Lue keskustelun säännöt.
Paljon omaa aikaa ja tilaa kaipaavien yhteenmuutto?
07.07.2019 |
Miten se onnistuu? Miten yhteiselo sujuu, jos on tottunut elämään yksin tai kämppiksen kanssa? Miten suhde muuttui yhteenmuuton jälkeen? Miksi muuttaa yhteen? Voiko kumppanin kanssa muuttaa "kämppikseksi"?
Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt ja lueskellut joitain av:nkin ketjuja aikojen takaa. Netin "oletteko valmiita muuttamaan yhteen" -testit tuntuvat käsittelevän hyvin tietyntyylisiä pariskuntia enkä ole löytänyt vastauksia kysymyksiini (no en oikeasti oletakaan, että nämä asiat ja kysymykset voisi ulkoistaa omasta elämästä).
Vuodatan tänne sydäntäni, koska av:lla on kokemukseni mukaan paljon introverteiksi itsensä mieltäviä ihmisiä. Omassa tuttavapiirissäni ei ole samanlaisessa tilanteessa olleita, joten olette ainoat kokemusasiantuntijani tällä hetkellä.
**LYHYT SELITYS**
Tykätään kumppanin kanssa paljon toisistamme mutta tykätään tosi paljon myös omasta rauhasta. Onnistuuko kumppanin kanssa "kämppiselämä", jossa eletään pääsääntöisesti omaa arkista elämää, mutta vietetään välillä parisuhdeaikaa ja pannaan?
(pitempi selitys seuraavassa viestissä)
Kommentit (15)
JATKUU
Voisiko joku "kämppisratkaisu" olla toimiva? Siis sellainen, että olisi väh. kolmio, jossa molemmilla omat huoneet, ja sitten voitaisiin ainakin alkuun "sopia" tietyt ajat kun vietetään aikaa yhdessä. Siis vähän niin kuin nytkin, paitsi että asuttaisiin samassa paikassa ja nähtäisiin luontevasti siinä arjen ohessa esim. aamuisin, mutta kumpikaan ei "ahdistuisi" tai pettyisi odotuksiin siitä että toinen olisi saatavilla esim. joka ilta. Ja muutenkin ettei se intiimiys iskisi heti lujana, vaan että voisi säilyttää tiettyjä suhteemme "rutiineja" siitä huolimatta että asuttaisiin yhdessä.
Omat huoneet mahdollistaisivat erikseen nukkumisen ja oman fyysisen tilan. Yhteiset tilat taas sen, että suhde voisi luontevasti syventyä myös siihen, että toisen jatkuvaan olemiseen tottuu ja oppii vaikka siihen, että katsotaan yhdessä telkkaria useammin kuin nyt.
Olen asunut ihan peruskämppisten kanssa ennen, sekä aivan loistavien että vähän kurjempien ihmisten kanssa, joten ongelma ei ole se, että toinen ihminen asuu kanssani. En nalkuta kotitöistä ja olen itsekin vähän laiskanpuoleinen siivoaja, en oikein jaksa sisustaa ja tavarani on eri paria, tiskit ei haittaa jne. Kumppani on aika samantyylinen, joten "käytännön" asiat eivät ahdista ainakaan minua. Se suhteen intiimiys siinä koko kuviossa sen sijaan kyllä.
Tämän kaiken vuodatuksen jälkeen (anteeksi), mitä olette koko kuviosta mieltä? Olisiko yhteenmuutto ihan tuhoontuomittua? Miten te, jotka olette olleet samantyyppisessä tilanteessa, toimitte tai olisitte toimineet?
Ja lompakkolois-miehille: kyse ei ole siitä että yrittäisin hyötyä kumppanista taloudellisesti - muutoin kuin vuokran puolittamisen suhteen. Meistä kahdesta minä tienaan enemmän ja tuloni on säännöllistä.
Asuminen on kuitenkin kallista ja vuokrani on aina kämppisten kanssa asuessa ollut todella kohtuullinen suhteessa asumispinta-alaan.
Kiitos jo nyt, jos joku vastaa!
LOPPU
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää omat asunnot, ei se yhteinen koti ole mikään parisuhteen kriteeri.
Luin vain lyhyen selityksen ja vastaan sen pohjalta.
Me hankimme riittävän ison asunnon, jossa molemmilla on oma huone. Tarvittaessa saa siis sitä omaa tilaa "lukkiutumalla" sinne omaan huoneeseensa. Kerromme myös, jos oikein kova yksinolontarve iskee. Silloin toinen järjestää itselleen menoa kodin ulkopuolelle ja toinen saa hetkeksi koko kodin ns. itselleen. Toiminut meillä viisi vuotta oikein hyvin.
Ei tuohon ole mitään yksioikoista vastausta. Esimerkiksi me olemme erittäin itsenäisiä molemmat ja puuhastelemme paljon omiamme, mutta toisaalta emme kammoksu läheisyyttäkään tai kaipaa varsinaisesti erakoitumista. Yhteiselämä oli varmasti jossain määrin ahdistavaa, jos emme osaisi antaa tilaa myös erilaisille mielenkiinnon kohteille yhteisten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää omat asunnot, ei se yhteinen koti ole mikään parisuhteen kriteeri.
No ei olekaan :) Siksi ei olla edes puhuttu tosissaan asiaa aiemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin vain lyhyen selityksen ja vastaan sen pohjalta.
