia neutraaleja, jotka kertovat että toinen haluaa huomioida. Jos sinulla on jakaa vainajasta jokin oma, mukava muisto, niin ehkä sellainen voisi myös olla lämmittävää kuulla, mutta tosiaan mitään väkisin keksittyjä latteuksia ei tarvitse pohtia. Kyllä omainen tietää, että ei se poismeno sinullekaan välttämättä ole helppo asia käsitellä - senkin näyttäminen on tavallaan suruun osallistumista.
Kaikki tämä tietysti toisen olotila ja oma suhteesi omaiseen huomioiden, jotkut poismenot ovat vaikeampia kuin toiset.
Ja jatkan, voi yksinkertaisesti vain halatakin, jos se tilanteeseen sopii. Äitini sai karhunkokoiselta serkultani kunnon halauksen, ja se oli yksi parhaita osanottoja.
Mun mielestä toi ”Otan osaa” on jotenkin niin kulunut. Töissäkin, kun parikymmentä ihmistä sanoi mulle ”otan osaa”, kun isäni kuoli, se jotenkin alkoi jo ”ärsyttämään”. Pitkä halaus joltain tai pieni kosketus, ne lohdutti enemmän. Sama, jos joku julkkis kuolee, niin heti yleisönosastolla joku kirjoittaa ”Kevyet mullat”. Täh?
Osanottoja kuulee niin paljon, että ne menettävät merkityksensä.
Äläkä missään nimessä sano "Tiedän miltä sinusta tuntuu" kun et tedä miltä toisesta tuntuu.
Parasta on vain antaa toisen elää jos ei halua asiasta puhua, ja jos haluaa, niin silloin kuuntelee. Ei yritä lässyttää eikä sössöttää mtään "Älä mieti asioita joista tulee paha mieli. Mieti iloisia asioita. Mieti asioita joista nautit. Mieti vaikka lempiväriäsi, ja katso kuinka aurinko paistaa." jne. Tuollainenkin on todella ärsyttävää.
Anna ymmärtää, että jos hän tarvitsee juttuseuraa tai mitä tahansa, niin olet käytettävissä.