Valehtelin ystavalle (mahalaukun pienennysleikkaus)
Ei pitaisi olla huono omatunto, mutta: ystavani oli pari-kolme viikkoa sitten lihavuusleikkauksessa. Siihen oli tarvettakin, han oli sairaalloisen ylipainoinen.
Kavin eilen hanen luonaan kahvilla, han kertoi ylpeana laihtuneensa n. 15 kg. Kun han kysyi, huomaanko eron, vastasin etta huomaan tosi selvasti, vaikka en oikeasti huomannut mitaan.
Nyt havettaa etta valehtelin, sanokaa nyt etta tein oikein.
Kommentit (17)
Mulla on myös yksi tuttu joka kävi kyseisessä leikkauksessa, on laihtunut kuulemma jo 30kg. Mutta sitä ei oikeasti huomaa ollenkaan.
Kyllä silti kehun laihtumisesta.
En mä kyllä valehtelevalla ystävällä mitään tekis.
Sanot suoraan ei se vielä näy. Ensinhän sieltä häviää sisäinen rasva ja sitten vasta alkaa ulkoapäin näkymään. Toisaalta hänessä voi näkyä pieni keveys muuten, askel ei ole enää niin raskas tms.
Kehuisin kyllä, vaikken huomaisi vielä eroa. Kohteliaisuus ja kannustus ei ole valehtelemista. Voihan vika olla katsojan silmässäkin 😀
Minun kaverini on laihtunut leikkauksen jälkeen yli 70 kiloa ja kyllä muuten huomaa! On kuin eri ihminen.
Jos sanot ettet huomaa mitään, se saatetaan helposti tulkita kateudeksi.
Ei kohtelias kehuminen pahaa tee.
Suosittelen muutamalle silmälaseja.
Vierailija kirjoitti:
Kehuisin kyllä, vaikken huomaisi vielä eroa. Kohteliaisuus ja kannustus ei ole valehtelemista. Voihan vika olla katsojan silmässäkin 😀
Minun kaverini on laihtunut leikkauksen jälkeen yli 70 kiloa ja kyllä muuten huomaa! On kuin eri ihminen.
Mutta ap valehteli.
Minuakin varmaan jäisi vaivaamaan, jos olisin vastannut epärehellisesti. Minusta tuntuu epämiellyttävältä kertoa edes valkoisia valheita, mutta toisaalta minulle tulee myös epämiellyttävä olo, jos saatan loukata toista. Yritän sanoa ikävätkin asiat niin, etteivät ne loukkaa. Esim. jos joku kertoo laihtuneensa ja kysyy näkyykö se, niin voin sanoa, että olen huono huomaamaan ihmisessä muutosta painosta (totuus), ja samalla voin vaikka sanoa miten hieno juttu se laihtuminen on. Eli asiaan voi rehellisenäkin suhtautua positiivisesti, vaikkei voisikaan sanoa täsmälleen sitä kaikkein mukavimman kuuloista asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muutamalle silmälaseja.
Jos joku on oikeasti sairaalloisen ylipainoinen, niin tuollaisten määrien laihtumista ei tosiaan huomaa sillä pudotettavaa on niin paljon.
Vaikka jossain painoindeksissä 20 joku viiden kilonkin pudotus on huomattavaa, kun ei siinä ole ollut sitä ylimääräistäkään.
Kannusta ap kaveriasi :)
Miehen kummitäti on kuulemma leikkauksen johdosta laihtunut 60kg eikä sitä huomaa kuin kasvoista.
Hyvä käytös edellyttää usein pieniä valkoisia valheita, sillä ei ole hyvää käytöstä sanoa että mielestäni olet ruma, läski ja haiset pahalle tai että vauvasi on susiruma. Ei ole myöskään hyvää käytöstä sanoa töissä pomoa tai kollegaa idiootiksi, vaikka olisitkin sitä mieltä. Tuskin myöskään mollaat lapsesi piirustuksia, vaikket saisi selvää mitä ne esittävät.
Laihdutusleikkauksen läpikäyneen kannustamisesta ei kannata huonoa omaatuntoa potea. Sitä kyllä kannattaisi todellakin potea, jos lyttäisit hänen intoaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kummitäti on kuulemma leikkauksen johdosta laihtunut 60kg eikä sitä huomaa kuin kasvoista.
Silloin on pakko olla kyseessä joku ihminen joka vieläkin painaa yli 200 kg. Itse painoin enimmilläni 138 kiloa ja kun laihduin 21 kiloa, sen huomasi todella moni ihminen. Olen myös 175 cm joten kyse ei voi olla siitäkään että lyhyestä varresta huomaa kilojen katoamisen helpommin.
Ot, oonkohan ainoa lihavuusleikattu, joka ei tykännyt kertoa "kaikille vastaantulijoille" pudotettuja kiloja? Ärsyttikin jatkuvat utelut kuinka monta kiloa oon laihtunut... Eihän lihoneilta/syömishäiriöstä toipuvilta/tms udella, kuinka monta kiloa on lihonut. Tottakai laikkauksella haettiin laihtumista, joten ymmärrettävää että se kiinnostaa, mutta laihtuminen on "vain" tulos uusista elintavoista, jotka mielestäni ovat homman tärkein pointti. Leikkaus auttaa uusien elintapojen omaksumisessa, se on apuväline. Kukaan ei ikinä kysellyt, miten uusien elintapojen omaksuminen sujuu... Laihtumista vain päiviteltiin ja udeltiin pudotettuja kiloja.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä käytös edellyttää usein pieniä valkoisia valheita, sillä ei ole hyvää käytöstä sanoa että mielestäni olet ruma, läski ja haiset pahalle tai että vauvasi on susiruma. Ei ole myöskään hyvää käytöstä sanoa töissä pomoa tai kollegaa idiootiksi, vaikka olisitkin sitä mieltä. Tuskin myöskään mollaat lapsesi piirustuksia, vaikket saisi selvää mitä ne esittävät.
Laihdutusleikkauksen läpikäyneen kannustamisesta ei kannata huonoa omaatuntoa potea. Sitä kyllä kannattaisi todellakin potea, jos lyttäisit hänen intoaan.
Ehkä tärkeämpää kuin ylläpitää hyvää käytöstä, joka vaatii valkoisia valheita, on kehittää itseään niin, ettei tulisi edes mieleen ajatella kenestäkään, että hän on "ruma, läski ja haiset pahalle tai että vauvasi on susiruma".
Tietenkin teit oikein. Tuollainen pieni kehu auttaa ystävääsi jatkamaan elämänmuutostaan. Seuraavalla kerralla voit kehua oma-aloitteisestikin jotain.
Eihän sitä eroa heti huomaa. Pienet tsempit on aina hyvästä. Oikein teit.