Me hankimme riittävän ison asunnon, jossa molemmilla on oma huone. Tarvittaessa saa siis sitä omaa tilaa "lukkiutumalla" sinne omaan huoneeseensa. Kerromme myös, jos oikein kova yksinolontarve iskee. Silloin toinen järjestää itselleen menoa kodin ulkopuolelle ja toinen saa hetkeksi koko kodin ns. itselleen. Toiminut meillä viisi vuotta oikein hyvin.
Tämä on just se, jota olen itse pyöritellyt. Että voisiko riittävällä tilalla (omalla "alueella") asunnon sisällä saada toimimaan. :) Kiva kuulla, että teillä on toiminut! Keskusteluyhteys on tottakai myös tärkeä ja se vain korostuu jos yhteen aikoo muuttaa.
ap
Ongelma on ratkaistu sillä että hankkii asunnon jossa on kummallakin omat huoneet. Jos oikein haluaa omaa tilaa, niin kaksi kerrosta ;)
Minulla ja miehellä on omat huoneet, mihin voi vetäytyä halutessaan ja olla omassa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon ole mitään yksioikoista vastausta. Esimerkiksi me olemme erittäin itsenäisiä molemmat ja puuhastelemme paljon omiamme, mutta toisaalta emme kammoksu läheisyyttäkään tai kaipaa varsinaisesti erakoitumista. Yhteiselämä oli varmasti jossain määrin ahdistavaa, jos emme osaisi antaa tilaa myös erilaisille mielenkiinnon kohteille yhteisten lisäksi.
Kiitos kommentista!
Ei varmasti olekaan yksioikoista vastausta. Siksi kuulen mielellään kokemuksia tai kommentteja aiheesta :)
ap
Tulee mieleen tätini. :) Hän on ollut yhdessä saman miehen kanssa lähes koko ikäni, mutta ovat aina asuneet erillään koska kaipaavat omaa rauhaa. Varmaan siksi suhde on kestänytkin näin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän AP:lle kävi?
En tiedä mutta minulla lähes sama tilanne. Joudun muuttamaan 2kk päästä ja mies aikoo muuttaa vuokrakämpästään "tänä vuonna" asuntonsa ongelmakohtien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika epätodennäköistä että AP näkisi tämän.
Vierailija kirjoitti:
Aika epätodennäköistä että AP näkisi tämän.
Keksijä edes joku hyvä fiktiivinen trollitarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika epätodennäköistä että AP näkisi tämän.
Keksijä edes joku hyvä fiktiivinen trollitarina.
*Keksikää
**PITEMPI SELITYS** kiinnostuneille tai lisätietoja tarvitseville
Tilanne on se, että ollaan tapailtu/oltu yhdessä kumppanin kanssa vajaa pari vuotta. Meillä ei ole lapsia emmekä kumpikaan niitä halua. Ollaan iältämme + - 30v. Minä en ole koskaan elänyt kunnolla avoliitossa, toinen on. Näemme ja nukumme yhdessä säännöllisesti (kerran pari viikossa yleensä), joskus ollaan yhdessä muutama päivä putkeen, mutta harvemmin. Hammasharjat yms. on toisten luona, mutta kumpikin asuu tukevasti omassa asunnossaan. Ja tämä on toiminut oikein hyvin, toista ehtii aina tulla jo vähän ikävä. Tarvitaan molemmat paljon aikaa itseksemme ja fyysistäkin tilaa olla itsensä kanssa, vaikka viihdytään hyvin yhdessäkin.
Ollaan välillä varovasti sivuttu asiaa, että "jos asuisikin yhdessä niin..." , mutta kumpikaan ei ole ollut kovin innostunut puhumaan aiheesta lisää. Välillä olen tosin miettinyt, haluaisinko asua yhdessä jossain kohtaa ihan oikeasti, ei vain koska "parien pitää tehdä niin".
Ei muutenkaan suunnitella mitään naimisiinmenoja tai loppuelämän yhdessä viettämistä. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta ollaan puhuttu ihan suoraan että välitetään toisistamme tosi paljon ja siksi ollaan yhdessä niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. MUTTA että ei nyt tehdä mitään 20v-suunnitelmaa suhteelle tai suunnitella yhdessä vanhenemista. Ja kun ei haluta lapsia, niin ei ole mitään kriisiä siitäkään, että toinen pitäisi sitoa koska hänet tarvitaan lapsen vanhemmaksi.
Nyt kuitenkin joudun pakon edessä muuttamaan itse pois nykyisestä asunnostani ja hyväksi olisi töiden takia muuttaa aivan eri puolelle kaupunkia. Kun muutto on tulossa joka tapauksessa ajankohtaiseksi, olen miettinyt yhteenmuuttamisen mahdollisuuksia. Tavallaan se voisi olla jopa ihan kivaa... ja tietysti se olisi jonkun verran halvempaa asumistakin kun vuokra puolittuu.. Myös kumppani on tyytymätön nykyiseen asuntoonsa ja asuinpaikkaansa, joten hänellä ei ole erityistä kiintymyssuhdetta tämän hetken asumukseensa. Enkä olisi muuttamassa kumppanin kotiin, vaan ajattelen, että jos yhteen muutettaisiin niin sitten kokonaan uuteen paikkaan.
JATKUU